Terminal lucidity eli pitkään sairastaneen äkillinen virkistyminen lähellä kuolemaa on monille saattohoitotyötä tekeville tuttu ilmiö. Millaisesta hetkestä on kysymys palliatiivisen hoidon asiantuntijoiden ja kahden rakkaansa menettäneen kokemusten mukaan?
Pirkanmaan Hoitokodin johtaja Hanna Hävölä on työskennellyt saattohoidon parissa 27 vuotta. Hän kertoo, että terminal lucidity eli kuolemaa edeltävä hetkellinen piristyminen ja olotilan kohentuminen ovat saattohoitotyötä tekevien keskuudessa tuttu, mutta hyvin vähän tutkittu ilmiö.
Ilmiölle ei ole olemassa virallista termiä suomen kielessä.
Lue myös: Mitä tapahtuu, kun ihminen kuolee kotiinsa? Vainajia kuljettava Joel kertoo, miten kotikuoleman jälkeen toimitaan
– Useimmiten, kun ihminen alkaa lähestyä kuolemaa, tajunnan taso laskee ja hän on unenkaltaisessa tilassa, eikä juuri reagoi ympäristönsä tapahtumiin.
– Sitten voikin yllättäen tapahtua tällainen virkistyminen, jonka aikana potilas jaksaa puhua ja ehkä myös syödä ja juoda jotain, mitä hän ei välttämättä ole tehnyt moneen päiviin.
Myös Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen johtava ylilääkäri Kaisa Rajala kertoo, että on törmännyt kuolevan potilaan äkilliseen virkistymiseen useita kertoja työssään palliatiivisten potilaiden kanssa.
Rajala on tehnyt väitöskirjansa palliatiivisten potilaiden loppuelämän elämänlaadusta ja työskennellyt aiemmin HUSissa palliatiivisen hoidon konsulttina ja saattohoitokoti Terhossa päivystävänä lääkärinä.
– Virkistymistä ei tapahdu kaikilla potilailla, enkä osaa edes sanoa, kuinka isolla osalla potilaista, mutta säännöllisesti sitä tapahtuu.
– En ole koskaan kuullut selitystä sille, miksi moni kuoleva kokee vielä yhden pirteämmän hetken ennen kuolemaansa, mutta oletan kyseessä olevan luonnonmekanismin.
Lue myös: Syöpäpotilas ja saattohoitokodin ylijohtaja kertovat: Nämä asiat mietityttävät kuolemansairaita
Tämän tiede ilmiöstä tietää
Virginian yliopiston ja Islannin yliopiston vuonna 2011 julkaiseman tutkimuskatsauksen mukaan kuolemaa edeltävässä vireyden hetkessä voi olla kysymys siitä, että ihmisen muisti ja kognitiiviset kyvyt alkavat ennen kuolemaa toimia normaalista poikkeavien neurologisten prosessien kautta.
Katsauksesa käy ilmi, että yhtäkkiä virkistyvistä vakavasti sairaista potilaista arviolta noin 43 prosenttia kuolee 24 tunnin sisällä vireyden hetkestä ja noin 84 prosenttia menehtyy viikon sisällä siitä.
Osan kuolemaa edeltävistä vireyden hetkistä on raportoitu tapahtuneen kuolevan läheisten läsnä ollessa, mutta myös musiikin on havaittu joissain tapauksissa olevan yhteydessä niihin. Toisaalta useissa tapauksissa ei ole havaittu niin sanottua mahdollista laukaisevaa tekijää, kertoo The Conversation -lehti.
Lue myös: Kuolemasta ja parantumattomista sairauksista puhuminen ei ole enää tabu
Kuolemaan liittyy muitakin selittämättömiä ilmiöitä
Rajala kertoo, että ihmiset käyttäytyvät kuollessaan hyvin samoin tavoin kuin muut eläimet ja siksi kuolemaa edeltävä kirkas hetki voi olla samankaltainen, sinällään selittämätön ilmiö, kuin elefanttien hautausmaat.
– Elefanttien tiedetään hakeutuvan rauhalliseen paikkaan kuolemaan ja saman voi nähdä tapahtuvan monille ihmisille. Kuolevan luona saattaa olla omainen läsnä ympäri vuorokauden päivästä toiseen, mutta juuri sillä hetkellä, kun omainen käy vessassa, potilas kuolee.
