Sairauslomakäytännöt ja lääkärien antamat diagnoosit voivat koitua lastensa menetystä sureville vanhemmille haasteiksi surun keskellä tai tulevaisuudessa.
Suomessa kuolee vuosittain noin 400–500 alle 18-vuotiasta lasta, joista kuolleena syntyneitä lapsia on alle 200. Moni vanhempi tarvitsee lapsen menettämisen jälkeen aikaa surusta toipumiseen, eikä koe olevansa esimerkiksi työkykyinen. Siksi Suomeen halutaan ansiosidonnainen suruvapaa.
Suomeen toivotaan Tanskan mallia
23.9. vietetään valtakunnallista kuolleiden lasten muistopäivää. Muistopäivä sai alkunsa vuonna 2010 lapsensa menettäneiden vanhempien aloitteesta.
Teemapäivän ensisijaisena tarkoituksena on tarjota kuolleen lapsen läheisille tilaisuus muistella kuollutta, mutta toinen sen tärkeä tehtävä on nostaa esille lapsensa menettäneiden vanhempien tilannetta yhteiskunnassa.
Yksi merkittävimmistä epäkohdista, joka lapsen menettäneille vanhemmille tulee vastaan, on se, ettei yhteiskunta tällä hetkellä tarjoa vanhemmille mitään sellaista tukea, joka mahdollistaisi töistä pois olemisen suruaikana, kertoo Käpy Lapsikuolemaperheet ry.
Tämän vuoksi yhdistys ajaa Suomeen Tanskan mallin mukaista ansiosidonnaista suruvapaata alle 18-vuotiaan lapsen menettäneille.
Lue myös: Ulla joutui järjestämään hautajaiset kohdussa potkivalle lapselleen – "Tyttäremme kysyi, tuleeko pikkusisko takaisin, kun on parantunut taivaassa"
Suru ei ole sairaus
Kun alle 18-vuotias lapsi kuolee, tarvitsee vanhempi aikaa suremiseen ja arjesta selviytymiseen, eikä voimavaroja töissä käymiseen tai opiskeluun välttämättä ole.
Ainoa keino olla poissa töistä lapsen kuoleman jälkeen on kuitenkin hakea sairauslomaa tai ottaa palkatonta vapaa töistä. Käpy ry:n mukaan näihin käytäntöihin liittyy useita ongelmia.
– Suru itsessään ei ole mikään sairaus tai diagnoosi. Toki lapsen kuolemasta voi aiheutua vanhemmille myös terveydellisiä haasteita, mutta kun kyse on surusta, niin se ei ole sairaus, sanoo Käpy ry:n puheenjohtaja Krista Nuutinen.
Nuutinen on kuullut Käpy ry:n jäseniltä, että lääkärit ovat kirjoittaneet sairausloman syyksi lapsen kuoleman jälkeen esimerkiksi masennuksen, ahdistuksen tai trauman.
– Tämä on ongelma, sillä esimerkiksi masennusdiagnoosilla voi olla kielteisiä vaikutuksia ihmisen elämään myöhemmin. Se voi esimerkiksi estää tiettyjen vakuutusten saamista tai vaikuttaa adoptioprosessin etenemiseen.
Nuutisen mukaan lapsen kuolemaa sureva jää herkästi myös yhteiskunnan tarjoaman keskusteluavun ulkopuolelle, koska palveluja ei välttämättä tarjota lähtökohtaisesti kaikille tai sureva ei itse jaksa hakeutua avun piiriin.
Nuutisen mukaan kaikille alle 18-vuotiaan lapsensa menettäneille vanhemmille yhtälainen oikeus suruvapaaseen takaisi sen, että lapsen kuolemasta saa toipua rauhassa.
Jo sairausloman hakeminen lisää vanhemman stressiä ja taakkaa järkytyksen ja surun keskellä. Se myös eriarvoistaa ihmisiä, sillä lääkäreiden ja palvelun tarjoajien käytännöt sairauslomien myöntämisessä vaihtelevat paljon.
– Lääkäreiden välillä on hirvittävän paljon eroa siinä, miten he suhtautuvat sairauslomien kirjoittamiseen. Olen kuullut joiltain jäseniltämme jopa, ettei lääkäri ole myöntänyt sairauslomaa ollenkaan ja töihin on näin ollen ollut pakko mennä.
– Voi myös olla, ettei sairauslomaa myönnetä kerralla kovin pitkäksi aikaa, mikä johtaa siihen, että sureva joutuu hakeutumaan lääkärin vastaanotolle yhä uudelleen ja uudelleen, mikä vie paljon voimavaroja tilanteessa, jossa ollaan muutenkin äärirajoilla.
