Suomessa on tällä hetkellä käytössä kaksi oikeuslaitosta, kun puhutaan lapsiin kohdistuneista törkeistä seksuaalirikoksista.
Viralliset oikeusistuimet langettavat tuomioita sellaisen käytännön mukaan, joka ei tunnu miellyttävän lainkaan suurta osaa Suomen kansasta. Siksi toisia käräjiä käydään sosiaalisessa mediassa.
Lue myös:
Rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä kirjoitti lievistä hyväksikäyttötuomioista Elinkautinen-blogissa joulukuussa. Esimerkkinä oli Espoon käräjäoikeuden langettama viiden vuoden tuomio, jonka 45-vuotias mies sai raiskattuaan 11-12-vuotiaan tytön kymmeniä kertoja vuoden aikana.
Some-käräjillä törkeistä rikoksista tuomittuja ja epäiltyjä halutaan vahingoittaa tai heidät halutaan hengiltä. Esimerkiksi viikonloppuna julki tullut hyväksikäyttötapaus on nostattanut valtavan raivon. Eikä suuttumus ole mikään ihme, sillä juttu on omassa lajissaankin poikkeuksellisen kuvottava.
Kolme alle kolmikymppistä miestä sai tuomiot törkeistä lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä, joihin liittyi myös sukupuoliyhteys ja raakaa väkivaltaa, kuten puremista. Järkyttävintä tapauksessa oli se, että uhrit olivat alle 5-vuotiaita pikkulapsia.
Se, mikä some-kansan sai aivan pois tolaltaan, olivat miehille annetut tuomiot. Kaikki selvisivät alle neljän vuoden vankeusrangaistuksilla, vaikka rikoslaki antaisi mahdollisuuden langettaa kymmenenkin vuoden tuomion.
On varmasti relevantti kysymys, minkälaisille tapauksille rangaistusasteikon yläpää oikein varataan, jos tällaisesta tapauksesta selviää näin vähällä?
***
Vaikka raivo ja sen purkaminen nettiin on inhimillistä, liittyy some-käräjöintiin myös hankalia piirteitä. Erilaisille verkkosivustoille, keskustelufoorumeille ja esimerkiksi Facebookiin on perustettu ryhmiä, jotka postaavat tuomittujen ja epäiltyjen nimiä ja kuvia kaikkien nähtäville.
Ideana on yhden MTV Uutisten haastatteleman sivuston ylläpitäjän mukaan varoittaa muita ihmisiä mahdollisesti vaarallisesta henkilöstä. Lisäksi hän uskoo, että tietojen julkaiseminen saattaa säikäyttää muita potentiaalisia lapsiin sekaantujia niin paljon, että teko jääkin tekemättä.
Molemmat ovat järkeviä perusteita ja etenkin varoitusmotiivi on mediallekin tärkeä syy julkaista vakavista rikoksista tuomittujen nimiä.
Ongelmia on oikeastaan vain yksi. Hyväksikäyttötapauksissa on usein niin, että uhreiksi joutuneet lapset kuuluvat tekijän lähipiiriin. Silloin tuomitun nimen julkaiseminen paljastaa usein myös uhrin henkilöllisyyden.
Kun lapsi tai nuori on joutunut koko loppuelämään vaikuttavan rikoksen uhriksi, ei hänen kärsimyksiään tulisi lisätä millään tavalla edes muiden varoittamisen, saati ihmisten tiedonjanon takia.
***
Esimerkiksi MTV Uutisissa ainoa syy, miksi törkeistä seksuaalirikoksista tuomitun nimeä ei julkaista, on uhrin mahdollinen paljastuminen.
Muuten julkaisemme lähtökohtaisesti Julkisen sanan neuvoston ohjeiden puitteissa kaikkien törkeisiin seksuaalirikoksiin syyllistyneiden nimet. Esimerkiksi niin sanotuissa puskaraiskauksissa tai nettifoorumeilla tapahtuvissa hyväksikäyttötapauksissa uhria voi vain harvoin yhdistää tekijään.
Samantyyppinen käytäntö olisi hyvä olla myös asiaan vihkiytyneillä nettisivustoilla paitsi uhrien suojelemiseksi, myös siksi, ettei oikeuslaitos muuta tiedotustaan nykyistäkin niukemmaksi.
Kun tekijöiden nimiä ja kuvia julkaistaan foorumeilla ilman erityisiä linjauksia, ei oikeuslaitos välttämättä uskalla pian kertoa tapauksista edes lyhyen julkisen selosteen vertaa. Silloin sen arvioiminen, antaako Suomen oikeuslaitos oikeudenmukaisia päätöksiä törkeistä seksuaalirikoksista, käy mahdottomaksi.
Sitä tuskin haluaa kukaan.