Yksi sai luodista, toinen jätettiin kadulle kuolemaan – helsinkiläinen Heli muutti keskelle metsää perustaakseen koirien saattohoitokodin

Pihaan saapuvan auton hyrähdys herättää haukkukuoron. Kallion päälle rakennetun talon edustalta singahtaa kaksi karvakuonoa täyteen juoksuun. Huutokuoron etunenässä ravaa lauman johtaja Leika.  

Heli pyytää vierasta painamaan käden vihreää aitaa vasten. Näin seitsenpäinen lauma pääsee nuuhkaisemaan tulijaa rauhassa, ja haukku loppuu kuin seinään. 

"Adoptoin koiria, jotka tarvitsevat minua" 

Kun Helin rakas dalmatialainen kuoli kymmenisen vuotta sitten, hän päätti, että ei enää ota itselleen jalostettua rotukoiraa.  

Yhtenä syynä on se, että hän ei halua tukea uusien koirien siittämistä. Maailmahan on täynnä kodittomia koiria, Heli tokaisee ja rapsuttaa samalla jalkojen juureen päänsä kallistanutta Almaa. 

Heli adoptoi vanhoja, sairaita ja hylättyjä koiria, jotka eivät kelpaa muille. Osa koirista on elänyt koko elämänsä kadulla, ja talo Lahnajärvellä on heidän ensimmäinen kotinsa. 

– Adoptoin koiria, jotka todella tarvitsevat minua. Minulle ei ole väliä, mistä koirat ovat kotoisin. 

Syöpäsairas Alma ei kelvannut enää vahtikoiraksi. Katso videolta saattohoidossa olevan koiran tarina!

Olohuoneen seitsemästä vanhuksesta kolme on Venäjältä, kaksi Romaniasta ja viimeiset tulokkaat Suomesta. Niissä kaikissa näkyvät ihmisten jättämät arvet.  

Pelokkaan oloinen Bambi ja syöpään sairastunut Alma ovat kotoisin Romaniasta, jossa koiriin asennoidutaan kuin rottiin. Tätä Heli ei voi käsittää.  

– Ihmiset ovat alun perin koiran kesyttäneet ja ottaneet hoitaakseen, siksi koen olevani vastuussa kodittomista koirista, vaikka en olekaan itse niitä hyljännyt. 

Työmaalle hylätty kuuliainen johtohahmo 

Leika käy kerälle koriin, jossa syysaurinko lämmittää silkkistä turkkia. Lauman johtajana se seuraa vierasta katseellaan. Sen rauhallinen olemus huokuu ansaitsemaansa kunnioitusta.    

Helin ensimmäisen rescuekoiran tarina ei ole koirista dramaattisin, mutta se on tärkeä. Mustilla pilkuilla ryyditetty valkoturkkinen Leika avasi Helille tämän täysin uuden maailman.  

Leika on Pietarista, ja se löydettiin hylättynä rakennustelineen alta siskonsa kanssa. Koska pennut olivat hyväkuntoisia ja pelottomia, heidän uskotaan saaneen ruokaa ja huomiota rakennusmiehiltä. 

Leikan adoptoimisen aikaan Heli asui vielä Helsingin Kalliossa, ja koiran sopeutuminen kerrostaloelämään mietitytti. Jo ensikohtaamisella hänelle kuitenkin selvisi, että traumat eivät vaivaa iloista koiraa. Leika tottui nopeasti boheemiin kaupunkielämään, kulki emäntänsä kanssa kaikkialle ja istui nätisti tämän vieressä, kun lenkki keskeytyi ystäviä kohdatessa.  

– En ole koskaan tavannut koiraa, joka on luonnostaan näin tasapainoinen ja tottelevainen, eikä minun tarvitse koskaan pelätä sen reaktiota kohdatessamme meille tuntemattomia.  

Tuhansia euroja lääkärikuluihin 

Seuraavaksi bukarestilainen Bambi muutti Kallion asuntoon Leikan ja Helin seuraksi. Kaikki muut paitsi Leika ovat tullessaan olleet joko sairaita tai huonosti kohdeltuja. Bambin kohdalla henkiinjääminenkään ei ollut itsestäänselvyys. Auton runteleman koiran jalat olivat poikki monesta kohtaa, ja toisen takajalan lihas oli surkastunut olemattomiin. 

