Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL raportoi sunnuntaina päivittäisten tartuntojen uudesta ennätysluvusta, 863 uutta koronatartuntaa. Nyt terveydenhuollon ammattilainen ehdottaa Suomeen viiden viikon täyssulkua.
Eniten uusia tartuntoja todettiin Helsingissä, 251, ja Espoossa, 77.
Myös koronatartuntojen ilmaantuvuus jatkuu tartuntalukujen tapaan nousuaan. Ilmaantuvuudella kuvataan tartuntojen määrää kahden viikon ajalta sataatuhatta asukasta kohden.
Ilmaantuvuus on koko maassa yli 162 tapausta viimeisen kahden viikon ajalta.
Niin ikään koronan ilmaantuvuus on tällä hetkellä suurinta Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n alueella, missä tartuntoja on todettu noin 333 sataatuhatta asukasta kohden viimeisen kahden viikon ajalta.
Paheneva tilanne huolestuttaa myös terveydenhuollon ammattilaisia.
Esimerkiksi HUS:n neurokirurgi Esa-Pekka Pälvimäki vaatii tviitissään kovempia toimia tilanteen hillitsemiseksi. Pälvimäki on koko pandemian ajan tviitannut ahkerasti korona-aiheesta.
Pälvimäki ehdottaa nykyisten rajoitusten sijaan viiden viikon täyssulkua; rajojen sulkemista ja taloudellisten menetyksien korvaamista, sekä niin sanotun green zonen perustamista.
Pälvimäen mukaan ajatus viiden viikon täyssulusta perustuu taudin itämisaikaan yhdistettynä sairastavuus- ja tartuttavuusaikaan.
– Viisi viikkoa on se minimi, kun itämisaikaan lisätään sairastavuus- ja tartuttavuusaika. Käytännössä viidessä viikossa tartunnat menevät hyvin lähelle nollaa, kun ihmisten väliset kontaktit poistetaan.
Täysin kahlittua tilannetta ei Pälvimäkikään ehdota, vaan ulkona saisi edelleen käydä.
– Eihän se ulkona oikeastaan tämmöinen aerosoli- ja pisaravälitteinen juurikaan tartu. En itse näe, että ulkonaliikkumiskielto olisi mikään ratkaisu. Se on tietysti väline, etteivät ihmiset tapaisi toisiaan. Sinänsä ulkona tai jossain metsäpolulla liikkuminen ei ole mitenkään tartuttavaa, kun turvaetäisyydet ihmisiin. Siellä missä on hyvä ventilaatio, virus tarttuu huonosti ja siellä missä huono ventilaatio, niin se tarttuu hyvin, Pälvimäki tiivistää.
Pakkokaranteeni tai pakkotestaus
Rajatestauksesta on keskusteltu runsaasti viime päivien aikana. Erityisesti pakkotestaaminen tai sen puuttuminen Suomen rajoilta on herättänyt kysymyksiä. Pälvimäki on pakkotestauksen puolella.
– Pakkotestaus tulisi ehdottomasti lisätä rajojen läpäisemättömyyteen. Eli ihmiset saisivat tulla läpi, virus ei. Virukseltahan ei kysytä hyväksyttävää syytä tulla maahan. Eli rajat pitää saada kiinni, Pälvimäki painottaa.
Lue myös: Ministeri Kiuru: STM valmistelee koronatestitodistuksen vaatimista rajoilla – "Rajojen terveysturvallisuudessa on parannettavaa"
Rajatoimintaan neurokirurgi näkeekin kaksi vaihtoehtoa: pakkokaranteenin tai pakkotestauksen.
– Nämä kaikki keinot ovat tunnettuja ja tiedossa olevia. Esimerkiksi kahden viikon pakollinen valvottu karanteeni tai pakollinen testaus kaikille maahantulijoille – esimerkiksi kaksi negatiivista testitulosta neljän päivän välein. Silloin virus ei pääse rajoilta, Pälvimäki toteaa.
Ilmaantuvuudessa alueellisia eroja
Tviitissään Pälvimäki ehdotti myös niin sanottujen green zone (suom. vihreä vyöhyke) -alueiden perustamista, sillä koronan ilmaantuvuudessa on Suomessa alueellisia eroja. Rajoituksia voisi Pälvimäen ehdotuksen mukaan höllentää alueilla, joissa koronatartunnat ovat paremmin hallinnassa.
