Vankilakoiranpentu Viiman virkaura Turun vankilassa päättyi ikävään tapaturmaan.
Vanginvartija ja koiranohjaaja Vesa Laakso palasi eilen kesälomilta töihin ilman Viimaa.
– Onhan tämä surku. Viima loukkasi itsensä pari viikkoa sitten niin pahasti, että se jouduttiin lopettamaan, Laakso kertoo MTV Uutisille.
Viiman aloitti työt Turun vankilassa kymmenviikkoisena.
MTV kertoi keväällä, että Turun vankilassa on työpaikka auki uudelle vankilakoiralle. Syynä on se, että toinen laitoksen huumekoirista, 8-vuotias labradorinnoutaja Tuisku jää parin vuoden kuluessa eläkkeelle.
MTV pääsi seuraamaan, miten Vesa Laakso valitsi Tuiskulle seuraajaa seitsemänviikkoisista englannin springerspanielien pennuista.
Onnistuneen testauksen jälkeen MTV seurasi myös kymmenviikkoisen Viiman ensimmäistä touhukasta työpäivää erittäin tiukasti vartioidussa laitoksessa Turussa.
Viima päivätorkuilla ennen kohtalokasta tapaturmaa.
"Nyt kävi niin surkeasti"
Pikku Viima oli nimensä mukaisesti vauhdikas kaveri, jossa oli Laakson mukaan kaikki ainekset loistavaksi vankilakoiraksi.
MTV ehti käydä kuvaamassa Viiman kouluttamista kesäkuussa ennen kuin Laakso lähti kesälomille koiriensa Tuiskun ja Viiman kanssa. Jaksoa ei ehditty koskaan kuitenkaan näyttää, sillä kesäkuun lopussa Laakso lähetti viestin.
– Nyt kävi niin surkeasti, että Viima lopetetaan. Loukkasi itsensä niin pahasti, ettei voi korjata, Laakso kirjoitti tuolloin.
8-vuotias Tuisku näytti kymmenviikkoiselle Viimalle mallia kehon syvien lihasten harjoituksista.
Nyt hän kertoo olleensa ulkoilemassa koiriensa kanssa. Viima oli säntäillyt sinne ja tänne, kuten energisellä koiralla oli tapana.
– Yhtäkkiä kuulin kovan huudon ja menin katsomaan. Viima kannatteli oikeaa etutassuaan ilmassa. Tutkiskelin jalkaa hetken ja sitten lähdettiin eläinlääkäriin, Laakso kertaa tapahtumia.
Eläinlääkärissä Viima nukutettiin ja kuvattiin. Paikalla olleen ortopedin mukaan jalka oli täysin säpäleinä.
– Hän sanoi, että Viimasta saadaan tuskin leikkauksella ja hyvällä kuntoutuksellakaan enää työkoiraa.
Viima-parka jouduttiin nukuttamaan kuvaamista varten eläinlääkärissä.
Osanottoja ja pahoitteluja
Viima lopetettiin 28. kesäkuuta. Uutisen levitessä Vesa Laaksolle on sadellut osanottoja ja pahoitteluita.
– Kyllä täällä vankilassakin kollegat ovat olleet pahoillaan ja kyselleet, että mitä tapahtui. Vankeja en ole ehtinyt vielä tavata, Laakso kertoo.
Tällainen suloinen pötkylä Viima oli 7-viikkoisena.
Laakso sanoo, ettei itsekään tiedä, miten Viima onnistui telomaan jalkansa niin pahasti. Hänellä on vastaukseksi vain oletuksia.
– Luulen, että Viima juoksi tassunsa johonkin syvään onkaloon, ehkä myyränkoloon. Niin olen itselleni asiaa selittänyt.
Laakso ehti kouluttaa Viimaa kolme kuukautta. Saman ajan pentu ehti viettää rajusta menosta ensin hämillään olleen Tuiskun kanssa.
– Tuisku kaipasi pari ensimmäistä päivää Viimaa tai ainakin selvästi ihmetteli, että missä se on. Kun lähdimme lenkille, se jäi katsomaan, että missä Viima on, Laakso kuvailee.
– Mutta nyt Tuisku saa taas ohjaajansa sataprosenttisen huomion. Ja aikamoinen riiviöhän pentu Tuiskun mielestä oli.
8:23
Katso videolta, millainen prosessi vankilakoiran valinta on ja miten Viimaa testattiin virkaa varten maaliskuussa.
Paikka jälleen auki
Turun vankilassa on jälleen työpaikka auki uudelle vankilakoiralle. Vaikka Viiman vauhti huimasi monen sivustakatsojan päätä, Laakso on päättänyt pysyä samassa rodussa.
– Olen ollut jo yhteydessä englannin springerspanielien kasvattajiin, myös Viiman kasvattajaan, jolle pennun kohtalo oli raskas paikka, Laakso kertoo.
Spanieliemo kantaa pentujaan reilut kaksi kuukautta ja luovutusiässä pennut ovat noin kahdeksanviikkoisina. Laakso pitää mahdollisena, että hänellä voisi olla noin neljän kuukauden kuluttua koulittavanaan Viiman seuraaja.
– Pennun kouluttaminen vankilakoiraksi kestää noin puolitoista vuotta, eikä Tuisku tuosta ainakaan nuorene. Joten kiire alkaa olla, Laakso sanoo.
Jos ja kun vaadittavat kriteerit täyttävä pentu löytyy, Laakson kasvatusurakka energisen rodun kanssa alkaa alusta.
– Tykkään, että koirassa on virtaa. Työkoirassa pahinta olisi, jos se vain tuijottaisi ohjaajaansa, että voitaisiinko lähteä menemään, hän naurahtaa.