Vielä muutama kuukausi sitten kukaan ei olisi uskonut tätä todeksi. Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-un ja Etelä-Korean presidentti Moon Jae-in taputtelevat toisiaan selkään, hymyilevät, kilistelevät samppanjalaseja ja lausuvat toisilleen kohteliaisuuksia maiden välisellä rajalla, kirjoittaa MTV:n kirjeenvaihtaja Petri Saraste uutisanalyysissään.
Viime vuosien sanasota, uhkailut, Hwasong-ohjusten laukaisut ja maanalaiset ydinkokeet ovat nyt vaihtuneet lupauksiin pysyvästä rauhansopimuksesta, ydinaseettoman Korean niemimaan perustamiseen ja jopa Koreoiden yhdistämiseen.
Onko tämä siis unta, satua vai mediapeliä?
Lupaukset on aina petetty
Koreat ovat vuonna 1953 päättyneiden taistelujen jälkeen periaatteessa yhä sodassa keskenään, sillä pysyvää rauhansopimusta ei ole solmittu.
Ydinaseista on luvattu luopua tätä ennen useita kertoja, mutta aina lupaukset on petetty.
Nyt annetut julkilausumat ovat lähes sanasta sanaan samoja, joita annettiin 1990-luvun alussa. Kolme vuosikymmentä on kuitenkin soudettu ja huovattu, pakotteita on kovennettu ja suunnanmuutoksia on yritetty saada aikaan milloin kenenkin johdolla.
Samaan aikaan ihmisoikeuksia on rikottu ja toisinajattelijoita ja jopa valtaapitävien lähisukulaisia on tapettu.
Pohjois-Korean ydinaseohjelman keskeyttäminen ei myöskään johtunut Kim Jong-unin äkillisestä hempeyden puuskasta, vaan sen aiheutti pahasti pieleen mennyt maanalainen ydinkoe Mantap-vuoren uumenissa.
Vuori suorastaan repesi ja ydinsaasteen pelätään leviävän jopa Kiinan ja Venäjän alueille.
Kiinan ärähdys kuului Pohjois-Koreaan asti
Todellisuudessa nämä kokeet vihelsikin poikki Peking. Xi Jinping on hyvin, hyvin vihainen.
Pohjois-Korea tarvitsee Pekingin tukea säilyäkseen hengissä. Kiina on sen ylivoimaisesti suurin kauppakumppani ja noin 90 prosenttia kaupasta käydään Kiinan kanssa.
Jos Pohjois-Korea luopuisi ydinaseistaan se tarvitsisi yhä selvemmin poliittisia, taloudellisia ja sotilaallisia turvatakuita suurelta naapuriltaan ja lähes ainoalta tukijaltaan.
Trump haluaa esiintyä rauhanrakentajana
Entäpä mikä sitten on presidentti Donald Trumpin rooli? Hän haluaa selvästi esiintyä suurena rauhanrakentajana ja saada edes yhden ylistävän lausuman itsestään historian kirjoihin.
Trump on ilmoittanut, ettei aio tehdä turhaa lentomatkaa vain illastaakseen diktaattori Kimin kanssa. Sen vuoksi hän lähetti CIA:n entisen johtajan Mike Pompeon huhtikuun puolivälissä Pyongyangiin. Vaikka on ehkä ennenaikaista puhua "uudesta luvusta historiassa", on jotakin saatu kuitenkin jo aikaan.
Kim Jong-un on ensimmäinen Pohjois-Korean johtaja, joka on astunut jalallaan rajan toiselle puolelle. Hän tapaa melko todennäköisesti Yhdysvaltain presidentin silmästä silmään. Yksikään virassa ollut presidentti ei tavannut Kimin isää tai isoisää.
Trumpin asialista on kuitenkin melko varmasti erilainen kuin Kimin. Ja jos joistakin asioista kyetään sopimaan, niiden täytäntöönpano kestää pitkään.
Mikäli "jongjun" eli pysyvä rauhantila saadaan lopulta aikaan, on se todella historiallista koko alueen kehitykselle.
Säännöllisiä puhelinkeskusteluja on nyt ainakin luvattu käydä naapurien kesken ja aina on parempi keskustella kuin heristää nyrkkiä ja uhota.