Kysymys itse kullekin. Montako kertaa haukoit näiden jääkiekon MM-kisojen aikana happea Suomen loisteliaasta maalivahtipelistä? Niinpä, kirjoittaa turnausta Tampereella seurannut MTV Urheilun Tuomas Hämäläinen.
Seinävarma kassarointi on – yhdessä kultivoidun joukkuepelaamisen kanssa – siivittänyt Leijonia menestykseen viime vuosina tehtaantakuuna. Niin ylivoimainen Suomi ei ole ollut, etteikö se olisi tarvinnut tuekseen maailmanluokan veskareita kannattelemaan joukkuetta, kun vastustajakin saa väistämättä huipputontteja pelistä toiseen.
Nyt viimevuotinen mestari Leijonat karahti Tampereella MM-puolivälierään. Vaikka nyansseista voi loputtomiinkin keskustella, tuskin kukaan voi sanoa, että Suomi olisi Kanada-ottelun ensimmäisissä kahdessa erässä huonosti pelannut.
Leijonat rynni hurjalla draivilla askiin, vyörytti rytmien kera peliä Kanadan päätyyn, piti vaahteranlehtien hyökkäykset verrattain vähissä – ja hakkasi päätään muuriin. Kanada ei päästänyt hyökkäysalueella pyöritellyttä Suomea tuskatta maalin eteen kontrolloituihin yrityksiin, ja kun tontteja tuli, järkähtämättömästi ytimessä ollut Samuel Montembeault vei pelastuksillaan kanukkeja kohti mitalipelejä.
Kanada iski suoraviivaisesti vastaan, rakensi harvoista paikoistaan vaarallisia ja oli niissä kylmän tehokas. Torjuntatehtävä ei ollut Leijonien veskarille helppo – mikä vain alleviivaa sitä, että uuniin olisi tarvittu vakaa ukko. Kanada vei kirkkaasti maalivahtien välisen taiston – ja paljolti sen myötä koko ottelun.
Kanada oli myös Yhdysvaltojen tavoin taatusti scoutannut, miten Suomen torjuja Emil Larmi operoi.
Jälki kyseisessä ottelussa oli tylyä, eikä Larmi huokunut varmuutta Kanadaakaan vastaan. Oheista puolivälierän koostetta katsomalla näkee, kuinka veskariksi lyhyt 182-senttinen Larmi jättää ylös paikoin pelottavan vaarallisesti tilaa laskemalla itsensä alas. Torjuntatyylejä on toki erilaisia, mutta heikkoudet olisi pystyttävä tällä tasolla ainakin paikkaamaan vahvuuksilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Yksittäiset maalit ovat tällaisissa huippumaiden peleissä arvoltaan järisyttäviä. Ja kun Kanada johti kriittisesti jo 2–0, joukkueen seuraavaan maaliin johtaneessa tilanteessa Larmi hortoili suorastaan kummallisesti. Hän syöksyi sen jälkeen sivulle ja alas tehden itsensä mahdollisimman pieneksi. Michael Carconella oli tilaa sijoittaa kutinsa reppuun kuin hyökkääjän päiväunessa (video artikkelin ylälaidassa).
Heljanko olisi ansainnut saumansa
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Kun Larmin ja Leijonien tämän kevään kakkosvahdin Jussi Olkinuoran otteet eivät herättäneet hurraa-huutoja, heräsi turnauksen kuluessa jo kysymys, miksei Christian Heljangolle annettu näyttöpaikkaa.
Olkinuoran ensimmäisessä turnausottelussa kävi selväksi, että hänestä ei ole tänä vuonna torjumaan Suomea mihinkään. Miehen kausi oli ollut pelkkää räpiköintiä, ja epävakaa Saksa-peli olisi riittänyt hänen näytökseen näissä kisoissa.
Olkinuora otettiin sen sijaan kerran myöhemminkin tolppien väliin, ja maagiset SM-liigan pudotuspelit sekä CHL-kauden tahkonnut Heljanko jätettiin kokonaan ilman MM-kisaotteluita.
Heljangolle olisi suonut tällaisella turnauksen kululla edes yhden MM-kisamatsin, ja jos se olisi mennyt nappiin, olisi häntä voitu käyttää jatkossakin. Tappara-vahti olisi päässyt pelaamaan Nokia Arenalla, jossa hän on kotonaan ja menestynyt arjessaan tuoreeltaankin.
Valmennus pitäytyi sen sijaan turhan jääräpäisesti ennen turnausta luodussa suunnitelmassa, jossa Heljanko oli kolmonen ja pelaavat veskarit oli juntattu lukkoon.
Kukaan ei voi tietää, mitä toisin toimien olisi tapahtunut, mutta turnaus ehti riittävällä tavalla osoittaa, että Suomen monivuotinen selkänoja, maalivahtipeli, ei ollut kaksikolla Larmi ja Olkinuora torijuhliin vievällä tasolla.
