Saaran lomamatka muuttui painajaiseksi, kun sukulainen kaappasi hänet ja vei hänet laitokseen, jossa jopa pahoinpideltiin ihmisiä.
Joka päivä mietin vain sitä, miten pääsen täältä pois.
Saara ei pystynyt miettimään mitään muuta kuin poispääsyä, kun hänen sukulaisensa oli vienyt hänet kesken lomamatkan vankilamaiseen laitokseen.
– En ymmärtänyt, miksi olin siellä.
Saara* luuli lähteneensä lomamatkalle sukulaisensa kanssa, mutta matka paljastuikin sukulaisen yritykseksi kaapata alaikäinen Saara ehkä pysyvästi Somaliaan.
Saara haluaa kertoa kokemastaan MTV Uutisille, sillä lapsikaappauksista ei puhuta hänen mielestään tarpeeksi julkisuudessa ja moni voi ajatella olevansa yksin kokemansa kanssa.
– Nyt kun mietin, niin minulle ei ikinä kerrottu paluumatkan päivämäärää. Ei minulle oltu edes ostettu paluulippua, Saara kertoo.
Saaran nimi on muutettu hänen henkilöllisyytensä suojelemiseksi. Hänen nimensä on toimituksen tiedossa. Toimituksella on myös Saaran vanhemman lupa jutun julkaisemiseen.
Toimitus on myös nähnyt Saaran matkalippuja, hätäpassihakemuksia ja viestinvaihtoa suurlähetystön kanssa.
"Liian länsimaalainen"
Saara lähti lomamatkalle sukulaisensa kanssa kesäkuussa Somaliaan. Sukulainen oli pitkään maanitellut häntä lähtemään mukaan, ja lopulta Saara oli suostunut.
Ensin hän luuli matkan olevan pelkästään tavallinen kesälomamatka. Tarkoituksena oli, että Saara pääsisi tutustumaan kotimaahansa, jossa oli viimeksi käynyt noin kymmenen vuotta sitten.
Koko elämänsä ajan Suomessa asunut Saara nautti ensimmäisistä kuukausista matkallaan.
– Tapasin sukulaisiani, kävin katsomassa nähtävyyksiä ja meillä oli hauskaa, Saara kertoo.
Jokin kuitenkin muuttui.
Muutaman kuukauden jälkeen Saara huomasi, kuinka sukulainen yritti käydä salaa puhelinkeskusteluja toisen, vähän kaukaisemman sukulaisen kanssa.
– Kuulin, kun hän sanoi, että minun käytökseni oli todella huonoa ja olin “länsimaalaistunut”, Saara kertoo.
Eräänä iltana hänet käskettiin vierailulle yksin kyseisen sukulaisen luokse. Siellä oli myös Saaralle tuntemattomia miehiä, jotka olivat pukeutuneet armeijan vaatteisiin. Saara kertoo miesten pahoinpidelleen häntä jo sukulaisensa asunnossa.
Sukulainen rikkoi myös Saaran puhelimen, jotta hän ei pääsisi soittamaan äidilleen Suomeen.
Muutamaa päivää myöhemmin Saaran käskettiin pakkaamaan tavaransa.
– Me lähdimme vain ajamaan, eikä minulle kerrottu mitään.
Usein perheen sisäisissä kaappauksissa perheen pää, joko perheen vanhin tai muuten valtaa pitävä osapuoli, on kaappauksen takana.
Muut perheenjäsenet eivät välttämättä uskalla ilmoittaa asiasta viranomaisille lähtömaassa, sillä he pelkäävät oman asemansa puolesta.
"Luulin, että kuolen sinne"
Pitkän ajomatkan jälkeen epätietoinen Saara ja hänen sukulaisensa saapuivat laitosmaisen paikan eteen, jossa heitä vastassa oli vartijoita. Saaran tavarat takavarikoitiin ja hänelle osoitettiin lattialla oleva patja makuupaikaksi.
