Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö joutuu kiperään tilanteeseen muutaman maastohiihtäjän kohdalla, kun se nimesi alppihiihtäjä Samu Torstin Pyeongchangin talvikisoihin torstaina. Olympiakomitea on puhunut aktiivisesti laatimistaan valintakriteereistä, mutta näyttää nyt unohtavan ne aivan kisojen alla.
Torstin valitseminen Etelä-Koreassa vajaan kahden viikon päästä alkaviin kisoihin tuli käytännössä mahdolliseksi, kun Kansainvälinen hiihtoliitto FIS myönsi Suomelle yhden lisäpaikan alppihiihtoon. Olympiakomitea antoi paikan 26-vuotiaalle Torstille, jolle olympialaiset ovat uran toiset.
Se, täyttääkö Torsti kisapaikan kriteerit, onkin sitten toinen kysymys. Torstille kisakomennus on hieno asia, eikä hänen pidäkään vaivata päätään valintaehdoilla. Nyt hänen on keskityttävä vain siihen, että saa itsestään parhaan suorituksen irti olympiarinteillä.
Kriteereiden vertaaminen Torstin suorituksiin oli Olympiakomitean tehtävä.
– Torsti täyttää valintakriteerit tämän ja viime kauden näyttöjen perusteella, ja on hienoa saada hänet joukkueeseen, huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski perusteli Olympiakomitean tiedotteessa.
Olympiakomitea linjasi ennen kisoja kolme valintakriteeriä: yksittäiselle urheilijalle realistinen mahdollisuus yltää lajissaan 16 parhaan joukkoon ja joukkueille kahdeksan parhaan joukkoon, minkä lisäksi kisoihin voidaan lähettää tulevaisuuden menestyjiksi katsottavia urheilijoita, jotka ovat urallaan nousujohteisessa kehitysvaiheessa.
Torsti on laskenut leipälajissaan suurpujottelussa maailmancupin pisteille (30 parhaan joukkoon) urallaan viidesti. Paras sijoitus, 10. tila, on tammikuulta 2017. Sen jälkeen Torstia ei ole pisteillä nähty. 16 parhaan joukkoon hän on sijoittunut kahdesti, ensimmäisen kerran joulukuussa 2014.
Torsti oli 21:s Sotshin olympiasuurpujottelussa. Se on hänen uransa paras arvokisasuoritus yhdessä saman sijan kanssa vuoden 2015 MM-kisoista.
Kojonkoski perusteli valintaa STT:n mukaan varsinkin Torstin 10. sijalla maailmancupissa. Tässä vaiheessa onkin aiheellista kysyä sitä, antaako yksi huippusuoritus vuoden takaa realistiset mahdollisuudet 16 parhaan joukkoon? Olkoonkin, että olympialaisissa ei kilpaile niin paljon Itävallan ja muiden huippumaiden laskijoita kuin maailmancupissa.
Unelmasuorituksella se on mahdollista, puhtaasti näyttöjen perusteella ei realistista. Ja juuri realismia Olympiakomitean kriteereissä painotettiin.
Onko Torstin ura sitten nousujohteisessa kehitysvaiheessa? Siihen vastaavat oikeastaan ensimmäisen kohdan perustelut, eikä Kojonkoskikaan nostanut tätä kriteeriä esille valintaperusteluissaan.
Huomio nyt maastohiihtoon
Suomen olympiajoukkue voi kasvaa vielä 1-4 urheilijalla tulevana viikonloppuna kisattavien Seefeldin maailmancup-maastohiihtojen jälkeen. Miesten joukkueessa on tilaa vielä 1-3 hiihtäjälle, naisissa huomio kiinnittyy ainoastaan Anne Kyllöseen.
Nyt kun Torsti valittiin mukaan löysin perustein, Perttu Hyvärinen, Lari Lehtonen, Antti Ojansivu, Ville Nousiainen ja Kyllönen seuraavat tilannetta tarkkaan. Heiltä Kojonkoski vaati vielä lisänäyttöjä, minkä hän totesi myös MTV Sportin keskiviikkoisessa haastattelussa. Nousiaisen kohdalla näyttöjen antaminen on vaikeaa, sillä häntä ei valittu mukaan Seefeldiin.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Jos tutkitaan Nousiaisen, Hyvärisen, Lehtosen ja Ojansivun tuloksia kahdelta viime kaudelta, Nousiainen ja Ojansivu ovat heistä selvästi heikoimmassa asemassa. Mutta Hyvärisen ja Lehtosen saavutukset maailmancupissa ja arvokisoissa vetävät täysin vertoja Torstin vastaaville, ja ovat jopa parempia.
"Ainakin Lehtosen ja Hyvärisen pitäisi saada Torstin tapauksessa käytetyin kriteerein lippu olympialaisiin."
Lehtonen on ollut erittäin vaisu tällä kaudella, mutta pelkästään viime kevään Lahden MM-kisojen yhdistelmäkisan 9. sija voidaan katsoa riittäväksi meriitiksi, jos Torstin kohdalla siihen riitti maailmancupin 10. sija. Hyvärinen on ollut kahden viime kauden aikana 11 kertaa pisteillä maailmancupissa, helmenä 15. sija Rukalta marraskuussa 2016. Senkin pitäisi riittää.
Miesten viestiin tarvitaan varamies, ja sen nappaa yksi yllä mainituista hiihtäjistä. Mutta onko kenelläkään heistä realistisia mahdollisuuksia 16 parhaan joukkoon henkilökohtaisilla matkoilla? Ei todellakaan, jos katsotaan nelikon tämän kauden näyttöjä. Silti ainakin Lehtosen ja Hyvärisen pitäisi saada Torstin tapauksessa käytetyin kriteerein lippu olympialaisiin.
Kyllösen kohdalla ongelma on se, ettei hän mahdu nykykunnossa yhdellekään matkalle olympialaisissa. Kojonkosken mukaan Kyllönen kuitenkin kuuluisi näillä näytöillä olympiakoneeseen.
Tässäkin herää sama kysymys: voiko Kyllöseltä realistisesti odottaa sijoitusta 16 parhaan joukkoon henkilökohtaisella matkalla? Onhan hän hiihtänyt viimeksi palkintopallille reilu vuosi sitten, mutta tällä kaudella hän on ollut maailmancupissa kuin haamu parhaista ajoistaan.
Realismia vai haaveilua?
Suomalaisessa urheilussa törmää usein järkeilyyn, että jos yleensä maailmancupissa sijoille 15-20 tuleva urheilija on kerran sijoittunut aivan palkintopallin tuntumaan, hänet nostetaan arvokisojen alla mitaliehdokkaaksi. Voihan asian nähdä näinkin, mutta jos mahdollisuuksia tarkastellaan realistisesti normaalin suorituskäyrän ja nykykunnon perusteella, lopputulos on hyvin todennäköisesti jossain siellä 20. sijan hujakoilla.
Puhuuko Torstin, Hyvärisen, Lehtosen tai Kyllösen nykykunto 16 parhaan joukkoon sijoittumisen puolesta? Ei. Ainoastaan tällä pitäisi olla merkitystä, jos valintakriteereissä sitä vaaditaan. Ei yhdellä suonenvedolla vuoden takaa.
Seefeldin maailmancup-hiihdot C More Sport 1:llä ja cmore.fi-suoratoistopalvelussa lauantaina klo 14.40 sekä sunnuntaina klo 12.15 ja 13.25!