Jos Yhdysvaltain presidentti Joe Biden suostuisi väistymään, hänen looginen seuraajansa olisi varapresidentti Kamala Harris. Asiassa on kuitenkin valtava mutta: Harris on todella epäsuosittu, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Sanna Voltti.
– Minähän en väisty, vannoi 81-vuotias presidentti Biden keskiviikkona.
Paine hänen väistymiselleen on kasvanut päivä päivältä surkeasti menneen TV-väittelyn jälkeen. Viimeisin kohu nousi keskiviikkona, kun New York Times -sanomalehti kertoi nimettömänä pysyvän lähteen sanoneen, että Biden epäröi jatkamistaan presidenttikisassa. Valkoinen talo riensi kiistämään väitteet lehdistötilaisuudessa.
Valkoisen talon lehdistösihteeri Karine Jean-Pierren mukaan Biden ei missään nimessä aio väistyä, vaan hän aikoo jatkaa työtään amerikkalaisten hyväksi.
Asia ei ole niin yksinkertainen, amerikkalaiset kun eivät enää halua Bidenin jatkavan.
New York Timesin kannatuskyselyn mukaan entisen presidentin Donald Trumpin kannatus on noussut monella prosenttiyksiköllä pieleen menneen väittelyn jälkeen. Voidaan jopa sanoa, että Trump on selvässä johdossa.
Lisäksi New York Times ja Economist -lehtien pääkirjoitustoimitukset ovat kehottaneet Bidenia jättäytymään pois kisasta.
Monet nimekkäät yhdysvaltalaisjournalistit, esimerkiksi suositun podcastin juontaja Ezra Klein ja New Yorkerin päätoimittaja David Remnick ovat kirjoituksissaan kehottaneet Bidenia väistymään.
Bidenin jääräpäisyyttä onkin enää vaikea ymmärtää.
Harris on "hyvin epämiellyttävä"
Mutta mikäli Biden viimein väistyisi, hänen varapresidenttinsä Kamala Harris olisi looginen seuraaja.
Harris sanoi TV-haastattelussa vasta olevansa ylpeä saadessaan olla Bidenin varapresidenttiehdokas, eikä suostunut vastaamaan kysymykseen, olisiko Harris valmis presidentiksi tarvittaessa.
– Joe Biden on meidän ehdokkaamme. Voitimme Trumpin kerran ja voitamme hänet jälleen, Harris sanoi CBS-kanavan haastattelussa.
Jos Biden kuitenkin väistyisi ja Harris rientäisi pelastamaan hukkuvan demokraattipuolueen, ei sekään vältäämättä kovin hyvin menisi; Harris kun on todella epäsuosittu.
Tuoreessa The Economistin/You Govin kyselyssä, vain 17 prosentilla vastaajista on Harrisista hyvin positiivinen kuva, kun taas 44 prosenttia pitää häntä hyvin epämiellyttävänä.
POLITICO/Morning consultin kyselystä taas käy ilmi, että vain kolmannes kaikista äänestäjistä pitää todennäköisenä, että Harris voittaisi vaalit, jos hänestä tulisi demokraattien ehdokas, ja vain kolme viidestä demokraatista uskoo, että hän voisi voittaa.
Mutta miksi?
Paperilla Harrisin pitäisi täyttää kaikki kriteerit: nuori, vähemmistöä edustava, urallaan kokenut nainen. Kun Biden nousi valtaan 2020, yleinen ajatus (ja toive) Yhdysvalloissa olikin, että Biden on yhden kauden presidentti, ja Harrisista leivotaan hänen seuraajansa.
Kaikki alkoi kuitenkin mennä pieleen jo Bidenin ensimmäisen presidenttivuoden aikana.
Surkea ensimmäinen vuosi
Harrisin saapumista Valkoiseen taloon leimasivat nolot lipsahdukset, poliittisesti myrkyllinen portfolio, ja Valkoisen talon sisäiset huhut siitä, että Harrisin ei uskottu hallitsevan asioita. Ja vaikka Harris on matkustellut, kotimaassa ja ulkomailla, äänestäjät ihmettelevät, mikseivät he näe ja kuule hänestä enemmän.
