Koronapandemia näyttää riipaisevalla tavalla yhteiskuntamme heikot kohdat. Yksi näistä on se, että Suomen oma ruokatuotanto on osin ulkomaisen työvoiman varassa, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan toimittaja Ossi Rajala.
Kausityöntekijät tulevat maa- ja puutarhatiloille ulkomailta, esimerkiksi Ukrainasta. Nyt näiden kausityöntekijöiden saaminen maahan on epävarmaa, kun rajat ovat monessa maassa kiinni.
Suomessa onkin jo etsitty kausityövoimaa omista kansalaisista ja myös turvapaikanhakijoista. Tulosta on syntynyt. Tuhannet ovat valmiita maataloustöihin, jotka aiemmin eivät ole suomalaisia juuri kiinnostaneet.
Maatilojen ja niiden edunvalvojan MTK:n riemastuminen kotimaisen työvoiman ilmaantumiseen on ollut melko hillittyä. Syynä tähän on se, että maatilat haluaisivat ennemmin tehokkaiksi todettuja ulkomaalaisia töihin.
Ääneen sitä ei sanota, mutta pelkona on ehkä se, että pullajalkainen ja nakkisorminen city-suomalainen voisi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä sadonkorjuussa.
Riskinä olisi erityisesti se, että fyysinen ja pienipalkkainen työ ei sittenkään suomalaista kiinnostaisi ja hän jättäisi hommat kesken, sadon pellolle ja tilallisen pulaan.
Maatilojen huoli tästä kotimaisen työvoiman motivaatiosta voi olla perusteltu. Suomesta on kadonnut se perinne, että kesällä mennään tutulle maatilalle auttamaan sesonkiajan kiireessä. Itsekin todennäköisesti kokisin toimistorottana aluksi avuttomuutta pellon reunalla.
Otetaanko virheistä opiksi?
Huoltovarmuuden kannalta tämä tilanne ei ole hyvä. Jos rajat ovat säpissä, oma ruokatuotanto on jonkin verran uhattuna. Pahimmillaan tästä kehkeytyisi maskisotkuja paljon suurempi ongelma.
Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista lukea tutkimus, onko ulkomaisen kausityövoiman tarpeen taustalla kaupungistuminen, elintason nousu, sosiaaliturvan taso, nössöytyminen tai jokin muu syy.
Syyllistä en kaipaa vaan ymmärrystä.
Poikkeusolojen aikanakin tunnumme jahtaavan syyllisiä esille nouseviin ongelmiin ihan tarpeeksi. Virheistä halutaan rangaista ennemmin kuin hakea ratkaisuja niihin.
Esimerkiksi suojavarustepulasta ja pandemiavarautumisen ongelmista on syytetty niin nykyistä hallitusta, kuntia, sairaanhoitopiirejä, sosiaali- ja terveysministeriötä, edellisiä hallituksia, THL:ää, yksittäisiä poliitikkoja ja varmaan monia muitakin.
Syytetyn nimi riippuu vahvasti siitä, kuka syyllistä hakee. Ja taidamme kaikki olla syyllisiä syyllistämiseen.
Toivottavasti syyllisten jahtaamisessa muistetaan myös ottaa opiksi virheistä. Mokien ainakin pitäisi olla opettavaisia.
Ja ehkä sivistys- ja oikeusvaltioon kuuluu myös se, että anteeksiantoa harkitaan, jos joku nostaa käden pystyyn virheen merkiksi. Oman virheen tunnustaminen ja sen pahoittelu ovat tosin nekin aika harvinaisia ilmiöitä julkisuudessa.