Kolumni: Häirikön uhoa, vai todellista sodan uhkaa – onko Koreoiden "toinen sota" alkamassa?

Nyt kysytään, ovatko Pohjois-Korean viimeaikaiset sotilastoimet osa vuosikausia jatkunutta uhoa, vai ollaanko nyt siirtymässä propagandasta todellisen sodanuhkan tasolle?

Kun Kim Jong-un peri vallan joulukuussa 2011 kuolleelta isältään Kim Jong-ilitä moni ajatteli, että tämä nuori Sveitsissä koulua käynyt kilpailuhenkinen ja koripalloa rakastava nuori mies uudistaisi ja avaisi maataan kansainväliselle tielle.  Mutta se mitä on tähän mennessä nähty, puhuu aivan toista kieltä.

Asevarustelu maassa on kiihtynyt ja ydinaseohjelmaan panostetaan valtavasti. Kim Jong-unin aikakaudella ohjuskokeita on tehty jo noin 70 , kun hänen isänsä seitsemäntoista vuotta kestäneellä valtakaudella niitä tehtiin noin 30. Ohjusten kantama on myös reilusti pidentynyt. Taepodong-2 ohjusten kantama on jo noin 8000 kilometriä, eli ne yltäisivät periaattessa aina Yhdysvaltoihin asti.

Kim Jong-un on myös toimillaan osoittanut samoja hirmuhallitsijan piirteitä kuin isänsä ja isoisänsä. Hänen epäillään murhauttaneen velipuolensa Kim Jong-namin Kuala Lumpurin lentokentällä viime helmikuussa. Maan valtaryhmän vaikutusvaltaisin jäsen Jang Song-thaek teloitettiin joulukuussa 2013. Ihmisiä viruu vankiloissa ja kuolemanleireillä ja puhdistukset jatkuvat aivan samaan tapaan kuin ennenkin.

Puhdistukset ja teloitukset kielivät siitä, ettei nuori johtaja ole vielä vakiinnuttanut asemaansa kiistattomana yksinvaltiaana. Eristynyt maa on kääntymässä entistä enemmän takaisin Kim il-sungin aikaista juche-ideologiaan, eli yksinvaltaiseen, ja eristäytyneeseen ja omavaraisteen yhteiskuntaan.

Pohjois-Korea julkisti  Kim Jong-ilin vuosipäivän kunniaksi uuden propagandavideon, jossa ohjukset iskevät Valkoiseen taloon ja lentotukialuksiin saaden aikaan valtaisaa tuhoa. Tosin kaksi viimeistä keskimatkan epäonnistunutta ohjuskoetta kertovat, että vielä on paljon kehitettävää, jos videon kaltaisesta iskusta voidaan häirikkömaassa edes unelmoida. Ensimmäinen ydinkoe tehtiin jo vuonna 2006. Nyt on päästy jo Nagasakin ydinpommin tasolle. Ydinkärkeä ei ole kuitenkaan saatu sovitettua pitkän kantaman ohjuksiin.

Eteläkorealaisilla on eniten syytä huoleen. Noin 24 miljoonan asukkaan Seouliin on suunnattu enemmän perinteisiä ohjuksia kuin mihinkään muuhun kaupunkiin maailmassa. On arvioitu, että sodan ensimmäisen päivän aikana pääkaupungissa kuolisi ainakin 60 000 ihmistä. Pakoon harva ehtisi 45 sekunnissa, joka on laskettu niiden vauhdiksi saavuttaa kohteensa. 

Entä syttyykö uusi sota? Tuskinpa. Sen seuraukset olisivat liian dramaattiset. Kiina on tämän kriisin avainpelaaja. Yhdessa Venäjän kanssa ne ovat osapuolia pidättäytymään aseellisista toimista. Kiina ei halua alueen sotilaallispoliittisen tilan muuttuvan eikä miljoonien pakolaisen tulvaa rajan yli, vaikka onkin Pohjois-Korean ainoa liittolainen ja tukija. Korean sodan vuosina 1950-53 kuoli noin 2,7 miljoonaa korealaista ja 800 000 kiinalaista. Kiinan on kuitenkin myös lähdettävä mukaan kansainvälisen yhteisön painostukseen ja pakotteisiin. Ennemmin tai myöhemmin se on luovuttava tuestaan Pohjois-Korealle. 

Toisaalta ajat ovat muuttuneet sitten 50-luvun alun, sotatekniikka satelliitteineen kehittynyt, ja puolustusministeri James Mattis on erittäin kokenut ja taitavat sotastrategi. Yhdysvaltain, Etelä-Korean ja Japanin tiedustelut ovat huippuluokkaa. Täysimittaista sotaa todennäköisempää olisi, että Pohjois-Korean ydinasekeskuksiin tehtäisiin massiivinen ilmaisku, ja nykyinen johto kaivettaisiin koloistaan ja eliminoitaisiin lopullisesti.