Huolestuttava tulos: Korona-aika nielaisi kolmanneksen lasten ja nuorten askelista

Korona-aika nielaisi kolmanneksen lasten ja nuorten päivittäisistä askelista, kertoo UKK-instituutin johtaja, professori Tommi Vasankari.

Kun lapset ja nuoret jäivät vuoden 2020 toukokuussa koulun sijaan kotiin opiskelemaan, jäi heiltä uupumaan jopa 30–40 prosenttia päivän askelista. Etäopiskelun ja etätöiden myötä ihmisiltä jäivät pois paitsi koulu- ja työmatkat myös päivän aikana tapahtuva lounaalla, kahvilla ja palaverissa käyminen.

– Kun ollaan kotona vessan, työpisteen ja jääkaapin välisessä Bermudan kolmiossa, niin siinä ei kauheasti askeleita kerry, Vasankari summaa.

Noin 40 prosentilla 5. ja 8. luokan oppilaista fyysinen toimintakyky on tasolla, joka voi vaikeuttaa arjessa jaksamista, selviää lasten ja nuorten kuntoa mittaavan Move!-seurannan tuloksista. Erityisesti keskivartalon lihaskunto on heikentynyt edellisvuoteen verrattuna.

– Lihaskunnon heikentyminen erityisesti tuon keskivartalon lihaskunnon osalta on tänä vuonna nyt sellainen uusi juttu, kehittämispäällikkö Mikko Huhtiniemi Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta kertoo STT:lle, mutta alleviivaa laskun koskevan ainakin toistaiseksi vain tätä vuotta.

Vaikka esimerkiksi kestävyyskunnon lasku on näyttänyt viidesluokkalaisten osalta tuoreeltaan pysähtyneen, maalaavat pitkän ajan laskevat trendit synkkää kuvaa.

– Jos katsotaan pitkän aikavälin muutosta on viidesluokkalaisilla kestävyyskunnon tulos laskenut edellisten viiden vuoden aikana, vaikka nyt se lasku onkin pysähtynyt, Huhtiniemi sanoo.

Hybridiyhteiskunta voi jyrkentää laskua

Koronan tarkkoja vaikutuksia Move!-tuloksiin on Huhtiniemen mukaan vaikea arvioida. Esimerkiksi kahdeksasluokkalaisten kestävyyskunto on ollut laskussa edelliset kaksi vuotta eli korona-ajan. Toisaalta taas viidesluokkalaisten kestävyyskunnon lasku on pysähtynyt, joten signaalit ovat jokseenkin kahdensuuntaisia.

– Ei voi ihan suoraan sanoa, millä tavalla se korona on vaikuttanut tai olisiko se vaikuttanut kaikkiin mittareihin tai ikäryhmiin tasaisesti, Huhtiniemi tarkentaa.

Isossa mittakaavassa tulokset kertovat Huhtiniemen mukaan yhteiskunnan laajemmasta muutoksesta.

– Jos ajatellaan useiden vuosikymmenien aikaperspektiivillä, niin kyllähän meidän yhteiskunta on aiempaa passiivisempi ja myös ne fyysiset vaatimukset ovat erityyppiset kuin ennen, Huhtiniemi sanoo.

– Tavallaan lapsilta ja nuorilta ei vaadita sellaista fyysistä toimintakykyä, eikä se arki ole niin aktiivista kuin se on ennen ollut, hän lisää.

Nyt koronan vuoksi näköpiirissä oleva uusi hybridiyhteiskunta voi UKK-instituutin Vasankarin mukaan kuitenkin johtaa siihen, että jo havaittu lasku on jatkossa aiempaakin jyrkempää. Ainakin niillä, jotka muutoinkin liikkuvat arjessa tavallista vähemmän, voi tilanne heikentyä entisestään maailmassa, jossa työt ja opiskelut hoidetaan kotoa käsin.

Muun muassa Lapissa ja Kainuussa heikompia tuloksia

Viides- ja kahdeksasluokkalaisten tuloksissa on myös paljon alueellista vaihtelua. Fyysisen toimintakyvyn kokonaistulokset ovat esimerkiksi Uudenmaan, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan alueella valtakunnallisia tuloksia parempia, kun taas Lapin, Kainuun ja Satakunnan tulokset ovat koko maan tuloksia heikompia.

Syitä alueellisiin eroihin voivat olla esimerkiksi pidemmät koulu- tai harrastusmatkat, jotka saatetaan kulkea useammin autossa istuen. Maaseudulla voi olla myös vähemmän harrastusmahdollisuuksia verrattuna tiiviimmin asuttuihin kaupunkimaisiin seutuihin.

Kaupunkialueella voi olla myös tarjolla erilailla lähiliikuntapaikkoja, joiden parempi saatavuus voi osaltaan ruokkia liikkumista ja toimintakyvyn kehittämistä.

Huhtiniemen mukaan alueelliset erot voidaan nähdä myös positiivisena asiana. Koska tuloksia raportoidaan alueellisesti maakunnan, kunnan ja koulun tasolla saavat paikallistason toimijat hyvin tietoa siitä, mihin toimintakyvyn osa-alueisiin kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota.

Varusmiesten kunto koetuksella

Lasten ja nuorten kuntotutkimuksen kanssa samaan aikaan kerrottiin myös varusmiesten kunnosta. Vuonna 2021 varusmiesten kestävyyskunto on mittaushistorian toiseksi huonoin, kerrotaan Valtion liikuntaneuvoston tiedotteessa.