– Ihminen on valmis päästämään irti ja kuolemaan, kun hetki on rauhallinen ja olo hyvä ja kivuton. En ole kummallekaan näistä ilmiöistä lähtenyt sen enempää hakemaan selitystä.
Hävölä puolestaan uskoo, että tapahtuman taustalla saattavat toimia samat mekanismit kuin toisessa saattohoitotyötä tekevien tunnistamassa tilanteessa.
– Välillä tulee tunne, että kuoleva odottaa jotain. On esimerkiksi ollut tapauksia, joissa kuolevan ihmisen luokse on tullut kaukaa ulkomailta joku käymään ja kun vieras saapuu, ei mene kauaa, että menehtyminen tapahtuu.
– Tai sitten esimerkiksi potilas odottaa lapsenlapsen syntymää ja kun tieto syntyneestä lapsesta on tullut, tapahtuu kuolema hyvin nopeasti sen jälkeen.
Lue myös: Nina Mikkonen opiskelee kuolindoulaksi: "Kuolemasta pitää puhua yhtä avoimesti kuin ruisleivästä"
Sairauden rappeuttama puhekyky palautui päivää ennen kuolemaa
Iiris Koskisen, 57, puoliso Mika sairasti noin viiden vuoden ajan monisysteemiatrofiaa, joka on nopeasti etenevä, keskushermostoa laaja-alaisesti rappeuttava oireyhtymä.
– Noin vuosi ennen kuolemaansa Mika menetti käytännössä kykynsä puhua. Omasta mielestään hän kyllä puhui, mutta muille puhe ei ollut ymmärrettävää, Iiris kertoo.
– Kun ihminen menettää puhekykynsä, ei hän oikeastaan ole enää se ihminen, jonka olet tuntenut.
Kuin ihmeen kaupalla eräänä sunnuntaina, kun Iiris vieraili miehensä luona lyhythoitojaksolla, oli vastassa pitkästä aikaa Iiriksen mukaan "sama vanha" Mika kuin ennen sairautta.
Iiris Koskiselle puolison virkoaminen vain päivää ennen tämän kuolemaa jäi tärkeäksi muistoksi.
– Ensinnäkin Mika pystyi yhtäkkiä taas puhumaan. Lisäksi hän oli samanlainen huomaavainen ja hyvin kohtelias minua kohtaan kuin hän oli ollut. Sairaus oli vaikuttanut etenevissä määrin parin vuoden ajan Mikan toiminnanohjaukseen, mutta sinä sunnuntaina hänen käytöksensä palasi normaaliksi.
Iiris ja Mika muistelivat, mitä kaikkea hyvää ja hienoa he olivat yhdessä kokeneet, vielä senkin jälkeen, kun Mika oli jo saanut diagnoosin.
– MSA on sairaus, josta tiesin heti alusta saakka, että hymyillä pitää tänään, koska huomenna on huonommin. Mitään mahdollisuutta parantumiseen ei ollut.
Iiris Koskinen ja Mika ottivat yhdessä kaiken irti Mikan viimeisistä vuosista. Mika ehti sairastaa noin viiden vuoden ajan ennen kuolemaansa.
– Toki sen kirkkaan hetken aikana myös surimme sitä, miten ikävä Mikan sairaus oli.
Seuraavana päivänä, maanantaina, Mika menehtyi vain 56-vuotiaana.
– Se sunnuntai Mikan kanssa oli minulle kauhean tärkeä hetki.
Lue myös: Miten lapselle tulisi puhua kuolemasta? Psykiatrin ja lapsensa menettäneiden neuvot – "Lapsi ei ymmärrä, jos kerrot, että ihminen nukkui pois"
Asiantuntijoille virkistyminen on viesti kuolemasta
Rajala kertoo, että potilaille ja heidän läheisilleen on tärkeä kertoa, että sairauden edetessä ja voinnin jo merkittävästi huononnuttua on mahdollista, että potilas kokee hetkellisen ja merkittävänkin piristymisen.
– Jos asiaa ei ole käynyt läpi, voi potilaan ja läheisten olla vaikea suhtautua voinnin hetkelliseen paranemiseen. Siinä kohtaa saattaa herkästi herätä ajatus, että kuoleva sittenkin vielä paranee ja toipuu.
– Ammattilaiset näkevät, että jos tällainen virkistyminen tulee, ollaan jo hyvin lähellä elämän loppumetrejä. Läheisten voi olla vaikea ymmärtää tätä, kun oma rakas jaksaakin pitkästä aikaa jutella, ehkä jopa istua ja juoda vähän vettä.
