Kunniamurhia on tehty Suomessakin – joskaan ei virallisesti: "Niitä ei ole tunnistettu, mutta uskotaan kyllä, että niitä on ollut"

Kunniaväkivalta on sukupuolittuneen väkivallan muoto, jonka tekijät pyrkivät omasta mielestään suojelemaan perheen, suvun tai muun yhteisön kunniaa.

– Useimmiten se on henkistä väkivaltaa eli eriasteista painostusta, rajoittamista ja kontrollointia. Mutta se voi muuttua myös fyysiseksi väkivallaksi, ja äärimmäisessä muodossa voi olla niin kutsuttuja kunniamurhia, sanoo Ihmisoikeusliiton asiantuntija Johanna Latvala MTV:n Asian ytimessä, Jaakko Loikkanen -ohjelmassa.

Kunniamurhia on tapahtunut useissa Euroopan maissa, mutta ei Suomessa – vai onko sittenkin?

– Ei virallisesti, Latvala sanoo.

– Niitä ei ole tunnistettu, mutta uskotaan kyllä, että niitä on ollut. Tähän asiaan liittyvillä järjestöillä on sellainen käsitys, että todennäköisesti niitä on ollut.

"Liittyy vahvasti kulttuuriin ja uskontoon"

Kunniaväkivallasta eri puolilla Suomea luennoiva Seida Sohrabi sanoo, että ilmiön kulttuuri- ja uskontosidonnaisuudesta pitää pystyä puhumaan.

– Tämä liittyy vahvasti kulttuuriin ja moniin uskontoihin. Esimerkiksi islaminuskossa naiset eivät missään tapauksessa ole tasavertaisia miesten kanssa, Sohrabi sanoo.

Uskonnon ja kulttuurin sidosta kunniaväkivaltaan ei Sohrabin mukaan yleensä haluta sanoa suoraan, koska pelätään kokonaisten ihmisryhmien leimaamista.

– Jokainen varmasti ymmärtää, että perheet ja yksilöt ovat erilaisia. Siinä missä meidän perheessämme oli henkistä painostusta, niin toisessa saattaa olla kunniamurhan tasoista. Samoin kuin suomalaiset perheet ja yhteisöt ovat erilaisia, niin ovat myös maahanmuuttajayhteisöt, Sohrabi sanoo.

Suomessa kunniaväkivalta linkittyy erityisesti islamiin

Sekä Sohrabi että Latvala muistuttavat, että kunniaväkivalta on maailmanlaajuinen ilmiö, joka esiintyy useissa eri uskonnoissa ja kulttuureissa. Suomessa asia kuitenkin linkittyy erityisesti islamiin, sillä iso osa maahanmuuttajista on tullut muslimimaista.

– Meidän väestörakenteemme on sellainen, että meillä korostuvat muslimimaista ja Lähi-idästä tulevat, kun taas esimerkiksi Isossa-Britanniassa korostuvat Etelä-Aasiasta tulevat, Latvala sanoo.

– Voisi sanoa niin, että tämä ilmiö liittyy uskontoon ja kulttuuriin, mutta se ei rajoitu vain islaminuskoon, Sohrabi tiivistää.