”Nyt oli viimeinen hetki, kun näin voi tehdä. Kohta ollaan jo liian lähellä vaaleja. Ei silloin tällaista voisi tehdä, sehän näyttäisi siltä, että sisäpolitiikka vaikuttaisi ulkopolitiikkaan”, sanoo venäläistutkija kun astumme ulos metrosta. Puhe on totta kai tiistain pääuutisesta: Venäjän päätöksestä vetää joukkonsa – ainakin osittain – Syyriasta.
Puhe on poukkoillut metromatkan aikana Venäjän ulko- ja sisäpolitiikasta syksyisiin duuman vaaleihin, kun olemme pohtineet syitä päätökselle. Vielä matkan alkaessa jopa Venäjän terrorisminvastaisiin toimiin perehtynyt tutkija kertoi päätöksen tulleen täysin yllättäen. Muutaman pysäkin matkan aikana syitä on alkanut löytyä – samoin kuin muutaman viime kuukauden aikana annettuja merkkejä siitä, että Syyrian-operaatio saattaisi päättyä arvaamattoman nopeasti.
Niin käy usein, kun Kreml päättää jotain yllättävää. Jälkiviisastelu on nopeaa kuin matkanteko Moskovan metrossa. Mieleen muistuu välittömästi ainakin yksi päivä, jolloin Syyriassa pommittaneiden hävittäjien lähtölaskenta olisi voinut hyvinkin alkaa.
Jääkaapilta pitkä matka Syyriaan
Kun Venäjän presidentti Vladimir Putin piti vuotuisen lehdistötilaisuutensa ennen joulua, Syyrian merkitys venäläisille alkoi todella selvitä. Putin olisi selvästi halunnut puhua Syyriasta tai Turkista ja pauhata terrorisminvastaisesta taistelusta, mutta kysyjiä kiinnosti paljon enemmän yksi teema: Venäjän heikko taloustilanne.
Harhautus ei ollut tehonnut, vaikka Venäjän propagandakoneisto näyttikin voimansa pommitusten alkaessa viime syyskuun lopulla. Levada-tutkimuskeskuksen mielipidekyselyissä ennen ja jälkeen sotatoimien aloituksen oli havaittavissa täyskäännös: ensin valtaosa venäläisistä vierasti ajatusta sotajoukkojen lähettämisestä Syyriaan, mutta alle viikon myllytyksen jälkeen pommitukset saivat jo enemmistön tuen. Joulukuinen lehdistötilaisuus oli kuitenkin osoitus siitä, että venäläisten innostus sotatoimia kohtaan oli jäänyt kosmeettiseksi.
Elintason heikentyminen ei ehkä saa venäläisiä kaduille, mutta kun jääkaappi tyhjenee, eivät sotakuvat kaukaisesta Syyriasta riitä viihdykkeeksi. Sitä eivät vallanpitäjät voi sivuuttaa – eivät ainakaan vaalivuonna.
Mitä seuraavaksi?
Öljynhinnan poukkoilevan luisun aikana kansalaisten huomio on vedetty Venäjällä vuoroin Ukrainaan, vuoroin Syyriaan ja vuoroin Euroopan pakolaistilanteeseen. Ulkoiset ja sisäiset uhkat ovat menneet iloisesti sekaisin, kun oppositiosta on maalattu Yhdysvaltain kätyriä.
Mielipiteet täytyy pitää tiukasti hallinnassa, sillä syksyllä koettavat duuman vaalit. Vaikka tuloksesta ei ole epäselvyyttä, kielii kansalaisjärjestöihin ja vapasiin tiedotusvälineisiin kohdistunut painostus halintokoneiston hermostuneisuudesta. Myös Syyriasta piti pystyä vetäytymään voittajana.
Nyt suuri kysymys kuuluu: mitä seuraavaksi?
Sota Syyriassa ei ehkä ole ohi, mutta enää eivät venäläishävittäjät täytä iltaisin uutislähetyksiä. Aiheita on haettava muualta.
Yksi vaihtoehto on vilkaisu länteen. Venäläismediat maalailevat lähetyksissään kuvaa pakolaiskriisin kaaokseen kaatuvasta Euroopasta, ja linjaan tuskin tulee muutosta. Ehkä seuraavaksi venäläisten tunteisiin vedotaan vanhalla kikalla, ukrainalaisen veljeskansan kohtalolla. Osa venäläistoimittajista spekuloi jo silläkin, lämmitetäänkö vielä vanhempi konflikti Kaukasuksella uuteen roihuun.
Tai sitten on keksittävä jotain aivan uutta.
2:05