Rajala kehottaa saattohoitopotilaita ja heidän läheisiään suhtautumaan kuolemaa edeltävään piristymisen hetkeen positiivisena asiana.
– Saadaan vielä se yksi yhteinen hetki yhdessä, mutta muistaen, ettei sairauden tai lähestyvän kuoleman tilanne ole muuttunut mihinkään.
Lue myös: Kysely: Enemmistö lääkäreistä eutanasian laillistamisen kannalle – harva valmis toteuttamaan itse
Isän ja tyttären vahva yhteys kesti kuoleman hetkeen saakka
Kun Kirsi Laakson, 45, pitkään sairastanut ja jo huonoon kuntoon mennyt isä jaksoi yhtäkkiä taas toimia itsenäisesti, huokaisi tytär helpotuksesta.
– Isä oli pitkään ollut niin huonossa kunnossa, että olimme jo moneen otteeseen keskustelleet, millaiset hautajaiset hän haluaisi. Sitten hän yhtäkkiä virkosi eräänä keskiviikkona ja jaksoi syödä, liikkua, keskustella ja vatsakin alkoi taas toimia.
– Ajattelin, että isä on lähtenyt toipumaan ja kerroin asiasta myös tutulle lääkärillemme, joka oli hoitanut isää. Hän oli ihmeissään, että isäni oli vironnut kaiken kokemansa jälkeen.
Kirsillä ja hänen isällään oli vahva yhteys aina isän kuolemaan saakka.
Myös Kirsi piti isänsä virkistymistä uskomattomana, sillä ennen sitä tämä oli jouduttu kerta toisensa jälkeen viemään hätäleikkaukseen suolistoon tulleen hyytymän vuoksi. Myös verenpaineet olivat romahtaneet vähän väliä.
– Kun isä sitten virkosi, muistelimme vanhoja ja suunnittelimme tulevaa. Sama vanha tuttu hymy, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan, oli taas hänen kasvoillaan.
Kirsi kertoo, että hänen isällään kuolemaa edeltävä virkeä hetki kesti keskiviikosta perjantaihin.
– Isä kuoli lauantaiaamuna. Ilmeisesti sydän ei kestänyt enää.
Kun Kirsi Laakson isä virkistyi huomattavasti pitkän ja vakavan sairastelun jälkeen, heräsi niin Kirsissä kuin hänen isässään toivo elämän jatkumisesta.
Samalla hetkellä, kun Kirsin isää elvytettiin sairaalassa, tuli Kirisille hyvin vahva tunne siitä, ettei kaikki ollut kunnossa.
Hän tarttui puhelimeen soittaakseen sairaalaan kello 7.58. Hänen isänsä kuoli kello 8.00.
– En usko hirveästi henkimaailman asioihin, mutta kun isä kuoli, koin tosi voimakkaan reaktion. Se tuntui siltä kuin sisuskaluni olisivat muljahdelleet joka suuntaan.
Lue myös: Saida Kilpisuon vaimo kuoli pian yhteisen lapsen syntymän jälkeen: "Leskeyden tabu on ollut minulle iso yllätys"
Aivojen kuuloalueet toimivat kuoleman hetkeen asti
Pirkanmaan Hoitokodin johtaja Hanna Hävölä kertoo, että vaikka kuolemaa edeltävästä ajasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä ei ole paljon tutkimustietoa saatavissa, joitain yksityiskohtia on kuitenkin tutkittu.
– Aivokuvantamistutkimuksissa on havaittu, että vaikka ihminen ei enää reagoi ympäristöönsä ja on unenkaltaisessa tilassa, aktivoituvat aivoissa kuuloalueet, kun kuoleva kuulee läheisten ihmisten puhetta.
– Siksi saattohoidossa sanoitamme paljon sitä, että kertokaa kuolevalle kuulumisianne ja jutelkaa hänelle, sillä kuuloaisti toimii kuoleman hetkeen saakka ja tutut äänet voivat tuoda turvaa.
Lue myös: Itsemurhakapselista kiistaa Sveitsissä: "Kun painat nappia, paluuta ei enää ole"
Katso myös: Kuolemasta kannattaa puhua, mutta miten?
10:53
Haastattelussa Terhokodin ylihoitaja Mirja Sisko Anttonen ja Teija Vaissi