Muodostelmaluisteluvalmentaja Mirjami Penttisen epäasiallinen käytös työtehtävissä on ravistellut koko suomalaista urheilukenttää. MTV Urheilun Marko Leppäsen mielestä tapaus on vain yksi osoitus suomalaisen seuraurheilun rakenteellisesta ongelmasta.
Penttisen epäilleen alistaneen ja nöyryyttäneen omia valmennettaviaan. Tapauksen aiheuttamien tulipalojen sammuttaminen on vielä kesken, mutta raunioita on jo alkanut luhistua.
Viimeisin käänne oli, että Helsingin Luistinklubin (HSK) hallitus erosi, koska sillä oli sisäisiä näkemyseroja tapauksesta ja sen käsittelystä.
Penttisen ja HSK:n tapaus on jäävuoren huippu, mutta se pelaa ongelmaa, joka kytee muuallakin suomalaisessa seurakentässä – monessa eri lajissa.
Eikä nyt puhuta eettisesti kyseenalaisesta valmentamisesta sinänsä, vaan ry-pohjaisten urheiluseurojen toiminnasta yleensä.
***
Ennen vanhaan seuroissa sekä valmentajat että seuran johto olivat vapaaehtoispohjalta työskenteleviä "amatöörejä", niitä seuraniiloja, jotka viettivät illat ja viikonloput kenttien laidalla rakkaudesta lajiin.
Toiminta muuttui siinä vaiheessa, kun ammattilaisvalmentajat alkoivat yleistyä, ensin vanhimmissa ja sitten nuorimmissakin junioreissa. Kehitys on mennyt monessa mielessä hyvään suuntaan, kun varsinkin varhaisen erikoistumisen lajeissa saadaan nuorille pedagogisesti kestävää ja asiantuntevaa oppia.
LUE MYÖS: Taitoluisteluliitto sai tietoja kohuvalmentajan toiminnasta jo keväällä 2017 – "Ei ollut riittävää ja toivottua vaikutusta"
Kitka syntyy, kun ammattivalmentajat alkavat nousta seurassa liian isoon rooliin kokonaisuuden hoidossa, ja he kietovat lonkeronsa koko seuran ympärille.
Valta on kuin elohopeaa, joka ei pysy paikallaan. Se etsiytyy tilaan, jossa sitä ei ole.
Jos amatööripohjalta toimivat seurojen hallitukset eivät valtaa pysty ottamaan, ammattivalmentajat täyttävät tyhjiön.
Niin kävi HSK:ssakin, jossa Penttinen alkoi dominoida koko seuraa.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
Mirjami Penttinen maaliskuussa 2009.
***
Peruskuvio suomalaisissa urheiluseuroissa menee niin, että hallituksessa istuvat ne juniorien vanhemmat, jotka haluavat tehtävään – tai ne, jotka pakotetaan. Kun oma lapsi lopettaa tai tulee yli-ikäiseksi, hommat usein loppuvat.
Kun hallitus vaihtuu usein, pitkään seurassa olleiden valmentajien on helppo vetää untuvikkohallitusta talutusnuorassaan. Mahdolliset väärät toimintatavat jäävät huomaamatta.
On täydellistä arpapeliä, sattuuko hallituksiin löytymään vapaaehtoisia, joilla on edes auttava käsitys alaisten palkkaamisesta ja heidän ohjaamisestaan oikeaan suuntaan.
LUE MYÖS: Hyllytetty muodostelmaluistelun valmentaja kiistää kovat väitteet väärinkäytöksistä: asianajaja luonnehtii kohtelua noitavainoksi
Työkseen ihmisiä johtavat vanhemmat ovat usein niin kiireisiä arjessaan, ettei heillä löydy enää aikaa ja halua pyörittää yhdistystä vapaa-ajallaan.
Sama ongelma on ollut pitkään täysverisiksi ammattilaisorganisaatioiksi luokitelluissa SM-liigaseuroissakin, jotka ovat sentään osakeyhtiöitä. Hallituksiin valikoituvat helposti kovimmat fanit ja rikkaimmat tukijat, jotka ihmettelevät tosissaan, mikseivät pelaajat voi tehdä työtään tavaratalosta ostetuilla 150 euron luistimilla.
SM-liigaseurat ovat saaneet toimintaan edes pientä rotia urheilutoimenjohtajilla, joille on annettu vastuuta ja valtaa urheilupuolesta.
***
Mikä avuksi sitten yhdistyspohjaisille seuroille?
Muodostelmaluistelu on yksi lajeista, joissa seuroilla ei ole tapana palkata edes varsinaista valmennuspäällikköä, vaikka niissä pyöritetään satojentuhansien budjetteja. Ammattitaitoinen ja jämäkkä urheilupuolen johtaja olisi pannut Penttisenkin tapauksessa pisteen jo monta vuotta aiemmin.
Henkilöstöasioista vastaavan ihmisen palkkaaminen olisi tuonut HSK:nkin tapauksessa kustannuksia, mutta halvaksi ei tule väärien toimintatapojen jälkiselvittelykään.
Monissa lajeissa ja seuroissa valmennuspäällikkö löytyy, mutta heidän tehtävänsä keskittyvät liikaa valmennuksellisten yksityiskohtien tarkkailuun. Löytyy myös seurakoordinaattoreita ja toiminnanjohtajia, mutta heidän aikansa kuluu arjen juoksevien asioiden hoitamiseen.
Suoritustekniikoiden opettaminen on varmasti kautta linjan riittävän hyvässä kunnossa. Suomiareenoille tarvitaan nyt hyvällä ihmistuntemuksella varustettuja valmentajien valmentajia, seuratyönohjaajia, jotka auttavat ohjaamaan kyvyt oikealle uralle.
Kyllä koutseilla riittävästi hommia on siinä heidän ydintehtävässäänkin, ei heidän tarvitse koko seuraa hallita.