KOMMENTTI: Kimmo Timonen pakottaa Chicagon kattoremonttiin

Blackhawks oli ensimmäisen suuren haasteensa edessä vuonna 2010 voitettuaan Stanley Cupin. Seuran kruununjalokivet, Jonathan Toews ja Patrick Kane, pelasivat vielä ensisopimuksillaan, joiden palkkakattorasite oli hyvin pieni.

Kaksikon ”kakkossopimukset” olivat kuitenkin jo supertähtiluokkaa. Sen takia hallitseva mestari joutui vapauttamaan tilaa palkkakaton alta, ja maisemaa saivat vaihtaa monien muiden muassa maalivahti Antti Niemi ja kulttihahmo Dustin Byfuglien (yksi harvoista jääkiekkoilijoista, jotka pystyvät NHL-tasolla pelaamaan sekä hyökkääjänä että puolustajana).

Chicago hallitsi tilanteen loistavasti. Joukkue juhli seuraavaa Stanley Cupiaan jo kolme vuotta myöhemmin.

Patrick Kanen äskettäisellä loukkaantumisella on yhteytensä Kimmo Timosen hankintaan. Koska Kane pysyy sivussa pitkään, seuralla on oikeus täyttää hänen palkkarasitteensa (6,3 miljoonaa dollaria) korvaavilla pelaajilla. Yksi heistä on Timonen (2 miljoonaa). Haaste tulee eteen Kanen kuntoutuessa: palkkasumma paisuu, ja yhdestä tai useammasta isopalkkaisesta pelaajasta on päästävä eroon.

Jos Blackhawks mielii turvaamaan selustansa hyvissä ajoin, se tekee ison treidin ennen NHL:n siirtotakarajaa. Monipuolinen hyökkääjä Patrick Sharp (5,9 miljoonaa) on hyvä syötti. Kiinnostusta herättävät pudotuspelien porteilla varmasti myös hyökkääjä Brad Richards sekä puolustajat Johnny Oduya ja Michal Rozsival.

Kuluvaksi kaudeksi NHL:n palkkakatto nousi 64,3 miljoonasta dollarista 69 miljoonaan. Muutos sai osan seuroista naiivin rahailluusion valtaan (5,8 miljoonaa vuodessa Matt Niskasesta, anyone?), mutta Chicago vältti sudenkuopat. Viimeistään kesäkuussa nähdään, oliko seuran viimeisin veto taas yhden Stanley Cupin arvoinen. Palkkakattoaikakaudella kolme cupia kuuden kauden sisään olisi dynastiatason suoritus.

Päivitys 1.3. Pian Timosen hankkimisen jälkeen Chicago jatkoi palkkakiintiön täyttämistä Antoine Vermettellä. Rasitetta puolestaan helpotettiin luopumalla Tim Erixonista.