Hjallis Harkimoon henkilöityvä Liike Nyt piti maanantaina tiedotustilaisuuden, jossa muka julkistettiin 48 kansanedustajaehdokasta. Ei muuten julkistettu, vaikka monessa otsikossa lopulta niin luki. Harkimon omakin valinta eduskuntaan on vielä monen mutkan takana, mutta julkisuuspelin liikemies hallitsee, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan toimittaja Vesa Kallionpää.
Todellisuudessa Liike Nyt julkisti maanantaina vain 48 kansanedustajaehdokkaaksi pyrkivää henkilöä. Heistä jokaisen on kerättävä vaalipiiristään sata kannattajaa valitsijayhdistykselleen.
Sama ihminen voi kannattaa vain yhtä ehdokasta, joten esimerkiksi 100 ehdokkaan listalle tarvitaan 10 000 ihmisen tuki.
Seuraavaksi yksittäisten ehdokkaiden täytyy solmia vaalipiirikohtainen vaaliliitto, jotta kaikkien äänet kerryttäisivät yhteistä pottia. Ilman vaaliliittoa tai puolueen listaa yksittäisen ehdokkaan on pääsääntöisesti mahdotonta tulla valituksi.
Liike Nytillä on kaiken lisäksi ollut vaikeuksia löytää haluamaansa määrää ehdokashalukkaita. 150 tavoite on kutistunut noin 120:een. Tunnettuja nimiä listoilla ei toistaiseksi ole.
Pitkän tien alku sai nyt medialta massiivista vetoapua, kun ”ehdokkaiksi” nimetyt nyt keräävät ehdokkuuteen vaadittuja kannattajanimiä. Lehdet julkaisivat jopa nimilistoja ehdokkaiksi pyrkivistä.
Harvoin on näin epämääräiseltä pohjalta ponnistava poliittinen viritelmä saanut näin paljon ilmaista mainosta.
Väyrysellä toinen kohtelu?
Politiikan ikiliikkuja Paavo Väyrynen (ent. kesk. ent kapu) on valittanut, että hänen perustamansa seitsemän tähden liike saa paljon vähemmän medianäkyvyyttä kuin Harkimon Liike Nyt.
Väyrynenkin hakee nyt listoilleen mahdollisimman monia ehdokkaita. Seitsemän tähden liike on puolue (vähintään 5000 kannattajakorttia), joten ehdokkaiden ei tarvitse kerätä henkilökohtaisia tukijoita. Ilmainen julkisuus toki helpottaisi myös Väyrysen värväystoimia.
Julkisuuspulasta – ainakin omasta mielestään – kärsii myös hallituspuolue siniset. Puolueen infot eivät aiheuta Harkimo-hurmosta, vaikka sinisillä on 18 kansanedustajaa ja peräti 5 ministeriä. Vaalituloksesta uhkaa tulla sinisille karu, joten varattomalle puolueelle ilmainen julkisuus kelpaisi.
Sama tuska julkisuuden puutteesta vaivaa pieniä puolueita yleisesti.
Mikä tämä porukka on?
Liike Nyt ei ole puolue vaan yhdistys. Liikkeen ylin päättävä elin on ”nettiparlamentti”, jonka on määrä päättää mahdollisten tulevien kansanedustajien kanta eri asioihin. Nettiparlamenttiin sanotaan kuuluvan noin 12000 jäsentä.
Nyt eduskunnassa nettiparlamentti pääsee komentelemaan vain Harkimoa, joka valittiin viime eduskuntavaaleissa kokoomuksen listoilta. Ketä nettiparlamenttiin kuuluu tai kuinka aktiivisia sen jäsenet ovat – sitä eivät tiedä kai kuin liikkeen sisäpiiriläiset Hjallis Harkimo (ent. kok.) ja Mikael Jungner (ent. sd.), jos hekään.
Mediassa Liike Nytin toimintatapaa, demokraattisuutta tai soveltuvuutta suomalaiseen parlamentarismiin ei ole juurikaan pohdittu. Miten pieni nettiraati pystyy päättämään hallitusohjelmasta, budjetista, kompromisseista ja kokonaisuuksista?
Toisaalta kansaedustajalla on aina vapaus äänestää miten haluaa. Pysyvätkö edustajat ruodussa? Vai onko koko ”nettiparlamentti” vain mielikuvakupla?
Hjallis – mediapelin mestari?
Harkimo ja Jungner onnistuivat ainakin maanantaina siinä, mistä kilpailijat usein vain haaveilevat. Myönteistä ja ilmaista julkisuutta tuli roppakaupalla. Etukäteen toimituksissa huhuttiin jopa räp-tähti Cheekin ehdokashaluista. Mistä lie sekin huhu saanut alkunsa?
Tiistaina Harkimolla olikin sitten aihetta kiitoksiin.
– Valtava määrä ihmisiä on liittynyt eilisen jälkeen Liike Nytiin. Kiitos siitä, twiittasi Harkimo. Mutta kuinka valtava määrä? Sitä Harkimo ei täsmentänyt, mutta menestyksen mielikuva tuli luotua.
Onko äänestäjällä kuluttajansuojaa?
Toisaalta Harkimon omakaan valinta eduskuntaan ei tule olemaan läpihuutojuttu. Viime vaaleissa Harkimo sai kokoomuksen ehdokkaana Uudeltamaalta 11000 ääntä, kun läpimenoon tarvittiin noin 13000 ääntä.
Nyt Harkimon intressissä on saada Liike Nytin Uudenmaan ehdokkaaksi mahdollisimman monta muuta ehdokasta, jotta vaaliliiton äänteen yhteismäärä nousee yli läpimenorajan. Täsmälleen sama tilanne on Paavo Väyrysellä.
On hienoa ja tarpeellista, että politiikassa yritetään uutta ja tarjotaan vaihtoehtoja. Äänestäjän kuluttajansuojan kannalta olisi kuitenkin hyvä kertoa myös siitä, että uuden puolueen nostaminen eduskuntaan on vaikeaa, ja että yhden tai muutaman hengen eduskuntaryhmällä ei yleensä ole mahdollisuutta vaikuttaa asioihin.
Sen sekä Harkimo että Väyrynen uhopuheistaan huolimatta hyvin tietävät.
Eduskuntaan pyrkijöillä toki on oikeus puhua ja luvata mitä tahansa – ja niinhän he tekevätkin – mutta äänestäjän eikä myöskään median pidä niellä kaikkea purematta. Tämä on nyt sitä itsekritiikkiä. Ja kollegoille viisastelua.
Ja lopuksi: Onnea kaikille eduskuntapyrkyreille tasapuolisesti! Hämmentäkää ja häärätkää, niin saamme uutisoida, viisastella ja hämmästellä!