Eilen järjestetty Boris Nemtsovin muistomarssi kokosi Moskovan kaduille kymmeniä tuhansia ihmisiä. Viimeksi hajanainen oppositio on saatu kokoon vuosien 2011 ja 2012 mielenosoituksissa.
Perjantai-iltapäivänä Boris Nemtsov ajautui napakkaan väittelyyn. Kiistakumppanina oli radiokanava Ekho Moskvyn toimittaja, joka tiukkasi Nemtsovilta vastauksia kysymyksiin Venäjän ulkopolitiikasta ja talouden tilanteesta.
Nemtsov oli radiostudiossa kertomassa siitä, miksi venäläisten tulisi sunnuntaina saapua Moskovaan ja osallistua opposition järjestämälle kriisin vastaiselle marssille.
Marssin oli määrä vastustaa erityisesti ruplan kuralle vienyttä junnaavaa talouspolitiikkaa, armeijan kasvavaa budjettia sekä maata yhtäkkiä kouristavaa työttömyyttä.
– Putinin aggressiivinen ja kuolettava politiikka on ajanut maan kriisiin, Nemtsov sanoi.
Seuraavana sunnuntaina kymmenettuhannet venäläiset toden totta marssivat. Mutta eivät aivan alkuperäisen suunnitelman mukaan.
Alun perin marssin oli tarkoitus kulkea etäällä Moskovan keskustasta ja alkaa eri aikaan. Nemtsovin oli tietysti tarkoitus kävellä kulkueen kärjessä.
Yksi asia oli silti jokseenkin suunnitelman mukainen: myös tämä surumarssi oli mielenosoitus nykyhallintoa vastaan.
Opposition mahdollisuus
Entinen varapääministeri Nemtsov oli arvostettu myös opposition rivien ulkopuolella, eivätkä kaikki sunnuntain kulkueeseen osallistuneet varmastikaan kokeneet marssivansa oppositioaatteiden puolesta. Mutta valtaosa koki.
Kun mielenosoittajat lähestyivät Kremlin muuria, väkijoukko alkoi huutaa vuoden 2011 mielenosoitusten iskulausetta: ”Venäjä ilman Putinia”.
Samoin ajattelivat marssin etupäässä Nemtsovin paikan ottaneet oppositiojohtajat.
Gennady Gudkovin mukaan murhan aikaan saama huomio antaa oppositiolle tilaisuuden saada äänensä kuuluviin.
– Meillä on mahdollisuus, mutta vain pieni mahdollisuus, ehkäpä jonkinlaiseen neuvottelutilanteeseen, Gudkov totesi marssilla medialle.
Toinen oppositiohahmo, Mihail Kasjanin, taas uskalsi jopa ennustaa, että kansan vaatima muutos politiikkaan on nyt lähes välttämätön, ja nyt on sen hetki.
Todellinen muutos lähtee massasta
Siinä Kasjanin on oikeassa, että opposition hetki on nyt. Viimeksi erimieliset ryhmittymät on saatu samalla tavalla kokoon saman asian alle vuosien 2011 ja 2012 mielenosoituksissa. Mutta se, kuinka tiukasti kansa muutosta vaatii, voi olla liioiteltua.
Vain viikkoa aiemmin Putinia tukenut antimaidan-mielenosoitus keräsi tuhansia innokkaita osallistujia. Levada-tutkimuskeskuksen tekemän kyselyn mukaan viidesosa venäläisistä ajattelee, että oppositio on täysin tarpeeton.
Vaikka mielenosoittajat kantoivat mukanaan tuhansittain Venäjän lippuja osoittaakseen isänmaallisuutensa, valtionmedioita seuraaville antimaidanin marssijoille oppositio on yhä niin sanottu viides kolonna, joka tahtoo tuhota Venäjän.
Syvälle juurtuneita mielipiteitä ei yhdellä murhalla muuteta, varsinkin, kun moni venäläisistä uskoo jo tapon olleen poliittinen provokaatio.
Sen sijaan marssin alkuperäiset tavoitteet saattavat vielä yhdistää venäläiset. Jos ja kun ruuan hinta Venäjällä jatkaa nousuaan ja yhä useampi jää työttömäksi, venäläisten tyytymättömyys kasvaa myös maan laidoilla ja vallanpitäjien tukijoiden mielissä.
Silloin katseet saattavat jälleen kääntyä Kremliin.