Fatima eli usean vuoden ajan elämää, jossa ei saanut sanoa "ei." Kunniaväkivaltaan osallistui hänen miehensä lisäksi koko yhteisö. MTV Uutiset tapasi kunniaväkivallan uhriksi joutuneen Fatiman, joka kertoo nyt tarinansa.
Fatima on vasta 21-vuotias, mutta hän pystyy laskemaan olleensa yli kymmenen kertaa sairaalassa väkivallan vuoksi. Tavallisesti hän kieltäytyi kertomasta hoitajille, mitä hänelle oli käynyt, tai hän tekaisi jonkin syyn ruhjeilleen.
Erään kerran hän selitti kaatuneensa kotinsa portaikossa, vain muistaakseen jälkeenpäin, ettei heidän kodissaan edes ole portaita.
Turvassa salatussa paikassa
Fatima antaa haastattelun Oulun vastaanottokeskuksen tukiyhdistyksen tiloissa. Kodikas huoneisto sijaitsee piilossa katseilta, ja sen osoite on salattu. Siellä Fatima voi ja uskaltaa puhua avoimesti.
Vaikka hän haluaisi, hän ei uskalla turvallisuussyistä esiintyä kameran edessä kasvoillaan, ja hänen nimensä on tässä haastattelussa muutettu. Videolla hänen ääntänsä on manipuloitu tunnistamattomaksi.
Fatima tuli Suomeen 16-vuotiaana vuonna 2015. Hän on itäafrikkalainen, mutta syntyi arabimaassa kotimaansa ulkopuolella. Hän varttui kodinhoitajana työskentelevän äitinsä kasvattamana ja alkoi työskennellä äitinsä apuna jo kolmevuotiaana.
Lapsuutensa hän kuvailee olleen kävelemistä, liikkumista kaupungista ja maasta toiseen.
Äitinsä Fatima kadotti ylittäessään Iranin ja Turkin välistä rajaa. He liikkuivat useammassa eri ryhmässä muiden siirtolaisten joukossa. Kun Fatima oli Turkin puolella, äiti ei seurannutkaan perässä tulleissa ryhmissä. Vielä tänäkään päivänä hän ei tiedä äitinsä kohtalosta mitään.
Lue myös: Kunniamurhia on tehty Suomessakin – joskaan ei virallisesti: "Niitä ei ole tunnistettu, mutta uskotaan kyllä, että niitä on ollut"
Avioliiton oli tarkoitus tuoda turvaa
Miehensä Fatima tapasi Turkissa. Avioliitto tuntui silloin järkiteolta, joten naimisiin mentiin nopeasti. Hän koki miehen läsnäolon tuovan turvaa.
– Nain hänet, jotta hän pelastaisi minut. En siksi, että hän kiskoisi minua, löisi minua, raiskaisi minua tai tappaisi minut, Fatima kertoo.
Kun Turkista matka jatkui Euroopan puolelle, eräs toinen siirtolainen kysyi, mihin Fatima oli matkalla. ”Eurooppaan”, Fatima vastasi. Kun vastaus ei tyydyttänyt ja häneltä tivattiin yhä maata, Fatima hämmentyi.
Se oli ensimmäinen kerta, kun hänelle ylipäänsä selvisi Euroopassa olevan monta maata. Hän kysyi Googlelta, mikä on turvallisin paikka Euroopassa. Hakukone antoi vastauksensa: Suomi.
Lue myös: Kunniaan liittyvä väkivalta uhkaa useita tyttöjä Suomessa
Mies muuttui Suomeen saavuttua
Kun Fatima jälkeenpäin muistelee, hänen miehensä alkoi muuttua heidän saavuttuaan Suomeen. Varsinainen väkivalta leimahti, kun Fatima ja hänen miehensä saivat oleskeluluvat ja he muuttivat omaan asuntoon vastaanottokeskuksesta.