Lue myös: "Eihän se ollut mikään vauva" sanottiin, kun Jenny menetti lapsensa raskausviikolla 17 – puolen vuoden päästä hän synnytti myös kuolleet kaksostytöt
Kuolleena syntynyt lapsi pitää haudata, mutta nimeä ei saa antaa
Nuutisen mukaan toinen erittäin merkittävä epäkohta, jonka useat surevat vanhemmat joutuvat kohtaamaan Suomessa vuosittain on se, ettei kuolleena syntynyttä lasta saa virallisesti nimetä.
– Tilanne on todella loukkaava ja siihen on saatava muutos.
– Kun lapsi syntyy kuolleena, on vanhemmilla velvollisuus haudata lapsensa, mutta heillä ei ole kuitenkaan oikeutta nimetä lastaan.
Lapsen kuoleman jälkeen vanhemmat joutuvat nykyisillä käytänteillä epäyhdenvertaiseen asemaan.
– Jos lapsi syntyy kuolleena tai kuolee synnytyksessä tai pian sen jälkeen, Kela maksaa raskausrahaa 105 arkipäivältä synnyttäneelle vanhemmalle. Toinen vanhempi saa perhevapaata vain 24 päivää, Nuutinen kertoo.
Lue myös: Kohtukuolema vei Millan toisen lapsen: "Halusin olla vihainen jollekin, mutten tiennyt kenelle"
Suruvapaa Suomeen Tanskan malliin
Käpy ry:n mukaan nykytilanteessa Suomessa lapsen menettäminen tulee usein hyvin kalliiksi yksilölle.
Koska suruvapaata ei ole saatavilla, monet joutuvat käyttämään surusta toipumiseen virkavapaata tai opintovapaata, joilla on vaikutusta välittömään toimeentuloon ja eläkkeisiin. Näin ollen surevat maksavat äärimmäisestä menetyksestään myös suurta taloudellista hintaa.
Sen lisäksi, että jatkuva sairausloman hakeminen on vanhemmille raskasta, kuormittaa se myös sote-palveluita käynteinä, lausuntoina, ajanvarauksina ja kirjauksina.
Tanskassa suruvapaa sai alkunsa kansalaisaloitteesta ja sen arvioidut kustannukset ovat noin 36 miljoonaa Tanskan kruunua eli noin 4,5 miljoonaa euroa vuodessa.
Käytännössä ansiosidonnainen suruvapaa on mahdollinen Tanskassa alle 18-vuotiaana kuolleen lapsen molemmille vanhemmille. Sen kesto on enimmillään 26 viikkoa.
Suruvapaa myös kuolleena syntyneen lapsen vanhemmille, jos raskaus kestänyt 154 päivää
Käpy ry ajaa samanlaista etuutta myös Suomeen. Yhdistys ehdottaa myös, että suruvapaaseen olisi oikeutettu vanhempi, jonka lapsi on syntynyt kuolleena silloin, kun raskaus on kestänyt 154 päivää.
– Se on perhe-etuus, jonka tavoitteena on tukea vanhempia taloudellisesti, jotta heillä on aikaa surra rauhassa ja järjestää elämä uudelleen lapsen kuoleman jälkeen, Nuutinen sanoo.
– Meillä pitäisi olla järjestelmä, jossa lapsen menetystä surevalla olisi mahdollisuus valita oman tilanteen mukaan, kuinka kauan hänen on tarve olla poissa töistä tai opinnoista.
Yhdistyksen mukaan oikeus suruvapaaseen tulisi kuulua myös ei-synnyttäneelle vanhemmalle, mikä parantaa myös hänen asemaansa nykyiseen verrattuna.
Käpy ry:n vuonna 2019 teettämän kyselyn vastauksien mukaan lapsensa menettäneistä vanhemmista neljännes oli palannut töihin alle 2 kuukautta lapsen kuolemasta. Kolmannes vastanneista oli palannut töihin, kun kuolemasta oli kulunut aikaa 3–5 kuukautta. Yksi neljännes oli palannut vasta yli viiden kuukauden jälkeen.
– Kyselyn vastaukset osoittavat, että ihmisten tarpeet vaihtelevat sen suhteen, koska he ovat valmiita palaamaan töihin lapsen kuoleman jälkeen. Kaikki eivät välttämättä käyttäisi suruvapaata täysimääräisenä, Nuutinen huomauttaa.
Lue myös: Viimeisellä viikolla sairaalassa Merja kysyi teini-ikäiseltä pojaltaan, tietääkö tämä kuolevansa: "Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä todemmaksi muuttuu se, että poikaa ei enää ole"
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!
Lähteet: Käpy Lapsikuolemaperheet ry