Laulaja-säveltäjä Petri Laaksonen on taas voimissaan raskaiden vuosien jälkeen. Hänen joulukonserttinsa täyttävät kirkkoja. Laaksonen puhuu missiostaan lohduttajana ja ilon tuojana. Siksi musiikkia kannattaa yhä tehdä. Samaan aikaan joululauluja veisataan myös kapakassa, kun kirkko jalkautuu kansan pariin.
Joulukeikat ovat tärkeitä artisteille, etenkin kuin levyjen myynti putoaa koko ajan kaupoissa. Petri Laaksonen julkaisi vuosien tauon jälkeen syksyllä uuden levyn, joka on omistettu lyhyen ajan sisällä menehtyneille äidilleen ja veljelleen. Levy-yhtiöitä moinen musiikki ei kiinnostanut, mutta keikoilla Laaksonen on myynyt levyä jo liki 6000 kappaletta. Ja kun suomalaiset taitavat melankolian sekoittamisen jouluiloonkin, Laaksonen tohtii esittää näitä lauluja myös joulukonserteissaan.
Musiikilla on tarkoitus
Mikaelin kirkko Helsingin Kontulassa on tupaten täynnä ja väki jonottaa nimikirjoituksia. Laaksonen sanoo, että joulu on muusikolle tärkeä työrupeama, mutta hän tuntee toteuttavansa myös isoa missiota.
– Koen olevani ilon tuoja - mutta myös lohduttaja. Sitä varten musiikkini on, sitä varten minä olen.
– Hyvä joululaulu on minulle sellainen, joka herättää tunnelmia ja koskettaa. Toki joululaulu voi olla riemastuttava ja iloinen, mutta minulle jää paremmin mieleen herkistävä laulu.
Keikoillaan Laaksonen esittää enimmäkseen omia uusia laulujaan. Perinteiset joulusävelmät sopivat paremmin yhteislauluiksi. Laaksonen haaveilee uusista joululauluista, ilman kuluneinta sanastoa.
Eroon halvoista fraaseista
Petri Laaksonen herkistyy joulumusiikista ja kaipaa uusia lauluja ilman kliseitä.
– Aika monta hyvää on syntynyt, mutta toivottavasti se suuri on minulla vielä tekemättä. Joululauluissahan on paljon kliseitä, jotka voi ennalta arvata. Olisi hienoa, jos voisi tehdä sen suuren laulun ilman näitä kliseitä ja tavaramerkkejä. Uusia ja jouluklassikoita syntyy harvoin, miettii Laaksonen.
Näiden kilisievien ”tulkoon joulunrauha päälle maan”-fraasien takia monet saavat näppylöitä joulumusiikista, mutta kauneimpien joululaulujen suosio on samalla vankka vuodesta toiseen. Suomen lähetysseuran perinne on jatkunut jo 43 vuotta ja leviää uusiin ”kirkkosaleihin”.
Kirkko jalkautuu stoben ääreen
Täsmälleen samaan aikaan, kun Laaksonen laulaa kirkossa, helsinkiläisessä pikkukapakassa veisataan hanuristi-kanttori Mikko Heleniuksen säestyksellä Varpusta jouluaamuna ja muita vastaavia. Oulunkylän seurakunta jalkautuu tuopin, siis stadilaisittain stoben ääreen.
– Meillä on ollut jo pitkään hyvä yhteistyö lähiseudun ravintoloiden kanssa. Käymme täällä muulloinkin kuin jouluna, noin kerran kuukaudessa. Tämä on mutkatonta yhdessäoloa. Rupatellaan ja lauletaan yhdessä, myhäilee Oulunkylän seurakunnan kirkkoherra Ulla Kosonen.