Fatima muistelee kaihoisasti sitä, miten tavallisesti oleskeluluvan saaminen oli keskuksen turvapaikanhakijoille suuri onnenaihe. Toki Fatimakin iloitsi omasta mahdollisuudestaan jäädä, mutta hän ei vielä tiennyt mitä kaikkea se hänen kohdallaan tarkoitti.
– Minusta tuli yksinäinen. Ennen sitä minulla oli edes ihmisiä ympärilläni, mutta omaan kotiin päästyäni jäin yksin.
Mies kontrolloi Fatiman jokaista liikettä
Pariskunta asettui asumaan pohjoissuomalaiseen kuntaan. Fatiman mies kontrolloi vaimonsa elämän jokaista osa-aluetta niin, että jälkeenpäin on edes vaikea hahmottaa väkivallan kaikkia eri muotoja, tai henkisen ja fyysisen väkivallan rajoja.
Mies sulki naisen kotiinsa ja eristi muista ihmisistä, kävi Fatimaan käsiksi useitakin kertoja viikossa.
Fatima heräsi ennen miestään laittaakseen miehelle aamupalan valmiiksi. Koulusta hän kiirehti kotiin ennen miestään, jotta ehtisi jälleen kokata, siivota, hymyillä miehelleen ja tämän ystäville ja toivottaa tervetulleeksi kotiinsa.
– Olen kulttuurista, jossa miehelle valittaminen voidaan tulkita uskonnon ja kulttuurin loukkamiseksi. Yritin niin kovasti olla hyvä vaimo, yritin parhaani, Fatima kuvailee.
"Ei" oli kielletty sana
Mies oli sellainen, jolle ei saanut sanoa ”ei”, sillä siitä hän hermostui kaikista eniten. Se oli huonon vaimon suurin synti, Fatima ajatteli.
Jos mies vaati Fatimalta rahaa, vastaukseksi ei käynyt rehellinen vastaus siitä, että rahaa ei ole. Sitä oli lainattava ystäviltä. Samoin perustein seksistä kieltäytyminen ei ollut heidän kodissaan sallittua.
– Kun aviomies tarvitsee naista, hänelle ei voi sanoa ei. Vaikka ei haluaisi häntä, hän makaa kanssasi väkisin. Siispä emme ajattele miesten raiskaavan vaimojaan, vaan miehellä on oikeus siihen, Fatima sanoo ja kertoo kyllä tienneensä, että Suomessa aviopuolison raiskaaminen on rikos.
Hän ei usko, että poliisi olisi tehnyt asialle mitään, mikäli hän olisi ylipäänsä voinut asiasta tehdä rikosilmoituksen.
Vaikea puhua ulkopuolisille
Kertomista ulkopuolisille vaikeutti yhteisön paine. Miehen ystävät ja muu lähipiiri tiesi kyllä, mitä pariskunnan kodin seinien sisäpuolilla tapahtui, mutta he kaikki painostivat naista vaikenemaan kokemastaan.
– Muut ihmiset ympärilläni sanoivat, että minun kuuluu kuunnella häntä ja olla kärsivällinen, vaikka hän olisi väkivaltainen, Fatima sanoo.
Fatima muistaa kerran, jolloin hän onnistui pääsemään ulos talosta ja pakenemaan läheiseen ruokakauppaan. Myyjä hälytti poliisin ja ambulanssin, ja Fatima vietiin sairaalaan hoitoon.
Poliisi ja lakimies kävivät keskustelemassa hänen kanssaan tapahtumista, ja he suosittelivat tekemään rikosilmoituksen. Fatima ei uskaltanut.
Jossain vaiheessa Fatima lopetti syömisen.
– Ajattelin, että ehkä hiljalleen kuolen pois, jos en vain syö.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Fatima tahtoo jakaa tarinansa, koska toivoo viranomaisten näkevän kunniaväkivallan uhreiksi joutuvat naiset ja puuttuvan matalalla kynnyksellä.
