Kun Tsipras voitti vaalit, ensimmäinen virallinen vieras oli Venäjän suurlähettiläs - jo samana päivänä. Saksa lähetti vastahakoisen onnittelusähkeensä vasta kahta päivää myöhemmin.
Venäjä on käyttänyt tehokkaasti hyväkseen Kreikan sekavan taloustilanteen ja kireät välit EU-alueeseen. Lämpimiä välejä Syrizaan alettiin pedata heti kun vaalivoitto alkoi näyttää mahdolliselta. Lämmittelyä on helpottanut se, että sekä pääministeri Alexis Tsipras että ulkoministeri Kotzias ovat poliittisesti kotoisin Kreikan kommunistipuolueesta, joka on perinteisesti ollut hyvin Venäjä-mielinen.
Maita lähentävät muutamat kulttuuriset asiat kuten kyrilliset aakkoset (joskin erityyppiset), ortodoksisuus ja etäinen veljeskansan vivahde. Juuri nyt paljon maita yhdistää kuitenkin vielä raskaammin ongelmallinen suhde Euroopan unioniin. Kun Kreikka kipuilee eurorahoituksensa kanssa, Venäjällä on hyvä tilaisuus esiintyä Kreikalle avuliaana kumppanina ja lyödä samalla kiilaa keskelle Euroopan ydintä - välineinään mm. kaasu ja vastapakotteet.
Alexis Tsiprasin Venäjän-retkessä on ainakin kaksi tavoitetta. Toinen on puhtaasti taloudellinen: Kreikka on vihjannut voivansa hakea apua akuuttiin kassakriisiinsä Venäjältä. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa venäläisen kaasun hinnan alentamista ja toisaalta mahdollisesti Venäjän vastapakotteiden poistamista kreikkalaisilta tuotteilta, esimerkiksi hedelmiltä.
Toinen kulma on kuitenkin poliittisempi: Kreikka selvästi painostaa EU:ta sillä, että jos EU ja IMF eivät suostu lainoittamaan Kreikkaa lisää, se kääntyy poliittisesti Venäjälle päin. Teoriassa Kreikka voisi jopa veto-oikeudellaan haastaa koko Venäjä-pakotteet, mutta silloin se vaarantaisi koko euroyhteistyön ja vastineeksi sen pitäisi saada Venäjältä todella järeää talousapua. Tällainen skenaario ei ole enää lainkaan realismia.
Poliittisen pelottelun välineeksi se kuitenkin kelpaa.
Kaikesta huolimatta Kreikka on lopulta varsin raskaasti kiinni nimenomaan EU:ssa ja Kreikka tajuaa tämän, eikä se todennäköisesti uskalla kiristää Eurooppa-suhdettaan liian pitkälle. Venäjä ei voi mitenkään korvata EU:ta Kreikan rahoittajana, kyse on liian suurista summista. Lisäksi Venäjällä on ihan riittävästi omiakin talousongelmia jotta se haluaisi alkaa pumpata rahaa Kreikkaan.
On myös hyvä muistaa, että Kreikka on sekä Naton että EU:n jäsen ja kuuluu siten selkeästi läntisen blokin ytimeen. Eurovelkaan Kreikalla on tietysti tuskainen suhde mutta ei siitä mihinkään pääse että noin 250 miljardin euron velka länteen on vahva side. Kolmanneksi Kreikka on historiallisesti eurooppalaisen demokratian kehto ja tämä on ihan keskeinen osa kreikkalaisten identiteettiä.