– Kun tietyllä alueella ei ole ollut yhtään uutta tartuntaa esimerkiksi kuuden viikon jaksossa, niin siitä tulisi silloin niin sanottu vihreä vyöhyke ja se pystyttäisiin avaamaan sisäisesti. Sen alueen sisällä ihmiset voisivat liikkua normaalisti, ravintolat ja kaupat avata, eli elää lähes normaalisti. Jos viereisillä alueilla vielä olisi tartuntoja, ne pidettäisiin niin pitkään kiinni, kunnes siellä ei enää todeta uusia tartuntoja. Kun tilanne paranee toisellakin alueella, niiden välille voisi avata liikenteen, eli kuplan. Tämä tapahtuisi Suomessakin hyvin nopeasti tämänlaisen noin viiden viikon täyssulun jälkeen.
Jäljittäminen hankalaa suurten tartuntamäärien alueilla
Viruksen ilmaantuvuutta ei oletettavasti saada painettua täysin nolliin, vaan toisinaan ilmestyy yksittäisiä pesäkkeitä. Pienemmät ryppäät pystyttäisiin Pälvimäen mukaan kuitenkin tukahduttamaan testaa, jäljitä, eristä -kaavalla, joka ei toimi kun tartuntamäärät kasvavat liian suuriksi.
– Jos meillä olisi täyssulku, sen jälkeen pesäkkeitä olisi niin vähän, että ”tje” taas toimii. Silloin sammutamme yksittäiset pesäkkeet ja käytännöllisesti katsoen Suomi on silloin nollassa. Silloin tarvitsee vain pitää rajat kiinni virukselta, ei ihmiseltä, ja olla valppaana. Reagoidaan aggressiivisesti jokaiseen yksittäiseen tartuntaan, joka jäljitetään ja eristetään välittömästi, Pälvimäki kuvailee.
Täyssulun tulonmenetykset korvattaisiin
Esa-Pekka Pälvimäen kuvailemassa skenaariossa tulonmenetykset korvattaisiin esimerkiksi yrittäjille.
– Sulun aikana pitää tietenkin kompensoida yrityksille, yrittäjille, ammatin harjoittajille menetykset. Esimerkiksi jätetään lainalyhennyksiä tai vuokria perimättä. Vastaavasti vuokranantajille hyvitetään. Valtio ja kunnat voisivat tulla kompensoimaan ja ylikompensoimaan. Kaikki olisi loppujen lopuksi hyvin paljon halvempaa, kun kyse olisi kertalaskusta, Pälvimäki pohtii.
Onko kesä vielä pelastettavissa?
Kaikkiaan Pälvimäki näkee, että koronatilanteen hoidossa ei olla onnistuttu Suomessa kovinkaan hyvin. Hän on puhunut nyt tviittaamiensa keinojen puolesta jo viime vuoden keväästä lähtien. Tuleva kesäkin saattaisi olla pelastettavissa, jos neurokirurgin keinot otettaisiin pikaisesti käyttöön.
– Viime kesänä olimme melkein nollissa. Eliminaatio olisi pitänyt silloin ilman muuta toteuttaa ja laittaa rajat kiinni. Meillä olisi ollut täysin normaali talvi. Eli siinä mielessä huonosti (hoidettu). Tuuriahan meillä on ollut ja varmaan joitakin asioita tehty oikein ja kansalaiset ovat olleet vastuullisia.
Pälvimäen mielestä Suomelta puuttuu selkeä yhteinen tavoite, johon kansalaiset ja koko yhteiskunta voisivat pyrkiä.
– Meillä ei ole asetettu selkeää ja ymmärrettävää yhteistä tavoitetta. Meillä on sellainen politiikka, että reagoidaan numeroihin, r-lukuun (tartuttavuusluku) ja tartuntamääriin tai tehopaikkamääriin ja tehdään pieniä liikkeitä sen perusteella, että virus pysyy hallinnassa. Parempi malli olisi, että meillä on selkeä tavoite, jonka kaikki ymmärtää. Sitten tavoitteeseen pääsemiseksi luodaan toimenpiteet, Pälvimäki lisää.