Kunniaväkivaltaan on vaikeaa puuttua, usein koko yhteisö varjelee salaisuutta
Fatiman tarinasta kuultaa läpi monia kunniaväkivallalle tyypillisiä piirteitä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan kunniaväkivaltaa esiintyy monin eri tavoin, kuten tiukkana liikkumisen ja ystäväpiirin rajoittamisena, uhkailuna ja painostamisena, ääritapauksissa jopa henkirikoksina.
Ilmiössä on paljon lähisuhdeväkivallan piirteitä, mutta myös omat erityispiirteensä, jotka liittyvät esimerkiksi yhteisön tukeen ja väkivallan motiiveihin.
Yksi kunniaväkivallan ilmenemisen muoto on myös henkilön taloudellisen aseman rajoittaminen, jota voi olla rahan käytön kontrolli tai töissä käymisen rajoittaminen tai kieltäminen.
Ihmisoikeusliiton vuonna 2016 toteuttama selvitys käsittelee kunniaan liittyvää väkivaltaa, siihen puuttumista ja sen ennaltaehkäisyä Suomessa. Selvityksen mukaan kunniaväkivaltaa kokevat eniten maahanmuuttajataustaiset nuoret, joiden perheen lähtömaassa kunniakäsityksillä on merkittävä rooli.
Väkivallan kautta pyritään tällöin suojaamaan perheen tai yhteisön kunniaa ja mainetta, jos pelkona on, että perheenjäsen ei noudata sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä käyttäytymissääntöjä. Enemmistö uhreista on naisia, mutta myös homoseksuaaleihin kohdentunutta kunniaväkivaltaa on tunnistettu.
Lue myös: Helsingin poliisi: Kunniaväkivaltaa tulee tutkittavaksi joka viikko – uhreina myös lapsia
Ihmisoikeusliitto korostaa, että kunniaväkivalta ei ole suoraan sidoksissa tiettyihin etnisiin ryhmiin, kulttuureihin tai uskontoihin, eikä mitään kulttuuria tulisi leimata siksi.
Ulkopuolisten tai viranomaisten on haastavaa tunnistaa kunniaväkivaltaa, minkä vuoksi tekijät harvoin joutuvat vastuuseen teoistaan, ja koko ilmiö on Suomen tilastoissa liki näkymätön. Usein uhri ei tiedä oikeuksiaan, eikä siksi osaa itse hakea apua. Monesti uhri ei välttämättä luota viranomaisiin, eikä siksi uskalla hakea apua.
"Hän sanoi paloittelevansa ruumiini kahteen osaan"
Myös Fatiman kertomuksessa toistuu epäluottamus viranomaisiin ja siihen, että häntä uskottaisiin ja suojeltaisiin.
Fatima toistaa moneen otteeseen, että heidän kodissaan ei ollut kameraa, minkä myötä hänellä ei ollut mitään todistusaineistoa. Hän arveli, ettei poliisi olisi uskonut häntä. Uhkauksia oli vaikea todistaa. Fatima muistaa, miten mies uhkasi tappavansa hänet.
– Hän sanoi paloittelevansa ruumiini kahteen osaan. Toisen osan hän piilottaisi Suomeen, toisen Ruotsin puolelle, jotta poliisi ei löytäisi ja tunnistaisi ruumista.
Vallankäyttö liittyi myös tietoon
Vallankäyttö ja sosiaalinen kontrolli liittyivät myös tietoon. Monet yhteisön jäsenet muistuttivat Fatimaa siitä, että tämä oli tullut Suomeen myöhemmin kuin he.
Fatiman paikka näytettiin huomauttamalla, että tämä ei tosiasiassa tiennyt Suomen laeista ja suomalaisesta kulttuurista mitään. He uskottelivat Fatimalle, ettei Suomen poliisi vaivautuisi tekemään mitään. Jos Fatima uhosi soittavansa poliisille, mies ojensi puhelimen ja kannusti siihen.
– ”Tässä puhelin, soita pois. Mutta mitä sinä muka heille sanoisit?” mieheni sanoi ja uhkasi epäsuorasti, että poliisi ei voisi suojella minua vuorokauden ympäri, Fatima kertoo.