– Siellä oli paljon naisia selleissä, vankilamaisissa tiloissa. Suurin osa tavaroistani vietiin pois, ja menetin myös Suomen passini. Sukulaisteni lähdettyä aloin heti itkemään ja miettimään tapoja paeta laitoksesta. Luulin, että kuolen sinne, Saara kertoo.
Saara kertoo viettäneensä laitoksessa kuukauden päivät.
Ne päivät kuluivat itkien ja pakoa miettiessä.
Hän yritti saada laitoksessa vierailevia sairaanhoitajia soittamaan hänen äidilleen tai vastaamaan edes kysymykseen siitä, kuinka kauan hänen täytyy olla laitoksessa.
Hän kertoo teeskennelleensä sairasta, jotta pääsisi lääkäriin. Hänen vain käskettiin nukkua lakanoissa, joihin hän oli oksentanut.
MTV Uutiset ei ole voinut varmistaa Saaran oleskelua laitoksessa, mutta Saara kertoo paikasta yksityiskohtaisesti ja johdonmukaisesti. MTV Uutiset haastatteli Saaraa useaan otteeseen juttuprosessin aikana.
Saara kertoo myöhemmin tunnistaneensa, että paikka oli nimeltään “Macruuf Mental Hospital”.
Täysiä huoneita
Maailman ihmisoikeustilannetta tarkkaileva Humans Rights Watch (HRW) kertoi vuonna 2015 julkaistussa raportissa Macruufin laitoksen epäkohdista.
Raportissa nostettiin esiin se, että potilaita vietiin sinne ilman lääketieteellistä syytä ja kenen tahansa sukulaisen valtuuttamana eikä heitä päästetty pois.
Samassa raportissa nostetaan esiin myös se, kuinka Somaliassa mielenterveysongelmien takia laitokseen vietyjä ihmisiä jopa kahlitaan kiinni ja heitä pahoinpidellään.
Myös Saara kertoo samoista havainnoista. Hänen mukaansa vartijat pahoinpitelivät vankeja sekä yllyttivät vankeja tappelemaan toisiaan vastaan.
Saaraakin yllytettiin tappeluihin, mutta hän kertoo, ettei ottanut niihin osaa. Osaa vangeista pidettiin Saaran mukaan kahleissa.
– Seinillä ei ollut kelloja, vaan aika piti päätellä luonnonvalosta. Nukuin 11 naisen kanssa samassa tilassa. Kaikilla oli vain yksi patja, tyyny ja peitto, Saara kertoo.
Myös HRW:n raportissa nostetaan esiin täydet huoneet. Joissakin huoneissa oli raportin mukaan jopa 30 henkeä.
Vuonna 2015 julkaistussa raportissa kerrotaan, että laitokseen sijoitettaisiin vain miehiä, mutta Saaran mukaan siellä oli myös naisia.
Naiset olivat kaikenikäisiä, eikä Saaralle ollut selvää, minkä takia he tai hän itse oli koko paikassa.
– Minulle kerrottiin, että laitoksessa oli myös ennen minua ollut länsimaista, Britanniasta, tuotuja tyttöjä, jotka oli tuotu sinne “liian länsimaalaisina”.
The Guardian kertoi vuonna 2023 usean brittiläisen ja amerikkalaisen teinin vastaavista kokemuksista Somaliasta.
Alaikäiset nuoret kertoivat The Guardianin artikkelissa siitä, kuinka heidän sukulaisensa huijasivat heidät matkalle ja he joutuivat laitokseen. He kertovat pahoinpitelyistä, lukkojen taakse sulkemisesta.
Joissain lehtiartikkeleissa kerrotaan myös, kuinka somalitaustaisia, mutta länsimaissa kasvaneita teinejä viedään kotimaahansa lomalle ja heidät pakotetaan siellä naimisiin.
Juomavettä säännösteltiin
Saara kuvailee laitosta haastattelussa todella likaiseksi.
Hän kertoo, ettei pystynyt syömään lähes mitään tarjottua ruokaa, ja myös juomaveden saantia säännösteltiin. Vettä sai kahdesti päivässä.
