-Emme ole saaneet mitään täsmällistä kirjallista ehdotusta Kreikalta, on viime päivien aikana euroryhmän ministerien suusta usein kuultu tuskastunut puuskahdus. No, nyt sellainen on viimeinkin tulossa huomenna torstaiaamuna. Asian on tänään iltapäivällä vahvistanut Kreikan hallituksen tiedottaja Ateenassa.
Mutta tänä iltana näyttää vielä vahvasti siltä, että kuurojen vuoropuhelu jatkuu yhä vain edelleenkin - aivan kuin siihen olisi vielä varaa!
Euromaathan ovat toivoneet vaaleista lähtien, että Kreikka esittäisi helmikuun lopussa päättyvään lainaohjelmaansa pidennystä. Sen turvin voitaisiin sitten aloittaa neuvottelut niistä muutoksista, joita maan uusi hallitus hakee lainaohjelman ehtoihin.
Tähän asti Kreikka on jyrkästi kieltäytynyt tekemästä sitä - ja niin se tekee nähtävästi edelleenkin. EU:n, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Euroopan keskuspankin, siis Kreikassa vihatun "troikan", lainaohjelma kovine ehtoineen on juuri se punainen vaate, johon vaaleilla haluttiin loppu.
"Memorandum" on kreikkalaisten toinen kirosana, sillä se sisältää ne kohtuuttomina pidetyt lainaehdot, jotka ovat tuoneet kurjuutta tavallisten kansalaisten elämään.
Se, mitä Kreikka huomenaamulla esittää, ei siis suinkaan ole "lainaohjelman jatko", vaan "lainasopimus" seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Mutta sellaisestahan EU:n maksumiehen, Saksan, valtionvarainministeri Wolfgang Schäuble ei halua kuulla sanaakaan.
-Ei tarjolla ole mitään lainasopimusta! On olemassa vain hätälainasopimus; ei muuta! painotti Scahäuble jo tänään ennen kuin virallinen pyyntö euromaille on edes saapunut.
Miten ihmeessä tällaiseen kirjaimellisesti oikeaan sanasotaan on oikein jouduttu? Sillä tosiasiassa ratkaisun mahdollisuus on kyllä aidosti olemassa, eivätkä näkemyksetkään tiettävästi ole enää edes hirveän kaukana toisistaan. Alunperinhän Kreikka pyysi ns. "siltalainaa" eli sellaista lainaa, jolla se pärjäisi sen ajan yli, joka kuluisi uusista lainaehdoista neuvottelemiseen.
Euromaat puolestaan vaativat, että Kreikka pyytää nykyisen lainaohjelman jatkoa siksi ajaksi. Ero on siis siinä, että "siltalaina" olisi ilman ehtoja, kun taas vanha lainaohjelma pitää sisällään vanhat tiukat ehdot.
Euroryhmä on kuitenkin antanut ymmärtää, että se on valmis neuvottelemaan juuri noista ehdoista. Saksan johdolla euroryhmä korostaa siis toisaalta sitä, että lainaohjelman ehdot on toteutettava loppuun asti, mutta toisaalta myöntää, että ehdoissa on joustovaraa. Euroryhmässä on tiettävästi löytynyt myös myötämielisyyttä sille, että Kreikan budjetin ylijäämävaatimusta voidaan alentaa.
Kyse onkin nähtävästi molemminpuolisesta täydellisestä luottamuksen puutteesta. Saksa pelkää, että jos Kreikalle annetaan muutama kuukausi neuvotteluaikaa ilman ehtoja, se voi alkaa purkaa tähänastisia saavutuksiaan. Kreikka taas epäilee, että jos se suostuu lainaohjelman jatkoon, se ei saakaan siihen merkittäviä lievennyksiä, vaan katkera kalkki on nieltävä käytännössä lähes loppuun asti.
