Vuosi 2020 vei yrittäjä Tiina Kuopanportilta työt, terveyden ja omaisuutta. Se kirpaisi, mutta auttoi huomaamaan tärkeän asian. Jos henkisestä hyvinvoinnistaan ei pidä huolta, ihminen on pahan päivän sattuessa hyvin tiukoilla.
45-vuotias hämeenlinnalainen yrittäjä Tiina Kuopanportti oli ladannut suuret odotukset viime vuoteen.
Oikeudellisen ennakoinnin asiantuntemusta tarjoava yrittäjä katsoi valoisasti tulevaisuuteen. Uusia suunnitelmia liiketoiminnan kasvattamisesta oli vireillä: esimerkiksi Espanjassa asuvat suomalaiset eläkeläiset olivat osoittaneet kiinnostustaan hänen palveluihinsa.
Kuopanportti auttaa ammatikseen ihmisiä hoitamaan edunvalvontavaltuutukseen ja hoitotahtoon liittyvät asiat kuntoon. Hänen tyypillinen asiakkaansa on eläkeläispariskunta, joka haluaa varautua siihen, että puoliso voi ikääntymisen myötä menettää toimintakykynsä.
– Minulla oli todella isot odotukset, että Espanjan pää lähtee hyvin vetämään. Ajattelin jopa tekeväni siellä osan ajasta töitä.
Sitten tuli maaliskuu ja koronapandemia. Yhtäkkiä Suomi ja käytännössä koko maailma laitettiin kiinni. Eläkeläiset laittoivat kotiensa ovet säppiin.
– Korona tyrehdytti idean Espanjan liiketoiminnasta ja kun yli 70-vuotiaat laitettiin koteihinsa, se laittoi kaikelle stopin, Kuopanportti muistelee.
Katso myös: Nämä kesätapahtumat eivät toteudu normaalisti ensi kesänä – kokenut tuottaja Niila Leppänen menetti kaikki työnsä. Juttu jatkuu videon jälkeen...
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sairastuminen ja tuhopoltto
Noh, ei hätä ole tämännäköinen, hän ajatteli. Työt jatkuisivat etäyhteyksin poikkeustilanteessa. Yllättäen olkapää alkoi kipuilla, eikä etätöistä meinannut tulla yhtään mitään.
– Ensin en voinut käyttää tietokonetta, sitten en voinutkaan enää istua ja juhannukseen mennessä vain makuulla kipu oli poissa.
Elämä kivun kanssa oli melkoista selviytymistä. Kauppareissut hoidettiin niin, että 10- ja 12-vuotiaat tyttäret vetivät vetokärryllä ostokset kotiin ja auttoivat muissakin arkiaskareissa.
– Enpä ole aiemmin tullut ajatelleeksi, miten paljon istuminen vaikuttaa elämään, Kuopanportti pohtii jälkikäteen.
Syylliseksi paljastui vika kaularangassa, joka vaati jäykistysleikkauksen. Ensin Kuopanportti ajatteli olevansa onnekas, kun leikkaukseen järjestyi peruutusaika. Muutoin jonotusta olisi ollut edessä kaksi kuukautta.
Onnea ei kuitenkaan ollut matkassa.
Leikkauspäivä tuli, sisko jäi hoitamaan lapsia ja Kuopanportti meni sairaalaan. Kun hän heräsi nukutuksesta, lääkärillä oli huonoja uutisia.
– Ilmeisesti oli tapahtunut jonkinlainen laskuvirhe tai muu inhimillinen virhe, sillä minulta jäykistettiin väärät nikamat.
Tuntui käsittämättömältä, että näin oli tapahtunut.
– Kun tulin sairaalasta kotiin ja vahva särkylääke alkoi haihtua, järkytys iski. Oli tapahtunut virhe, jotain sellaista mistä ei ollut sovittu. Se oli viime vuoden kaikkein kovin pala.
Katso myös: Virus taivutti terveen äidin 90-prosenttisesti vuodepotilaaksi – videopäiväkirja näyttää Jonnan karun arjen jatkuvien kipujen kanssa. Juttu jatkuu videon jälkeen...
8:27
Lokakuussa henkistä kestävyyttä koeteltiin uudelleen.
Kuopanportti oli ajamassa lasten kanssa jalkapalloharjoituksista kotiin ja kurvasi taloyhtiön pihaan. Perässä tuli liuta paloautoja ja talosta tuprusi savua. Joku oli sytyttänyt kellarivaraston palamaan.
– Viime vuosi oli kuin pesukoneen linkousohjelma. Aina, kun ohjelma pysähtyy ja tulee tauko, alkaa uusi kierros.
Vaikka paljon lähtisi, miten paljon vielä jää
Tavarat paloivat, terveys joutui koetukselle ja toimeentulo lakkasi. Vuosi 2020 koetteli turvallisuudentunnetta ja taloudellista turvaa, mutta myös antoi mittaamattoman arvokkaan opetuksen.
– Vaikka paljon lähtisi, niin miten paljon onkaan vielä jäljellä, hän sanoo.
Kun Kuopanportin kaularanka oli kipeä ja hän makasi sängyssä, tunnit kuluivat ajattelemiseen. Silloin hän pohti, miten paljon apua ympäriltä löytyy. Vanhemmat, toisella paikkakunnalla asuva puoliso ja ystävät olivat kaikki osoittaneet halunsa auttaa.
Hän pohtii, että vaikeina hetkinä kyky kannustaa itseään ja suhtautua myötätuntoisesti auttoi eteenpäin.
– Millään muulla ei ole loppupeleissä elämässä merkitystä, kuin mikä on sinun henkisen toimintakyvyn tila. Se oli minun vahvuuteni, koska olen rakentanut tätä läpi elämäni ajan. Vaikka tilanne olisi kuinka tiukka henkisesti, pyrin etsimään vaikeuksista hyvän puolen tai pohdin, mitä se voi minulle opettaa.
Viime kuukausien aikana elämä ei ole tuonut eteen uusia opetuksia, mutta normaaliksi se ei ole palannut. Toimeentulo on edelleen hankalaa ja yrityksen pyörittämiseen liittyvien ongelmien vuoksi säästöt kuluivat pois.
– Uskon silti, että asiat järjestyvät. En tiedä vielä, miten, mutta jollain konstilla. Nyt on turha pelätä, mitä eteen tulee.
Katso myös: Millaisena elämä jatkuu koronan jälkeen? Markus Leikola maalaa uutuuskirjassaan kuvan erilaisesta tulevaisuudesta.
7:05
