Suomenhevonen pantiin kantakirjaan 110 vuotta sitten. Ensimmäinen orinäyttely pidettiin vuoden 1907 syksyllä Oulun kupeessa Iissä.
Mukana oli kolme oria, joista kahta ei kelpuutettu lainkaan kantakirjaan. Näyttelyn kolmas ori, Ukonpoika nimeltään, sinne nippa nappa hyväksyttiin. Ukonpoikaa moitittiin pienestä koosta, heiveröisestä rakenteesta ja ”heiluvista liikkeistä”, mutta kuin armosta orille annettiin III-palkinto. Siitä alkoi suomenhevosten kantakirjattu historia.
Kansallisrotumme oli kulkenut pitkän matkan historian alkuhämäristä heiluvaliikkeiseen Ukonpoikaan. Jalostus on mennyt Ukonpojasta puolestaan huiman loikan eteenpäin tähän päivään saavuttaessa.
Kuninkuusravit lasketaan alkaneeksi vuodesta 1924, vaikka jo yksitoista vuotta aiemmin Tampereella järjestettiin Peikon voittamat Kuninkuusajot.
Viime vuosituhannen puolella, varsinkin oriiden osalta, oli leimaalyövää se, että kulloinkin yksi hevonen nousi yli muiden. Kilpailu oli epätasaisempaa, ja valtiaat vaihtuivat harvemmin.
Tällä vuosikymmenellä ravikuninkaan toimi on ollut pätkätyötä. Erikasson otti toki kaksi titteliä, mutta ne tulivat tasavarmuuden ei ylivoimaisuuden ansiosta. Erikasson ei voittanut yhtään osamatkaa kuninkuusvuosinaan 2012 ja 2013, vaan saapui maaliin kärjen tuntumassa.
Suomenhevosoriiden taso on kohonnut korkeuksiin ja leventynyt laajalle. Kuninkuuskisaan on aikaa kaksi kuukautta, ja kenttä on auki. Yhden suosikki on Costello, toisen Välähdys. Joku liputtaa Pikkukahvelin puolesta, muualla uskotaan hallitsevaan kuninkaaseen Vitteriin tai toissa vuoden valtiaaseen Jokivarren Kunkkuun. Vuosi sitten Turussa väläyttänyt Elias Intomielikin on antanut muille myrskyvaroituksen.
Luettelosta jätetään pois kansainvälinen tähti Polara, joka ei ruunana tule kuunaan kruunatuksi.
* * *
Suomenhevoshuiput ovat yleisön suosiossa paitsi loistavien juoksijanlahjojensa myös taustoidensa ansiosta. Costello, Välähdys, Vitter ja Pikkukahveli ovat pienien tallien hevosia. Mainetekoihin on ylletty ilman ammattilisenssiä, mikä innostaa ihmisiä ja motivoi kanssaharrastajia.
Jokivarren Kunkun valmennuksesta vastaa sympaattinen nuoripari, ja omistajat ovat oikeita Lapin jätkiä. Jokivarren Kunkusta solmittiin aikoinaan kaupat Kuninkuusravien väliyön juhlissa, kuinkas muuten.
Polaran - ja Elias Intomielenkin - taustalla on sukupolvien kuilut ylittävää yhteistyötä. Lisäjännitettä huippulähtöihin tuo se, että Costelloa ohjastajaa Risto Tupamäki ja sen tuttua taisteluparia Polaraa hänen poikansa Antti.
Suomenhevoseliitti tarjoaa tarinoiden runsauden sarven, josta median ja alan tiedotuksen kelpaa ammentaa. Elämme kenties kaikkien aikojen suomenhevoskesää. Kesää, jolloin kilpailu kovenee kovenemistaan ja ennätykset pistetään pirstaleiksi.
* * *
Rajusti nousseen tason ja koventuneen kilpailun toinen puoli on se, että suomenhevoshuiput joutuvat starteissa kerta toisensa jälkeen äärirajoille. Siinä missä ylivoimaiset Vieteri, Vekseli ja Viesker saivat aikoinaan hölkkäillä suurissa kisoissa helppojakin voittoja, ei nykyhuipulla ole mahdollisuutta samaan.
Kesän kotimainen kilpailukalenteri ei tuo asiaan helpotusta, kun kisajärjestäjät haluavat ymmärrettävästi osansa suomenhevoshekumasta. 4.6. Kainuu-ajo, 10.6. Killerin Kimara, 17.6. Kouvolan Valiodivisioona, 23.-24.6. Nordic King, 2.7. Suur-Hollola-ajo, 8.7. Kaustisen Valiodivisioona, 15.7. Suurmestaruus... rankkoja kisoja on viikon välein. Kun listaan lisätään vielä 28.5. ajettu Elitkampen ja 11.6. juostu Alm Svarten Äreslopp, niin alkaa suomenhevosporukan almanakka olla täynnä merkintöjä.
Kaikki eivät kaikkiin kisoihin tietenkään tähtää, mutta olisi omistajien, koko rodun ja lajin etu, jos kalenteriin löydettäisiin väljyyttä.
Ja ennen kaikkea se olisi hevosen etu. Kun kisoissa joutuu venymään entistä ankarampiin suorituksiin, vaaditaan myös enemmän palautumisaikaa, jottei kynttilää polteta molemmista päistä. Väsynyt urheilija ei ole pidemmän päälle voittava urheilija.
Otetaan esimerkkinä upeat kilpailuformaatit Nordic King ja Suur-Hollola-ajo, jotka ovat rodun osalta Pohjoismaiden suuripalkintoisimmat avoimen luokan lähdöt. Niiden väliin jää vain reilu viikko, mikä on kilpailujen vaativuuteen nähden liian lyhyt aika. Se näkyy molempien kisojen osallistujalistoissa.
Nordic King on oheistapahtumien vuoksi paalutettu juhannukseen. Voisiko Suur-Hollolaa jatkossa lykätä viikolla? Tehtäisiin siten, että Lahti ja Kaustinen vaihtaisivat kalenterissa paikkaa. Samalla myös Joensuu ja Mikkeli voisivat vekslata suuret ravinsa keskenään, jotta Suur-Hollolan ja Suurmestaruuden väliin saataisiin kahden viikon puskuri. Suurmestaruudesta olisi vielä kaksi viikkoa vuoden päätapahtumaan, Kuninkuusraveihin.
Lisäksi sarjatarjontaa voisi suomenhevosten osalta varioida, kuten esimerkiksi Joensuu tekee. Siellä kisataan 22.7. suomenhevosten päälähtönä Kuusivuotiskunkku tammahyvityksellä.
Kalenterin laatiminen on pirunmoinen palapeli, eikä asia ole niin yksinkertainen kuin edellä ehdotettu antaa ymmärtää. Huomioon pitää ottaa myös perinteet, ympäröivä yhteiskunta, yhteistyökumppanit ja arkiravienkin tarjonta.
Viime kesien kaltainen suurkisasumppu ei kuitenkaan palvele suomenhevosen etua. Järkevä kalenteri johtaa järkevämpään kilpailuttamiseen, mikä taas johtaa mielenkiintoisempiin ja väkirikkaimpiin lähtöihin. Ennen kaikkea se johtaa huippuhevosten pidempiin kilpailu-uriin ja laskevaan loukkaantumisriskiin.