Heli mykistyi, kun sai kuulla, että Romaniassa oli harjoiteltu lääketieteellisiä toimenpiteitä Bambin takajalalla. Reisiluu oli sidottu rautalangalla päällekkäin sääriluun kanssa. Surkean viritelmän vuoksi jalka ei ollut päässyt paranemaan, eikä koira pystynyt varaamaan sille enää painoa. 

Bambin niin kuin muidenkin koirien hoito on maksanut tuhansia. Siinä on yksi syy, miksi Heli myöhemmin perusti toiminnan ympärille Stray Dog Cabaret -nimisen yhdistyksen. 

– Kaikki ylimääräiset rahani menevät koiriin, mutta tämä on myös harrastukseni. Muutkin harrastukset ovat kalliita. Tässä on se etu, että tämä pelastaa henkiä. 

Heli on saanut myös lahjoituksia ja järjestänyt hyväntekeväisyystapahtumia, joiden tuotto menee koirille. Hän aikoo hakea toiminnan tueksi rahankeräyslupaa. 

Lucky eli kahdeksan vuotta koiratarhalla, koska ei rajun ulkonäkönsä vuoksi kelvannut adoptoitavaksi. Katso Luckyn tarina!  

Kutsumuksena oma raihnainen seniorien lauma   

Unelma omasta koiralaumasta kyti pitkään Helin mielessä. Useampi koira vaati kuitenkin enemmän tilaa kuin Kalliossa oli tarjolla. Kaksi vuotta sitten Heli löysi koirien saattohoitokodiksi sopivan talon Salosta.  

Helin tontti rajautuu Lahnajärveen ja on niin iso, että vieraita tervehtivät koirat eivät haittaa naapureita. 

Sosiaaliselle ja kultturellille sielulle muutto maalle ei ollut itsestäänselvyys. Kutsumus oli kuitenkin vahva, ja oman lauman kasvattamista oli kokeiltava.  

– Elämänmuutokseni on saanut yllättävän paljon ihailua osakseen. Monia on inspiroinut se, että yksin asuva uraorientoitunut nainen muuttaa metsän keskellä hoitamaan koiria.  

Lauma on kasvanut Helsingin ajoista, ja nyt tontilla kirmaa Leikan ja Bambin lisäksi viisi muuta rescuekoiraa.  

Tarhalla vastassa ulosteen tuoksua ja viiltävää haukkua    

Seitsemästä koirasta viisi on adoptoitu ulkomailta. Kun Heliä pyydettiin ensimmäisen kerran tutustumaan venäläiseen koiratarhaan, hän ei halunnut lähteä matkalle.  

– Se kuulosti rajulta ja liian surulliselta. Pelkäsin, että en pysty kokemaan kaikkea sitä kurjuutta. 

Kun Heli laittoi yksisilmäisestä Luckysta adoptiohakemuksen, hän päätti, että lähtee Viipurien koirien aktiivien kanssa tarhalle katsomaan, millaisissa oloissa uusi koira on elämäänsä elänyt.

Heli muistaa edelleen, kuinka he ajoivat aamuhämärässä tarhan pihaan. Ensimmäisenä vastassa olivat koirien jätösten pistävä haju ja kovaääninen haukkukakofonia. Lohduton näky sai Helin kyyneliin.  

– Hyvätkin tarhat ovat koirille vankiloita. Ne asuvat pienissä aaltopellillä vuoratuissa kopeissa. Ne saavat ruokaa ja lääkettä, mutta se ei ole oikeaa elämää.  

Kun Heli näki melankolisen Luckyn tarhalla, hän tiesi heti, että he kuuluvat yhteen. 

Ammuttu kolmijalkainen hurmuri 

Kolmijalkainen Serge on selvästi kiinnostunein tulokkaasta. Heli varoittaa, että Sergellä on tapana tökkiä vierasta takaapäin kirsullaan. Se saattaa säikäyttää. 

Moskovalainen Serge tuli osaksi laumaa kaksi vuotta sitten. 

Koirat kuuluvat tiiviisti osaksi Moskovan katukuvaa – toiset katukoirista ovat eristäytyneet kauas ihmisistä, toiset hakevat huomiota kerjäämällä ruokaa. Näiden lisäksi on vahtikoirat, joihin Heli uskoo Sergen kuuluneen ennen onnettomuutta.  

