Viisi vuotta ja seitsemän päivää sitten Patrick Kane karkasi Kimmo Timosen vartioinnista ja sijoitti Chicago Blackhawksille Stanley Cupin voittomaalin. Eilen maanantaina Kane oli joukkueensa paras pistemies, kun Blackhawks varmisti kolmannen pyttynsä kuuteen vuoteen. Timonen oli vaihtanut viisaasti Philadelphia Flyersistä chicagolaisväreihin.
Kimmo Timonen on rehti savolainen isäntämies, jolla ei ole aikaa tyhjänpäiväisyyksille.
Luotettavuus. Saattaa vaikuttaa itsestään selvältä, mutta se oli jääkiekkoilija Kimmo Timosessa sykähdyttävintä. Hänet saattoi heittää askiin aina: ylivoimalla, alivoimalla, hyökkäyspäähän, alakertaan, pelikatkolla, lennosta, you name it.
Kosmopoliitin silmin vaikuttaa melko yhdentekevältä, kun sijoitutaan kolmanneksi lajissa, jota pelataan täysillä noin kuudessa maassa maailmassa. Timosen ja muiden kasvoilta kuitenkin näkyi, ettei olympiapronssi Sotshissa kovin pahalta maistunut. Se heille suotakoon.
Jääkiekkoilijan mitta on Stanley Cup. Sen isompaa ei voi tässä lajissa voittaa. Timosen pelillinen rooli Chicagon Stanley Cup –taipaleella oli olematon, mutta mestaruuden symboliarvo mittaamaton. Kun "Kime" nosti 1108 NHL-runkosarjapelin ja 105 pudotuspeliottelun päätteeksi kätensä kohti United Centerin kattoa Lordi Stanleyn kannua pidelleen, yksi suomalaisen joukkueurheilun suurista kertomuksista sai täydellisen lopun.
Toimittajan tehtävä on antaa sanat ilmiöille, joita tavallinen tallaaja ei pysty selittämään. Nyt on parasta kuitenkin tehdä tila tunteille. Ajatus Kimmo Timosesta Stanley Cup kourissaan kertoo kaiken. Tätä ei selitetä, tämä koetaan.
Mikään ei pysäytä
Vuosinani Pohjois-Amerikassa oli ilo haastatella Timosta useaan otteeseen. Uskallan veikata, että kunnia oli enimmäkseen minun puolellani.
Kime ja pizzan makuinen palautuminen joulukuussa 2011
Joillain pelaajilla (muun muassa muutamilla suomalaisilla NHL-miehillä) on käsitys, että on jotenkin edukasta olla antamatta itsestään kaikkea haastattelijalle. Timonen on kaveri, jonka kanssa saattoi jutella luontevasti ilman että haastateltava joutui pelkäämään toimittajan pyrkivän sydänystäväksi.
Talvi 2010. Teemu Selänteen ja Saku Koivun osallistuminen Vancouverin olympiaturnaukseen on epävarmaa loukkaantumisten takia. Ottelussa Washington Capitalsia vastaan Timonen saa Mike Greenin lämäristä jalkateräänsä.
- Kyllä jalka kipeä on. Toivottavasti se ei kuitenkaan ole murtunut, hän kertoo minulle pukukopissa heti pelin jälkeen.
Erääseen suureen sanomalehteen kirjoittamani juttu nousee kansalliseksi puheenaiheeksi. Odottaako Leijonia Vancouverissa katastrofi?
Seuraavassa ottelussa, kaksi päivää myöhemmin, Timonen pelaa lähes puoli tuntia. Että sellainen kaveri.
Turha ikävöidä
Myöhemmin samalla kaudella Timosen edustama Flyers häviää Stanley Cupin finaalisarjassa Chicagolle. Ratkaisupelin jälkeen Philadelphiassa – Antti Niemen juhliessa jäällä ensimmäisenä suomalaisena Stanley Cupin voittaneena maalivahtina – Kime kertoo sinänsä komeasta kaudesta jääneen "paskan maku suuhun". Aiheeseen palatessamme seuraavan kauden alussa hän lisää, että "kyllähän se häviäminen potutti monta viikkoa".
Flyersin Timonen ja Ville Leino valmistautuvat käytäväfutikseen kohtalokkaan finaalin alla 2010
Vain muutama pieni esimerkki siitä, kuinka hedelmällistä oli tehdä töitä avoimen, rehellisen ja kaikin puolin suurenmoisen ammattiurheilijan kanssa.
Jääkiekkoilija Kimmo Timosta on aivan turha ikävöidä. Kun urheilu-uran päättymisen nostattama pöly laskeutuu miehen mielessä, hän on valmis jättämään painavan jalanjäljen jollekin muulle (työ)elämän alueelle.
Valmentaja? Seurajohtaja? Jokin aivan muu työ?
Aivan sama. Oli ammatinvalinta sitten mikä hyvänsä, olen varma, että Kimmo Timonen on siinä aivan helevetin hyvä.