Kahdesti Fatima soittikin poliisit paikalle. Kumpikaan poliisikäynti ei tuolloin johtanut toimenpiteisiin, koska Fatima ei itse uskaltanut tehdä rikosilmoitusta. Vaikka suomalaiset tuttavatkin kysyivät, voisivatko auttaa jotenkin, avun vastaanottaminen ei ollut helppoa.
– Toisaalta pelkäsin mitä ulkopuoliset minusta ajattelevat, jos eroaisin. Pelkäsin, että syy vieritettäisiin minun niskoille, sillä vaikuttihan mieheni ulospäin kaikin puolin kunnolliselta.
Lue lisää: Kunniaväkivallan ennaltaehkäisy on jäänyt rankaisemisen varjoon – jätetty kansalaisjärjestöjen harteille
Fatima ei uskaltanut näyttää avioeropaperia ennen pakoaan
Käänteentekevä hetki koitti alkuvuonna 2018, kun Fatima soitti opettajalleen, kertoi kaiken ja pyysi apua. Maaliskuussa 2018 hän haki avioeroa, mutta hän ei uskaltanut kertoa siitä miehelleen ennen kuin muutti pois.
Silloisesta kodistaan hän saapui Ouluun keväällä 2018, kun lukuvuosi oli päättynyt ja viimeiset kokeet oli suoritettu.
Fatima pelkäsi miehensä löytävän avioeropaperin jostain ja raivostuvan, joten hän kulki ympäriinsä avioeropaperi takkinsa sisätaskun sisälle piilotettuna.
Kun nainen saapui Ouluun, hän ymmärsi, miten hän oli tyystin unohtanut itsensä ja olemassaolonsa.
– Istuin peilin eteen, katsoin itseäni ja sanoin peilikuvalleni: ”mukava tavata.”
Tulevaisuuden haaveena lukio ja yliopisto
Fatima suorittaa parhaillaan peruskouluaan loppuun ja tulevaisuuden haaveissa siintävät lukio- ja yliopisto-opinnot. Yliopistossa hän haluaa lukea ihmisoikeuksia ja sosiaalityötä, jotta voisi auttaa muita vastaavaan tilanteeseen joutuvia ihmisiä.
Kotinsa ulkopuolella hän tuntee yhä olonsa turvattomaksi. Etenkin talvea ja pimeää hän inhoaa sen aiheuttaman pelon tunteen vuoksi. Kotona hän tuntee olonsa turvalliseksi, varsinkin sosiaalityöntekijän hankkiman turvalukon asennuksen jälkeen.
Haastattelun aikana Fatima sivelee useaan otteeseen vasemmassa nimettömässä kimaltelevaa sormustaan. Se ei ole hänen vihkisormuksensa, vaan hän on ostanut sen aivan hiljattain, huijaukseksi.
– Jotta miehet eivät lähestyisi ja koskettaisi, hän selventää.
Ympärillä uusi tukiverkosto
Oulussa Fatima saa apua vastaanottokeskuksen tukiyhdistyksen ja sosiaalihuollon henkilökunnalta, minkä lisäksi hän käy psykologilla.
Kaupungissa hän on saanut ympärilleen uuden tukiverkoston, eikä hän enää pidä yhteyttä vanhoihin tuttaviinsa, jotka tuntevat myös hänen ex-miehensä. Miehestä hän on tehnyt sosiaalityöntekijän avustuksella rikosilmoituksen, joka on poliisin tutkinnassa.
Nykyisin hänellä on tapana sanoa, että hän on saapunut Suomeen vuonna 2018, koska ei koe eläneensä elämäänsä vuosina lukittuna kotiinsa.
Viimeisen vuoden aikana hän on löytänyt myös oman intohimonsa.
– Kun muutin Ouluun, olen nauttinut yhdestä asiasta: tanssimisesta. Rakastan tanssimista, silloin voin olla oma itseni, Fatima hymyilee.