Vahtikoirat toimivat vartijoiden apuna herättäen haukullaan vartijoiden huomion. Palkkioksi koirat saavat ruokaa. 

Sergen vahtikoiran ura loppui auto-onnettomuuteen, jonka jälkeen hän on elänyt elämää ilman toista takajalkaa. Kovia kokeneen koiran olkapäästä löytyy myös koteloitunut hauli. 

Heli itse kuvailee Sergeä puoliksi saksanpaimenkoiraksi ja puoliksi pehmoleluksi. Moskova ei vienyt Sergeltä elämäniloa, vaan lisäsi rakkaudennälkää.  

Serge osaa höynäyttää myös vierasta ja tarjoaa vatsaansa alituisesti rapsutettavaksi. Jos rapsutukset loppuvat liian aikaisin, vanha hauva tarttuu hihansuuhun merkiksi siitä, että rakkautta on saatava lisää.  

– Serge on hyvä esimerkki rescuekoirien kyvystä sopeutua uusiin tilanteisiin ja luottaa ihmiseen kaiken kokemansa jälkeen. 

"Koirat piilottavat hyvin kipujaan"

Marraskuussa 2020 Heli törmäsi sosiaalisessa mediassa ilmoitukseen, jossa Husky-tarhan koiria annettiin adoptoitavaksi koronan karkottaessa pohjoisen turistit. Retkien ollessa tauolla kymmenet vetokoirat etsivät uutta kotia.  

Alaskan Husky Mortti on ensimmäinen Helin koirista, joka on Suomesta. Odotusten vastaisesti se kuitenkin tuli Helille kaikista huonoimmassa kunnossa.  

– Kun Mortti tuli, sillä oli selvästi paljon kipuja. Sen hampaat heiluivat, ja ikenet mätivät. Lopulta siltä poistettiin yhteensä 28 hammasta. 

Useat leikkaukset muuttivat entistä vetokoiraa. Katso videolta Mortin tarina.  

12 vuotta vetotyötä tehnyt koira juoksi totutusti pientä ympyrää yhä päästessään ulos vapauteen. Tarhalla Mortti oli elänyt häkissä tai ollut sidottuna tolppaan. Energiaansa se purki ravaamalla remmissä tolpan ympäri. 

– Koirat ovat todella hyviä piilottamaan heikkouksiaan ja kipujaan, sillä suden perintönä ne tietävät, että muu lauma hylkäisi heikot. Morttikin piilotti kipunsa ja vetäytyi tullessaan omaan huoneeseensa. Kaksi ensimmäistä kuukautta se vain nukkui siellä. 

"Haluan hälventää pelkoja” 

Viime elokuussa Helin laumaan liittyi seitsemäs koira. Heli löysi Etelä-Pohjanmaalta kotoisin olevan Siron Facebookista.

Helin lauma on tällä hetkellä täysi. Hän on päättänyt, että ei adoptoi uusia koiria hoidettavakseen ennen kuin syöpään sairastuneen Alman saattohoito on päätöksessä.  

– En ole vielä joutunut luopumaan yhdestäkään koirasta ja totta kai pelkään sitä kamalasti. Se, että pystyn auttamaan koiria, on kuitenkin isompi asia, kun se että minua tulee sattumaan.  

Tällä hetkellä Heli kirjoittaa tietokirjaa rescuekoirista. Ensi toukokuussa ilmestyvään kirjaan tulee 25 entisen kodittoman koiran selviytymistarina.  

Haluan kirjan avulla kasvattaa hyväksyntää ja hälventää pelkoja ja negatiivisia ennakkoluuloja rescuekoiria kohtaan. Haluan esitellä ihmisille vaihtoehdon jalostettujen rotukoirien rinnalle. 

Kirjan päähenkilöt tottuivat nopeasti vieraaseen, ja kuorsauksen kaanon kajahtaa Lahnajärven kupeessa. Alma, Leika, Serge ja Siro köllöttelevät syysauringossa, kun Mortti ja Lucky vetäytyvät piiloon sekä katseilta että auringolta. Bambi on ainoa, joka edelleen jaksaa seurata vieraan liikkeitä ja heilauttaa häntäänsä oven kolahtaessa kiinni.