Viime maanantain euroryhmän kokouksessa Kreikan valtionvarainministeri Yannis Varoufakis kieltäytyi hyväksymästä euroryhmän ehdotusta lainaohjelman jatkosta, ja euroryhmän puheenjohtaja, tiukkasanainen Jeroen Dijsselbloem lopetti kokouksen lyhyeen. Alunperin ministerit olivat varautuneet vaikka läpi yön kestäviin neuvotteluihin, ja jäsenmaiden valtuuskunnat olivat varanneet itselleen hotellihuoneet Brysselissä.
Pinna oli niin kireällä, ettei sitä voinut olla huomaamatta kokoussalin ulkopuolellakaan. Tavallisesti kovienkin taistelujen tuoksinassa pokerinaamaa hyvin ylläpitävä Saksan Schäuble ei voinut tällä kertaa olla hymyilemättä ivallisesti, kun häneltä kyseltiin Kreikasta.
Kovimman linjan vetäjiä ärsytti paitsi Kreikan jääräpäisyys nähtävästi myös se, että tarjolla olisi ollut myös talouskomissaari Pierre Moscovicin laatima kompromissiehdotus. Sitä ehdotusta ei euroryhmä halunnut vilkaistakaan. Moscovicin kompromississa olisi tunnustettu Kreikan humanitaarisen kriisin vakavuus ja ehdotettu neljän kuukauden lainasopimusta ilman ehtoja sitä vastaan, että sinä aikana Kreikan hallitus ei myöskään toteuttaisi omaa vaaliohjelmaansa.
Vaihtoehtoisen kompromissiehdotuksen ilmaantuminen raivostutti Itävallan valtionvarainministeriä jopa siinä määrin, että hän oli ihmetellyt ääneen:
-Kuka on Moscovici? Kenen leirissä hän oikein on?
Pieni Kreikka suurta Saksaa vastaan näyttää Davidin taistelulta Goljatia vastaan - siis täysin käsittämättömältä. Jos pääministeri Tsipras ja hänen uusi hallituksensa ovat kokemattomia untuvikkoja, niin luulisi, että näinä rankkoina alkuviikkoina olisi jo alkanut realismia tarttua heihinkin ja olisi huomattu, ettei kreikkalainen draama pure muualla Euroopassa.
Mutta tosiasiassa Tsiprasilla on vielä omat rankat paininsa Ateenassa. Hänen Syriza-puolueensahan on ihmeellinen himmeli, johon kuuluu porukkaa aina patavanhoillisista kommunisteista trostskisteihin.
Ateenalaislähteiden mukaan Tsipras itse ja kuulemma vielä enemmän hänen valtionvrainministerinsä Varoufakis olisivat jo valmiita joustamaan, mutta Syrizan vanha kaarti pitää heitä pihdeissään. Kuulostaa pahasti samanlaiselta kuin presidentti Hollanden tilanne täällä Ranskassa, missä sosialistipuolueen vasen siipi äänestää hänen ajamiaan talousuudistuksia vastaan.
Aivan liian kovaa peliä käydään nyt siis molemmin puolin, sillä vauhtisokeus voi ajaa vielä kaiken täydelliseen kaaokseen. Siitäkin huolimatta, että kaikki, myös kreikkalaiset itse, haluavat Kreikan pysyvän eurossa.
Se on suuri harmi myös siksi, että Tsipras on ensimmäinen Kreikan johtoon päässyt poliitikko, joka ei ole ryvettänyt itseään, vaan nähtävästi ajaa aidosti korruption kitkemistä, vanhan mädänneen hallintotavan muuttamista ja veroista luistelevien kreikkalaisten pistämistä järjestykseen. Juuri sitä kaikkea ei kukaan Kreikan aiempi johtaja ole tähän asti kunnolla yrittänyt lupauksista huolimatta.
Aikaa ei ole enää jäljellä juuri yhtään. Jos ratkaisua ei löydetä näinä päivinä, symkimpien ateenalaistietojen mukaan Kreikka voi ajautua vararikkoon jo ensi viikolla.