Varusmiehet suorittavat palveluksensa alussa 12 minuutin juoksutestin, jonka tulos oli kuluvana vuonna keskimäärin 2 376 metriä.

Lihaskunnoltaan hyväkuntoisten varusmiesten osuus on viime vuosina hieman laskenut ja heikkokuntoisten osuus kasvanut. Varusmiespalveluksessa on noin 70 prosenttia 19-vuotiaista miehistä.

– Jos tästä kolmasosa jää alle 2 200 metrin, niin puhutaan todella isosta haasteesta, Vasankari summaa juoksutestin tuloksia.

Jos kestävyyskuntoa ei saada hänen mukaansa kehitettyä merkittävästi paremmaksi voivat työkykyongelmat kolkutella ovella jo aiempaa aiemmin.

– Ikä, jolloin työkykyongelmat ovat vastassa, ei suinkaan ole 70 vuotta, vaan jotain muuta.

Korona-aika kerrytti kiloja

Varusmiesten paino on lisäksi noussut aiempaa kovempaa tahtia korona-aikana. Siinä missä vajaassa 30 vuodessa varusmiehet ovat saaneet keskimäärin kahdeksan kiloa lisää painoa, on paino noussut pelkästään viime vuodesta 600–700 grammaa.

Vasankarin mukaan sekä lasten ja nuorten että varusmiesten tulosten myötä koitetaan tehdä selväksi, miten kovia vastustajia kunnon heikkeneminen ja kehon koostumuksen muuttuminen ovat. Tästä huolimatta niitä vastaan voidaan taistella.

– Mutta niin vahva vastustaja tämä länsimainen hyvinvointi on, että ei se helpolla käänny, Vasankari sanoo.

Huhtiniemen mukaan lasten ja nuorten heikkenevän kunnon ratkaisemiseksi tarvittaisiin kaikkien hallinnonalojen yhdensuuntaisia ja vaikuttavia toimia.

– Lähtien siitä, että meillä on fyysistä aktiivisuutta tukeva ympäristö ja fyysistä aktiivisuutta tukevat varhaiskasvatus- ja koulutuspalvelut, hän sanoo.

Vaikka harrasteliikunta on tärkeää, on koululiikunnalla erityinen rooli, koska sillä saavutetaan kaikki perusopetusiässä olevat lapset ja nuoret tasa-arvoisesti. Harrasteliikunta saavuttaa tavallisesti vain ne lapset, jotka ovat mukana harrastetoiminnassa.

Vanhemmilla iso rooli

Sekä Huhtiniemi että Vasankari painottavat vanhempien roolia lasten ja nuorten kunnon kohentamisessa.

– Kyllä ajattelen, että vanhemmilla ja kodeilla on keskeinen rooli. Ei voi ajatella esimerkiksi, että koulu hoitaa tuon asian. Kyse on kuitenkin lapsen ja nuoren toimintakyvystä, joka on olennaista lapsen arjessa jaksamisen ja vaikkapa oppimisen kannalta, Huhtiniemi sanoo.

Huhtiniemen mukaan vanhempien osalta tärkeintä on tukea ja kannustaa omatoimiseen liikkumiseen ja esimerkiksi koulumatkojen kulkemiseen fyysisesti aktiivisella tavalla pyörällä tai kävellen.

Tärkeää olisi myös kannustaa fyysisesti aktiiviseen elämäntyyliin niin perheen sisällä kuin yhteiskunnassakin. Tätä voitaisiin tehdä vaikkapa veroporkkanoiden tai muiden tukien kautta.

Vasankarin mukaan kunnon heikentymisen vaikutukset näkyvät tulevaisuudessa muun muassa kansantalouden kustannuksina. Yhteiskunnan voi olla helppo säästää tarjoamistaan liikuntapalveluista, mutta kulut tulevat väkisinkin maksuun, kun masennus, tyypin 2 diabetes tai vaikkapa sydänsairaus iskee.

– Niistä ei sitten voi enää säästää, ne vain maksavat silloin enemmän, Vasankari kertoo.

Kuntoa kohottamalla koronaa vastaan

Kunnon kohentumisesta olisi hyötyä myös korona-aikana. Koronan alusta alkaen on nähty, että sairaudet tai esimerkiksi ylipaino voivat olla riskitekijöitä vaikeammalle tautimuodolle. Vasankarin mukaan heikompi kestävyyskunto vie jo itsestäänkin verenkierto- ja hengityselimistön kuntoa heikommaksi.

Tällöin pienempikin hengityksen vaikeutuminen voi johtaa jo valmiiksi tavallista huonommassa jamassa olevalla isoihin ongelmiin.

– Se on automaattisesti niin, että jos olemme heikommassa tikissä, niin myös tällaiset infektiosairaudet ovat meillä vähän hankalampia, Vasankari sanoo.

Toisaalta hyvä kestävyyskunto lisää resilienssiä ja kykyä estää vaikkapa infektioita. Verenkierto- ja hengityselimistön sekä keuhkoterveyden näkökulmasta liikkuminen ja parempi kunto ovat suojaavia tekijöitä.

– Jos ne ovat heikompia, on varmuudella koronan kanssa enemmän tekemistä, hän tarkentaa.