Monet Harrisin lausunnoista ovat nostattaneet kulmakarvoja, eivätkä puheet ole menneet kovin hyvin, hän ei valitettavasti vain ole paras puhuja.
Poliittisesti myrkylliseen portfolioon taas kuuluu ennen kaikkea kriisi, joka Harris määrättiin varapresidenttinä ratkaisemaan: Yhdysvaltain ja Meksikon rajaongelma.
Tai sen juurisyy, joka on Keski-Amerikan maista Yhdysvaltoihin suuntautuva paperiton maahanmuutto, joka taas juontaa juurensa alueen taloudellisiin, sosiaalisiin ja poliittisiin ongelmiin.
El Salvadorin, Guatemalan ja Hondurasin muodostamasta "pohjoisesta kolmiosta" Yhdysvaltoihin saapuvien maahanmuuttajien määrä kasvoi voimakkaasti Bidenin ensimmäisen vuoden aikana.
Harrisille määrätty tehtävä oli erittäin vaikea, mutta hallittavissa. Biden itse toimi vastaavassa roolissa varapresidenttinä Barack Obaman hallinnossa.
Amerikkalaiset alkoivat kuitenkin yhdistämään mielessään kaikki maahanmuuton ongelmat ja rajaturvallisuuden Harrisiin. Tällä hetkellä vuoden 2024 vaaleja ajatellen maahanmuutto ja raja mielletään yhdeksi isoimmaksi ongelmaksi, johon kansalaiset toivovat ratkaisua johtajilta.
Harris on asian päällä, mutta tilanne rajalla on ennennäkemättömän paha, ja ongelmaan ratkaisun löytäminen tulee kestämään vuosia, ellei kymmeniä vuosia.
Se, että Meksikon rajalla menee tällä hetkellä surkeasti ja että ongelma yhdistetään Harrisiin, on hänen kannaltaan pahin mahdollinen tilanne.
Ei siis liene sattumaa, että samaan aikaan kun Harrisin kontolle annettiin maahanmuutto, hänen kannatuslukunsa syöksyivät alas.
Hallinto ei ole valmistellut Harrisia
Toinen iso ongelma on Bidenin hallinnon hänelle antama vastuu, joka on aika mitätön. Harris on ollut taka-alalla viimeiset kolme vuotta, eivätkä amerikkalaiset juuri tiedä, mitä näyttöjä hänellä on esimerkiksi ulkopolitiikassa.
Bidenin hallinto ei ole juurikaan yrittänyt muuttaa yleistä käsitystä tai vahvistaa Harrisin asemaa.
Harris kyllä kiersi keväällä Yhdysvaltoja naisten oikeuksien merkeissä, koska naisten aborttioikeutta on rajoitettu tai se on kokonaan poistettu useissa osavaltioissa. Aborttioikeus on yksi demokraattien suurimpia valttikortteja näissä vaaleissa. Harrisin kiertue jäi kuitenkin hampaattomaksi, eikä siitä puhuttu mediassa juuri ollenkaan.
Tämän kaiken lisäksi Harris kohtaa kritiikkiä, jota vähemmistöä edustavan naisen voi odottaakin kohtaavan: hän vaikuttaa "jäykältä, epäaidolta, epämiellyttävältä, hänellä ei ole karismaa".
Osasyy tälle on toki se, että Yhdysvalloissa ei olla vielä laajalti totuttu naisjohtajiin. Hillary Clintonin häviäminen Donald Trumpille oli myös esimerkki tästä.
Bidenin hallinto olisi voinut käyttää viimeiset neljä vuotta auttaakseen Harrisia nousemaan tunnetuksi, luotetuksi ja vaikutusvaltaiseksi johtajaksi. Sen sijaan hänet sysättiin syrjään.
Harrisin varapresidenttikauden suurimmaksi kysymykseksi onkin noussut:
– Missä Kamala on?