Kouluväkivalta ei ole enää "happy slappingia" – raa'an väkivallan kuvaamiselle järjestetään jopa sessioita: "Osa saa niistä tyydytystä"

Koulukiusaaminen on meillä Suomessa ongelma. Tätä mieltä ovat Elina Pekkarinen ja Mannerheimin lastensuojeluliiton kiusaamisen vastaisen työn erityisasiantuntija Virpi Pöyhönen, jotka keskustelivat pitkään koulukiusaamisesta MTV Uutiset Liven erikoislähetyksessä.

Siitä kertoo osaltaan myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyn vuosittaiset tulokset, joiden mukaan kiusaamistapaukset ovat lähteneet tasaiseen nousuun vuonna 2019. Tuoreimman kyselyn mukaan joka kolmas oppilas on ollut mukana kiusaamistilanteissa – joko kiusaamisen kohteena tai sen tekijänä. 

– Se on valtava määrä, Pekkarinen ja Pöyhönen molemmat toteavat suorassa lähetyksessä. 

Mitä syitä on raportoitujen koulukiusaamistapausten taustalla? Katso MTV Uutisten erikoislähetys koulukiusaamisesta jutun alussa olevalta videolta! 

Lue myös: Terapiaa, itsetuhoisuutta, traumoja – MTV Uutisten lukijat kertovat, miltä tuntuu olla koulukiusattu: "Olen lähes aina valppaana siltä varalta, että joku käy kimppuuni"

Happy slapping -ilmiöstä raa'an väkivallan kuvaamiseen

Koulukiusaamista ei tänä päivänä tapahdu vain kouluympäristössä, vaan koulussa alkanut kiusaaminen seuraa sen uhria myös kotiin enenevissä määrin sosiaalisen median kautta. Sosiaalisessa mediassa suosiota sisällöt leviävät nopeasti isoille yleisölle. Se, mikä on kerran ollut netissä, on aina siellä, sanotaan. 

Pekkarisen kokemuksen mukaan sosiaalisen median käyttäminen kiusaamisen väylänä on tänä päivänä todella yleistä. Jo vuosia sitten sosiaalinen media toi kiusaamiselle uuden ulottuvuuden: kiusaamistilanteiden kuvaamisen ja materiaalien levittämisen eteenpäin eri some- ja nettialustoilla. 

Pekkarisen mukaan ensimmäiset kansainväliset tutkimukset aiheeseen liittyen ulottuvat vuosiin 2015–2016. Tutkimustulokset osoittivat, että kiusaamis- ja väkivaltatilanteiden kuvaaminen katalysoi väkivaltaa.

– Meillä on ollut pitkään happy slapping -ilmiö – eli lyödään jotakuta ja kuvataan reaktio ja se on olevinaan hauskaa, mutta sitten on tämä hyvin raa’an materiaalin kuvaamisen ja levittämisen ilmiö, jossa nautitaan – siis saadaan jotain sadistista mielihyvää – toisen kärsimyksen katsomisesta. Halutaan mainetta ja ehkä halutaan levittää pelkoa, Pekkarinen kertaa.

Poliisin tietoon on Pekkarisen mukaan tullut tapauksia, joissa nuoret järjestävät kuvaussessioita väkivallan kuvaamiselle.

– Halutaan kuvata ja levittää mahdollisimman näyttävä ja raaka teko ja sitä kautta saada itselleen katselukertoja sosiaalisessa mediassa, Pekkarinen valittelee. 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Lue myös: Koulukiusaaminen on liian laimea sana – rikosilmoitus kannattaa tehdä matalalla kynnyksellä

Lue myös: Lapsiasiavaltuutettu varoittaa kouluväkivallasta ja kuormituksesta: "Opettajien hätähuuto on suuri – he eivät kohta jaksa enää"

"Osa ihmisistä saa niistä tyydytystä"

Kyse on Pöyhösen mukaan suosiosta ja vallasta, jota kaikenlaiseen kiusaamiseen yleensä liittyy. 

– Kiusaavat oppilaat ovat yleensä suosittuja luokkatovereidensa joukossa. Heistä ei välttämättä pidetä, mutta he ovat suosittuja. 

–  Siksi heillä onkin valtaa määrittää, miten on ok toimia luokassa ja miten muita voidaan kohdella, Pöyhönen kertaa nykyistä koulumaailmaa. 

Pekkarinen muistuttaa, että jo ennen sosiaalista mediaa kiusaamistilanteet olivat eräällä tavalla suosion hakemista. 

– Kouluväkivallassa on aina ollut tietty väkivallan muoto, jossa joku hakataan koulun pihalla ja mitä enemmän näkijöitä saa siihen ympärille huutamaan, sen parempi, Pekkarinen kuvailee.

Se, mikä erottaa suosion hakemisen väkivallalla sosiaalisessa mediassa ja ”elävässä elämässä” on yleisö. Siinä missä koulun pihalla tapahtuvaa kiusaamistilannetta seuraa kourallinen ihmisiä, sosiaalisessa mediassa yleisönä on periaatteessa aivan koko maailma. 

– Uhrin kärsimys on sanoin kuvaamatonta, kun hänestä todella alistetussa ja nöyryyttävä nöyryyttävässä tilanteessa jaetaan kuvaa ja sille naureskellaan. Näitä leviää verkossa tuhansittain. 

Väkivaltaiset videot herättävät Pekkarisessa hänen omien sanojensa mukaan välittömästi paljon negatiivisia tunteita, eikä hän voi ymmärtää, miten joku voi nauttia 

– Valitettavasti se on niin, että mitä enemmän niitä katsoo, sitä enemmän niihin turtuu, ja osa ihmisistä saa niistä tyydytystä. 

Juttu jatkuu videoklipin jälkeen.

Raakojen kiusaamistapausten lisäksi on muistettava pienemmätkin teot

Olemmeko turtuneet kiusaamiseen ehkä liikaakin? Kiusaaminen on vuosittain esillä yhteiskunnallisessakin keskustelussa – yleensä syksyisin koulujen alkaessa, kun aihe on ajankohtainen. Lukukauden edetessä keskustelu kuitenkin tavallisesti laantuu ja siihen palataan tilanteissa, kun kiusaamistapaus on ollut poikkeuksellisen julma. 

– Kun puhutaan äärimmäisen ja raaoista väkivallan teoista, meidän pitää kuulla ja pysähtyä niihin, mutta samaan aikaan kiusaamisesta iso osa on pienempiä tekoja, kuten nimittelyä.

– Meidän on muistettava, että yhtä lailla nekin satuttavat valtavasti ja niistä voi tulla aikuisuuteen asti kannettavia haavoja tai seurauksia, Pöyhönen muistuttaa. 

Pekkarisen mukaan kiusaamistilanteisiin onkin äärimmäisen tärkeää suhtautua vakavasti ja puuttua niihin – myös stigman vähentämiseksi. Lasta ei saa jättää tilanteeseen yksin.

– Kiusaamisen vastaista työtä tulisi tehdä ennen kuin ilmenee kiusaamista tai väkivaltaa tai ennen kuin tulee yhtäkään uhria. Sitä pitää tehdä koko ajan, eikä reaktiivisesti vasta sitten, kun jotain pahaa tapahtuu, Pekkarinen toteaa painokkaasti.

Lue myös: Alakoululaiset Jimi, Thomas ja Eliel kertovat, millaista koulukiusaaminen on: "Hirveän vihaisia kommentteja – ujot eivät uskalla someen liittyä"

Lue myös: Venla koki koulussa asioita, jotka seuraavat häntä läpi elämän – jopa kuraattori käänsi lapselle selkänsä