Hengellinen popmusiikki, gospel kelpaa nyt myös kapakoihin ja konserttisaleihin. Gospel pääsee kirkoista ulos, koska palavasilmäinen käännyttäminen on väistynyt yleisiä arvoja pohdiskelevien laulujen tieltä.
Gospelin konkari Jukka Leppilampi kaipaa avointa kulttuurikeskustelua eri tavoin ajattelevien ihmisten ja uskontojen kesken.
Leppilampi aloitti jo 1970-luvun alussa legendaarisessa proge-yhtyeessä Tabula Rasa, jossa vaikutti myös Heikki SIlvennoinen. Nuorena miehenä uskoon kääntynyt Leppilampi on yhä tällä tiellä, mutta hän kaipaa avointa keskustelua oman kristillisen kulttuurinsa pohjalta.
Tällaista debattia on vain hyvin vähän maallistuvassa Suomessa.
Oma kulttuuri auttaa ymmärtämään muita
– Meillä ei ole juurikaan uskon harjoittamisen kulttuuria, muotoilee Leppilampi. Se vaikuttaa vaikkapa keskusteluun maahanmuuttajien ja pakolaisten kanssa, joille oma uskonnollinen kulttuuri merkitsee paljon enemmän.
Leppilampi arvioi, että uskonnosta on vaikeaa keskustella, jos toiselle osapuolelle se ei merkitse juuri mitään.
– Käyn esiintymässä vastaanottokeskuksissa tai seurakunnissa, joihin kutsutaan turvapaikanhakijoita. Laulan avoimesti Jeesuksesta, koska se on arvopohjani. Mutta haluan luoda ilmapiiriä, jossa kaikki ihmiset, erilaiset ihmiset kohtaavat ja hyväksyvät toisensa silmiin katsoen.
Leppilampi on julkaissut 10 vuoden tauon jälkeen uuden levyn. Jälki on vahvaa, mukana on kaarti suomalaisia huippumuusikoita, kuten kitaristi Marzi Nyman, urkuri Jukka Gustavson, fonisti Juhani Aaltonen sekä viulisti Pekka Kuusisto.
Enää ei tarvitse saarnata
Leppilampi on ollut tiukan linjan julistaja, mutta vuosien myötä hän löytänyt yhä enemmän taiteellista sieluaan. Uuden levyn lauluissa kaikuu kristillistä symboliikkaa, mutta monet laulut ovat ihmisyyttä yleisesti pohtivaa runoutta.
-Olen ihminen yleisesti, nauraa Leppilampi. Minulle usko Jumalaan ja ihmisyyteen on kokonaisuus, jonka haluan kukkivan. Mutta ilman uskoani, minulla ei olisi laulujani.
Leppilampi esiintyy mm. musikaalitähti Maria Ylipään kanssa kaikenlaisilla keikoilla, mutta kokee silti yhä, että hänen vakaumusta katsotaan joskus pitkin nenän vartta.
- Olisi köyhyyttä, jos minua ei hyväksytä yhteiseen kulttuurikeskusteluumme vakaumukseni tähden. Tällaistakin olen kokenut. Mutta se ei pysäytä eikä hidasta minua. Rakastan tehdä tätä työtä ja uskon yhteyteen.