Keittiömme kaapit pursuavat kaiken maailman isoisän suosikeita, äidin suklaapalleroita ja tenavien toivekarkkeja. Talouskomeron ovea on puolestaan vaikea sulkea, kun sinne on sullottu maksikokoisia vessapaperipakettimöhkäleitä.
Koululuokat, partiolaiset ja urheiluseurat kauppaavat näitä herkkuja ja hyödykkeitä. Vaikeahan sitä on olla tukematta tuttavien silkohapsien ponnisteluita, kun asiaa tullaan oven taakse esittämään.
Tästä tuli mieleen, että entä jos näille myyntityössään tehokkaille ryhmille annettaisiin kauppatavaraksi ravien pääsylippuja? Lapset ja nuoret sekä heidän vanhemmat ovat oikein motivoituina – eli provisiopalkan edessä – uupumattomia toimissaan.
Me suomalaiset olemme puolestaan taloudellista kansaa. Kun jotain on hankittu, halutaan rahalle vastinetta. Vaikka tenavien toivekarkit saisivat hampaiden kiilteen karisemaan ja vessapaperin laatu olisi intiimialueelle armoton, tuotteet kulutetaan sinnillä loppuun. Samoin olisi asian laita ostettujen ravilippujen suhteen. Nehän käytetään, vaikka laji ei ennalta tuttu olisikaan.
Asetelma olisi erilainen kuin tavallisissa ilmaisraveissa, joista tieto ei tahdo tavoittaa lajin ulkopuolista porukkaa. Nyt uusi väki olisi aktivoitu omakohtaisesti ja yksitellen. Lipun kyytipojaksi lyötäisiin vielä pamfletti, jossa annettaisiin rautaisannos ravitietoa.
Jos pelkkä provikka ei saisi lippukauppaa luistamaan, voisi myyntiä tehostaa kilpailulla. Eniten lippuja myynyt porukka saisi bonuspalkinnon. Kilpailun loputtua kutsuttaisiin kaikki myyntitiimit perheineen raveihin viettämään kunnon kalaaseja. Samalla saataisiin heillekin avattua elämyksellisen lajimme saloja limun ja nisun hinnalla.
Lipunmyyntitempauksen kaltaisia keinoja ei liiemmin ole ravien piirissä käytetty. Moisissa matalan riskin ja mukavan tuottomahdollisuuden tapauksissa kaikki voittavat.
* * *
Kun radalle on sitten odotettavissa ravinoviiseja, tulee homma hoitaa huolella kotiin eli tarjota heti portilta alkaen ystävällistä opastusta. Vihreämpiä harrastajia ei saa jättää oman onnen nojaan.
Seuratkaapa ravien ensikertalaisia, joilla ei ole kokeneempaa kaveria mukanaan. Kärjistetysti kerrottuna kuvio menee niin, että he pyörivät rata-alueella eksynyt, samassa jo hätääntynyt katse silmissään, eivät ymmärrä ravien vaikeaselkoisesta protokollasta mitään ja häipyvät pian paikalta. Eivätkä tule takaisin. Kertovat vielä Facebookissa, että olipa haljua.
Tempaukset ja ilmaisravikampanjat kääntyvät tässä tapauksessa itseään vastaan. Markkinoinnissa opetetaan 3/11 -kaavaa. Ihminen kertoo positiivisesta kokemuksesta kolmelle ja kielteisestä yhdelletoista tuttavalleen. Turhaan ei sanota, että paha kello kalkattaa kauas.
Eikä jälkimarkkinointiakaan pidä unohtaa. Ravikävijöille voidaan ojentaa esimerkiksi arvontalipuke täytettäväksi. Sen avulla saadaan yhteystiedot talteen. Lisäksi rasti ruutuun, oliko kerta ensimmäinen, kun hän raveissa kävi. Kisojen jälkeen lähetetään kiitoskirje, jossa toivotetaan heidät uudelleen tervetulleeksi hevoskisojen huumaan. Siitä se sitoutuminen alkaa.
* * *
Edellä mainittu on esimerkki siitä, miten raviurheilu voisi laajentaa yhteistyön yli laji- ja harrastusrajojen.
Viime maanantaina oli Lahden MM-kisoissa välipäivä. Tähän saumaan iski Jokimaa ja järjesti kisaravit. Toteutuksen onnistumiseen en osaa ottaa kantaa, mutta idea oli erinomainen. Kaupunki oli urheiluhenkistä väkeä väärällään, ja rento illanvietto hevosten parissa istui varmasti monelle pirtaan.
Ravikalenterin laadinta on yhtä haastavaa kuin lumihankea esittävän palapelin kokoaminen. Pitäisi olla tietoinen paitsi ravien omista reunaehdoista ja intresseistä myös muiden urheilulajien almanakasta. Monet ovat ne kerrat, kun paikkakunnalla on pelattu ravien kanssa samaan aikaan pääsarjatason matseja tai järjestetty muita massatapahtumia, ja tällöin tapaamme hävitä yleisön huomiossa.
Varsinkin viikonloppuisin raviratojen ja urheiluseurojen kannattaisi ketjuttaa tapahtumansa. Porrastaa alkamisajat, myydä yhteislippuja ja järjestää pelin päätyttyä kuljetus raveihin tai ravien päätyttyä peliin. Usein kuluttaja on helpompi pitää liikkeessä kuin saada kotoa liikkeelle.
Asiaan liittyvä myönteinen huhu on se, että keskusjärjestötasolla ollaan kuulemma käynnistelemässä jääkiekon Liigan kanssa yhteistyötä. Suunnitteilla on uusi Raviliiga, jossa kaupunkien raviradat ja jääkiekkojoukkueet vievät hanketta yksissä tuumin eteenpäin.