Suomalainen juoksu kukkii kauniimmin kuin pitkiin aikoihin, kiitos Topi Raitasen ja Sara Kuiviston. Tokiossa on tarjolla yllättävänkin harvinaista herkkua.
LUE MYÖS: Miksi Suomen olympiasensaation nimi sanotaan eri tavalla kuin kirjoitetaan? Hän kertoo itse – ”Herättää aika paljon närää”
Suomalaiset ovat tottuneet haikailemaan menneisiin aikoihin juoksumenestyksen suhteen. Enää ei tarvitse, parhaillaan voi todistaa suomalaisen juoksun uudenlaista kulta-aikaa olympiatasolla.
Keskimatkat eivät ole koskaan olleet suomalaisten temmellyskenttää. 800 metrillä maamme ei ole saanut historian saatossa ainuttakaan mitalistia, 1 500 metrilläkin niitä on vain neljä: 1920-luvulla Paavo Nurmi, Harri Larva ja Eino Purje sekä tuoreimpana vuoden 1972 olympiavoittaja Pekka Vasala.
1 500 metrillä suomalainen on viimeksi ollut finaalissa 45 vuotta sitten. Nina Holmen oli yhdeksäs Montrealissa 1976, sen jälkeen sinivalkoisia värejä ei ole raastavalla matkalla nähty viiden renkaan alla finaalissa.
Sara Kuivisto on tällä hetkellä niin hirvittävässä kunnossa, että finaalipaikka on realistinen mahdollisuus. 800 metrillä hän jäi siitä 0,13 sekuntia, mutta tonnivitonen on Kuivistolle parempi matka. Eikä siitäkään tarvitse vetää herneitä nenään, jos Kuivisto ei finaaliin mahdu.
Hänen ansiostaan usko ja toivo – jopa rakkaus – juoksulajeja kohtaan on syttynyt uuteen liekkiin. Jos tekee Suomen ennätyksen joka kerta, kun vetää piikkarit jalkaan, puhutaan äärimmäisen kovan luokan onnistumisesta.
Topi Raitanen on tulessa maanantaina kello 15.15 alkaen.
Topi Raitasesta tulee tänään kaiken järjen mukaan ensimmäinen 3000 metrin olympiafinaalissa maaliin juossut suomalainen 37 vuoteen. Jukka Keskisalo oli Lontoon finaalissa 2012, mutta joutui keskeyttämään jalkavamman takia.
Tommy Ekblom oli Los Angelesissa 1984 yhdeksäs, hän on tuorein finaalissa koko matkan juossut estejuoksija.
Mitalia ei ehkä kannata Raitaseltakaan odottaa, mutta sanotaan nyt sekin: edellinen estemitali tuli vuonna 1972. Tapio Kantanen ja pronssia. Muut kahdeksan estejuoksumitalia ovat tulleet 1920- ja 30-luvuilla.
Kuivisto toivottavasti ja Raitanen vuorenvarmasti ravistelevat joka tapauksessa historiankirjoja. Kun tekee jotain, mitä ei ole tehty vuosikymmeniin, puhutaan isoista asioista.