Sote-valinnanvapauslakiin on tulossa pykälä, joka sitoo ihmisen vuoden ajaksi valitsemaansa sote-keskukseen. Sosiaali- ja terveyssektoriin keskittynyt toimittaja Joonas Lepistö kysyy karrikoiden, menetkö sinä uudestaan siihen ravintolaan, jossa ruoka on keskinkertaista.
Sitoutumispakko pistää kysymään monenlaisia asioita. Ensinnäkin, miksi vuosi? Ministeriön johdossa vuotta perustellaan sillä, että vuosi on jo nykyisessä lainsäädännössä. Mutta miksi uudistusta perustellaan vanhalla lainsäädännöllä?
Tiedossa on, että lainvalmistelijoilla oli pohdinnassa myös vuoden puolittaminen kuuteen kuukauteen. Näin ei kuitenkaan päädytty tekemään. Ministeriössä vuotta pidetään hyvänä senkin vuoksi, että tämä antaa suunnitelmallista liikkumatilaa tuottajille eli sote-keskuksia pyörittäville julkisille ja yksityisille toimijoille.
Vapautta sanoa ei?
Toiseksi, eikö vapautta ole se, että voi sanoa ei? Asiakaslähtöisyys, potilaan oikeus, on yksi sote-uudistuksen kärkibrändeistä. Asia koskee erityisesti heitä, jotka tarvitsevat palveluja runsaasti. Moni heistä on hoitohenkilöstöstä enemmän riippuvaisia kuin sellaiset ihmiset, jotka käyvät sote-keskuksessa harvoin. Montaa heistä voi kutsua myös heikompiosaiseksi.
Hallitus haluaa muokata Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltoa markkinaehtoisemmaksi, mutta mallissa on omituisen kytkykaupan epäpikantti sivumaku. Otetaan karrikoitu esimerkki ruokamarkkinoilta. Jos sinä menet syömään ravintolaan, jossa ruoka on pettymys ja jouduit odottamaan sitä tavattoman kauan, menetkö sinne uudestaan, vai harkitsetko kenties jotain toista paikkaa seuraavalla kerralla?
Jos taas ostaessasi ravintola äxxästä ensimmäisen annoksen, se tarkoittaa, että sinun pitää ottaa seuraavatkin annokset samaiselta ruokalistalta, kuinka paljon se motivoi ravintolayrittäjää tekemään tulevista annoksista entistä maukkaampia?
Vaihtaa potilas sote-keskustaan tai ei, pelkkä tieto siitä, että hänellä on mahdollisuus tehdä niin, vahvistaisi potilaan asemaa. Eikö se olisi juuri sitä sote-arkkitehtien peräänkuuluttamaa asiakaslähtöisyyttä?
"Sekä oppositio että hallitus väärässä"
Kolmanneksi – kuka hyötyy vuoden sitoutumisesta? Julkisessa poliittisessa keskustelussa sote on muuntautunut eipäs-juupas-väännöksi, jossa oppositio väittää soten olevan ylimääräinen joululahja yrityksille, johon hallitus kertoo opposition vastustavan positiivista kehitystä.
Jos on uskominen yritysten ja järjestöjen edunvalvojaa, sekä oppositio että hallitus ovat väärässä. Yritykset eivät halua asiakkailleen pitkää sitoutumispakkoa. "Tiuhempi vaihtamistahti olisi kyllä laadun tae. Asiakkaan kannalta vuosi on kohtuuttoman pitkä aika", tiivistää asian Hyvinvointialan liiton toimitusjohtaja Ulla-Maija Rajakangas.
Toisin sanoen, sitoutumispakko ei laatua kiritä. Sosiaali- ja terveysministeriön taustamuistion mukaan "kilpailun kautta tapahtuvalla tuottavuuden ja resurssien kohdentumisen tehokkuuden paranemisella voidaan saada Suomessa merkittäviä hyvinvointivaikutuksia". Saako Suomi lisää kansanterveyttä tilanteessa, jossa kilpailu sidotaan vuoden mittaisella kytkykaupalla?
Ministeriön ylijohtaja Kirsi Varhilan mukaan sitoutuminen ei ole ongelma, sillä tyytymätön potilas voi mennä seuraavalla kerralla samaisen sote-keskuksen toiselle lääkärille tai asiantuntijalle.
Uudenmaan maakunnassa sote-uudistusta johtava Timo Aronkytö kommentoi Varhilan ajatusta sanomalla, että "En usko, että sellainen toimisi lainkaan, koska perustoimintamallit ja periaatteet ovat yhden sote-keskuksen sisäistä kehittämistä ja osaamista ja silloin ihmisen pitäisi pystyä vaihtamaan toiseen paikkaan kokonaan".
Eli, neljänneksi: Haluaako sote-arkkitehdit oikeasti parantaa suomalaista sosiaali- ja terveydenhuollon laatua vai onko meidän tyytyminen "ruokaan", joka ei ole hyvää, mutta nieltävää?
Ps. Ruotsissa tuottajaa saa vaihtaa vaikka joka päivä. Tampereen yliopiston tutkijatohtori Liina-Kaisa Tynkkysen mukaan rajattomuus ei ole tuonut mukanaan suurempia ongelmia.
1:56