– Suomeen päästyäni olin jatkuvasti kipeänä, sillä vastustuskykyni oli heikentynyt laitoksessa ollessani, hän kertoo.
Saaran mukaan hänen äitinsä Suomessa luuli Saaran olevan kuollut, kun hänestä ei kuulunut mitään yli kuukauteen. Aikaisemmin he olivat soitelleet useasti toisilleen.
Myös tytön Suomessa olevat ystävät huolestuivat, kun Saarasta ei kuulunut mitään eikä hän saapunut kouluun syksyllä kesäloman päätyttyä.
– Yritin saada yhteyttä äitiini Suomessa, mutta turhaan. En ymmärtänyt, miksi olin siellä.
Kymmeniä lapsia ulkomaille kaapattuina
Ulkoministeriön ja oikeusministeriön tilastojen mukaan noin 60 lasta on kaapattuna Suomesta ulkomaille tällä hetkellä.
Tässä on kuitenkin vain viranomaisille ilmoitetut tapaukset, eli tapauksia voi olla enemmänkin.
Lue myös: Ainakin 60 lasta kaapattuna Suomesta
Kynnys lapsen katoamisesta ilmoittamisesta viranomaisille on usein korkealla tietyissä kulttuureissa, jos läheiset sukulaiset ovat kaapanneet lapsen.
Kaapatut lapset -järjestö kertoi aiemmin MTV:lle, että juuri Somaliaan kaapattujen lasten tapauksessa voi olla aliraportointia.
Taustalla voi olla viranomaispelkoa, luottamuspulaa tai pelkoa siitä, että suku puuttuu asioihin enemmän.
Saaran tapaus ei ole Suomen mittakaavassakaan ainutkertainen, sillä vastaavanlaisista kokemuksista on myös järjestötasolla tietoa.
Suomen ulkoministeriö kuvailee Somalian turvallisuustilannetta arvaamattomaksi ja huonoksi toistakymmentä vuotta jatkuneen sisällissodan ja muiden levottomuuksien jälkeen.
Passi kadoksissa
Saara arvioi olleensa laitoksessa kuukauden ajan.
Eräänä päivänä hänelle kerrottiin, että hänen sukulaisensa tulisi hakemaan hänet pois sieltä.
– Suhtauduin tietoon epäuskoisesti, ja aloin itkemään kun hän ei ensin tullutkaan sovittuna aikana. Lopulta hän tuli myöhään illalla ja pääsin pois, Saara kertoo.
Hän sai myös kaikki tavaransa takaisin - paitsi Suomen passinsa.
– Halusin päästä äkkiä takaisin Suomeen, mutta se ei onnistunut ilman passiani.
Saara onnistui löytämään luotettavan sukulaisen, joka vei hänet Etiopiaan, jossa on Suomen suurlähetystö.
Hän sai myös yhteyden Suomessa olevaan äitiinsä, joka auttoi häntä saamaan hätäpassin.
MTV on nähnyt Saaran ja lähetystön kirjeenvaihtoa, joka tukee Saaran kertomusta.
Saaralle myönnettiin hätäpassi, mutta lentokentällä hänellä oli ongelmia viisumiasioissa eikä hän päässyt lähtemään.
"Itkimme yhdessä"
Saara ehti jo ajatella, ettei pääsisi takaisin Suomeen ollenkaan. Hän joutui palaamaan sukulaisensa kyydissä takaisin Somaliaan.
– Lopulta menin takaisin Somaliaan, jonne myös äitini lensi Suomesta minulle myönnetyn pikapassin kanssa. Sen jälkeen lensimme yhdessä kotiin.
Saara kokee olevansa onnekas, sillä hänen äidillään oli varaa järjestää hänelle hätäpassi, pikapassi ja useat uudet lentoliput. Ilman näitä hän olisi joutunut luultavasti jäämään Somaliaan.
– Itkimme yhdessä, kun tapasimme toisemme lentokentällä, Saara kertoo.
0:37