Valtteri Bottaksen siirto Mercedekseltä Alfa Romeolle on urheilullisessa mielessä askel taaksepäin, mutta inhimillisesti ajateltuna se tekee hänelle vain ja ainoastaan hyvää, kirjoittaa MTV Urheilun Mikko Hyytiä.
LUE MYÖS: Nyt se on varmaa! Valtteri Bottas jättää Mercedeksen – tässä on suomalaisässän uusi työnantaja
Valtteri Bottas siirtyi neljä ja puoli vuotta sitten Mercedekselle suurin odotuksin. Puhuttiin tulevista paalupaikoista ja GP-voitoista, jopa maailmanmestaruudesta, niin kuin sarjaa ylivoimaisesti hallinneen tallin ollessa kyseessä pitikin puhua.
Kun Bottaksen Mercedes-ura kääntyy tuoreen Alfa Romeo -uutisen myötä loppusuoralle, kuluneista vuosista voi jo tehdä varsin kattavan tilinpäätöksen. Se kielii karulla tavalla siitä, että Bottaksen omat tai suomalaisten F1-seuraajien odotukset eivät aivan täyttyneet. Voittoja tuli, paalupaikkoja ja palkintokorokesijoituksiakin, mutta se suurin unelma ei ollut missään vaiheessa edes lähellä toteutua.
Suurin kanto kaskessa oli tietysti tallikaveri Lewis Hamilton, yksi kaikkien aikojen parhaista, ellei jopa paras. Nico Rosberg, joka tietää jotain Hamiltonin rinnalla ajamisesta, sanoi Hollannin GP:n yhteydessä osuvasti: Hamiltonin kaltaisen kuljettajan rinnalla ei ole mitään hävittävää, on vain voitettavaa.
Samaan aikaan Hamiltonin rinnalla ajaminen on kuitenkin äärimmäisen kuluttavaa, varsinkin tilanteessa, jossa valtaosa kilpailusta ja vertailusta tapahtuu vain ja ainoastaan häntä vastaan ja häneen peilaten. Jokaisessa sessiossa, jokaisena GP-viikonloppuna on lyötävä parastaan pöytään, koska vähempi ei yksinkertaisesti riitä – kaikkien tapauksessa ei välttämättä edes se paras.
Hamilton on voittanut vuosina 2017–2021 ajetuista kisoista joka toisen, Bottas joka kymmenennen. Siinä on selkeä marginaali, joka ei jätä selittelyille sijaa. Kuvaavaa on sekin, että Max Verstappenilla on pian pelkästään tältä kaudella yhtä monta GP-voittoa kuin Bottaksella koko uraltaan.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Video: Kimi Räikkönen onnitteli Valtteri Bottasta veljellisesti tämän ensimmäisen GP-voiton jälkeen Venäjällä 2017.
Epäonnistumisesta ei Bottaksen kohdalla kuitenkaan voi puhua. Bottas sai elää viisi vuotta jokaisen F1-kuljettajan unelmaa ja oli siinä sivussa tuomassa tallilleen ainakin neljää, mahdollisesti jopa viittä valmistajien maailmanmestaruutta. Bottas on ja on ollut hyvä, mutta yli 20 osakilpailun mittainen kausi on siitä raaka, että kuljettajien väliset erot tulevat kyllä ennen pitkää esille.
Jos Bottaksella on ollut Hamiltoniin peilaten vain voitettavaa, Mercedeksellä hänellä on ollut varsinkin viime vuosina vain hävittävää. Suuren yleisön silmissä kaikki muu kuin vähintään kakkossija Hamiltonin takana on ollut pettymys ja epäonnistuminen, eikä sekään ole aina riittänyt. Hamiltonin mestaruusmarssiin kyllästyneet ihmiset ovat kaivanneet hänelle jo pitkään aitoa haastajaa, ja kun sellaista ei muista talleista tahtonut löytyä, katseet kääntyivät Bottakseen – turhaan.
Alkoivat puheet kakkoskuskista, wingmanista. Henkinen taakka kasvoi entisestään, ja asetelma kääntyi sikäli väärään suuntaan, että Bottas joutui todistelemaan itseään tv-kameroiden edessä, kun näytöt radalla eivät vastanneet kauden alussa esitettyjä kunnianhimoisia lausuntoja.
Ahdistava oravanpyörä oli valmis.
Olisiko Bottas päässyt henkisesti helpommalla, jos hän olisi avoimesti myöntänyt olevansa kakkoskuski? Ehkä olisi. Mutta hän ei halunnut päästä helpolla. Hän ei halunnut antaa uransa suurimman mahdollisuuden lipua käsistään. Eikä hän tietenkään edes halunnut nähdä asiaa niin.
Loppujen lopuksi urheilussa, moottoriurheilussa varsinkin, voi kuitenkin tapahtua ihan mitä tahansa, ja kun urheilija itse myöntää itselleen olevansa toisarvoinen, hän on jo hävinnyt pelin.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Video: Paineet alkoivat vuosien mittaan näkyä Valtteri Bottaksen käytöksessä. Näin hän haistatteli kriitikoilleen toistaiseksi viimeisen, vuoden 2020 Venäjän GP:ssä tulleen voittonsa varmistuttua.
Kirjoitin jo kauden alla siitä, miten kaikki tämä on pakottanut Bottaksen toimimaan Mercedes-vuosien kuluessa liian tiedostavasti, vastoin omaa perusluonnettaan. Rentous on kadonnut pakonomaiseen suorittamiseen, kun hän on yrittänyt olla jotain muuta kuin oma itsensä. Tämä harvoin johtaa parhaaseen lopputulokseen.
Alfa Romeolle tallin johtavaksi kuljettajaksi siirtyessään Bottas vapautuu näistä kahleista, ja se toivottavasti näkyy paitsi hänen suorituksissaan myös hänen kasvoillaan.
Hymyä huuleen, hyvä tästä tulee.