– Se oli tavallinen maanantai. Tunnollisena ihmisenä kiirehdin töihin aamukokoukseen, vaikka aavistin jotain tapahtuneen, kun Timo ei ollut palannut päivittäiseltä aamulenkiltä ennen lähtöäni.
Tämä artikkeli on julkaistu MTV.fi:ssä ensimmäisen kerran 2016.
Alexandra Kral-Leszczynski palaa neljän vuoden takaisiin tapahtumiin. Asioiden kertaaminen tuntuu yhä vaikealta ja raskaalta.
Aamupäivä eteni ja Alexandran huoli syveni. Hän soitti hätäkeskukseen kerran, sitten toisen.
– Lopulta hätäkeskuksesta kerrottiin kylmän viileästi töksäyttäen, että Timon puhelin on paikannettu ja poliisi ottaa minuun yhteyttä. Se oli ensimmäinen virallinen merkki, että jotain todella pahaa oli tapahtunut.
Kaikki konkretisoitui, kun myöhemmin samana päivänä ovikello soi Timon ja Alexandran kotona. Oven takana seisoi kaksi poliisia, nainen ja mies.
– He eivät tulleet sisään rapusta, vaan totesivat ovelta käsin, että Timon ruumis on löytynyt. Asiaa ei pehmennetty mitenkään, esimerkiksi sanomalla: "nyt on raskaita uutisia”.
– Poliisi puhui vain ruumiista. Minulle olisi ollut tärkeä tietää, oliko häntä edes yritetty pelastaa.
Alexandra romahti lattialle oven eteen.
– Tuntui, että olisin tukehtunut tuskaani.
Alexandraa on jäänyt vaivaamaan, miten poliisit puhuivat hänen miehestään ruumiina.
– Vaikka meille läheisille kyse oli vielä hetki sitten eläneestä täysin terveestä kolmikymppisestä perheenjäsenestä, aviomiehestäni, toisen veljestä ja pojasta.
Tämän sanottuaan poliisit astelivat sisälle taloon ja jättivät Timon avaimet ja kännykän pöydälle. Mukana oli myös lappu, jossa oli oikeuslääketieteellisen laitoksen yhteystiedot. Sieltä voisi tiedustella, milloin Timon voisi nähdä.
Kestävyysjuoksua harrastanut kovakuntoinen nuori mies oli kaatunut aamun pimeydessä juoksulenkillä ja kuollut tapaturmaisesti.