Oikeistopopulismin pyörremyrsky näyttää ohittavan EU:n mahtimaan. Saksalaista äänestäjää ei enää liikutella ”vaihtoehtoisilla” faktoilla.
Saarlandin osavaltion maapäivävaalien tulos on monella tapaa hyvä uutinen koko Euroopalle. Myös meille suomalaisille.
Ei siksi, että liittokansleri Angela Merkelin johtama oikeisto kirjasi lilliputtiosavaltiossa viime viikonvaihteessa yllättävän reippaan vaalivoiton. Eikä siksi, että Saksan demarien suositun kansleriehdokkaan Martin Schulzin nousukiito näyttää hiipuvan. EU-parlamentin entinen puhemies ei sittenkään ehkä ole se ihmeiden tekijä, joka pystyy syrjäyttämään Merkelin.
Hyvä uutinen on se, että Saksassa puuta heinää vauhkoavien oikeistopopulistien vyörytys näyttää pysähtyneen. Poliittisen eliitin, Euroopan unionin tai ulkomaalaisten päätön sättiminen ja syyttäminen ei enää sytytä.
Näitä reseptejä tarjoava Vaihtoehto Saksalle –puolue (AfD) nousi kyllä Saarlandin maapäiville, mutta mitään jytkyä ei nähty eikä AfD hallinnut hölynpölyllään poliittista keskustelua.
Vaalikarjaa paimennetaan Saksassa nyt hyvin perinteisillä keinoilla. Vasemmisto tarjoaa selkeää vasemmistolaista vaihtoehtoa pitkään jatkuneelle Merkel-vetoiselle oikeistopolitiikalle. Ja väsähtäneen oloisen mahtinaisen on pakko terävöittää profiiliaan.
Ihmiset osallistuvat poliittisiin tilaisuuksiin, liittyvät puolueisiin ja äänestävät. Innokkaammin kuin aikoihin. Eikä korkea äänestysprosentti sada protestipuolueiden laariin.
Samaan aikaan nimenomaan Saksassa käynnistetty EU-myönteinen liike ”Pulse of Europe” kasvaa ja leviää koko Eurooppaan. Se ei tarkoita, että unionissa kaikki on hyvin. Mutta toivottavasti se herättää poliitikot tekemään järkeviä kouriintuntuntuvia uudistuksia sekä EU:ssa että sen jäsenvaltioissa.
Pienen osavaltion maapäivävaalien yllätystuloksella on merkityksensä myös syksyllä pidettävien Saksan liittopäivävaalien kannalta.
Ratkaisevaksi kysymykseksi nousee se, miten väkevästi demarikomeetta Schulzin kannattaa liputtaa vasemmistokoalition puolesta. Saarlandissa merkeliläiset voittivat ennen muuta siksi, että paikalliset demarit halusivat muodostaa hallituksen DDR:n entisen mahtipuolueen SED:n raunioille perustetun Linken kanssa. Tämä punainen vaate oli monille konservatiiviäänestäjille liian punainen.
Itäisen Saksan osavaltioissa Linken kanssa tai jopa sen johdolla muodostetut hallitukset ovat jo arkipäivää ja niiden päätöksenteko kestää vertailun kaikilla mittareilla. Koko valtakunnan tasolla tämä vaihtoehto voi silti olla se ”myrkkypilleri”, jonka vuoksi demarien Martin Schulzin liittokanslerihaaveet kariutuvat.
Schulz on nostanut puolueensa kannatusta puhumalla uskottavasti sosiaalisen oikeudenmukaiseen puolesta ja vastustamalla taloudellista epätasa-arvoa. Monien oikealle kallellaan olevien epävarmojen äänestäjien mielestä näiden asioiden ajaminen yhdessä entisen DDR:n eliittiin kuuluneiden poliittikkojen kanssa ei ole uskottavaa. Faktat ovat silloin liian ”vaihtoehtoisia”.