Hyvinkääläisen Leena Vilkan tytär Tekla kuoli 6-vuotiaana parantumattomaan aivorungon syöpään vuonna 2006. Vilkka kertoo, että Tekla kulkee hänen mukanaan joka päivä ajatuksissa.
Tänään lauantaina vietetään valtakunnallista kuolleiden lasten muistopäivää.
Päivän perustamiseen osallistunut Vilkka kertoo MTV:n Huomenta Suomessa, että päivän on ideoinut joukko lapsensa menettäneitä vanhempia. Tavoitteena on, että he voisivat tuona päivänä muistaa ja rakastaa näitä omia, menettämiään lapsia. Päivä, jona he saisivat äänensä kuuluviin.
– Toivoisin, että voisin luontevasti puhua meidän Teklasta, hän kertoo.
– Että jos vaikka työporukalla ihmiset puhuvat omista lapsistaan, vaikka uimisesta, niin minusta olisi kiva, että voisin sanoa siihen, että meidän Teklakin oli varsinainen vesipeto. Mutta kun minä sanon tämän, niin kaikki tuijottavat varpaitaan, ja tulee syvä hiljaisuus. Meillä ei pystytä tähän suhtautumaan luontevasti.
Tekla oli kuollessaan 6-vuotias.
Lue myös: "Kun olin sanonut, että hän saa lähteä, hän nukkui rauhallisesti pois" – Leenan tytär Tekla kuoli syöpään 12 vuotta sitten, pakahduttava kaipuu iskee yhä
Kuolema käynnistää kaaoksen, jossa vaikea saada tukea
Vilkka kertoo, että pienen tyttären kuolema johti arvojen muutoksiin ja myös muutokseen työssä. Lapsen menettäminen ei voi olla vaikuttamatta ihmisen ja koko perheen elämään kokonaisvaltaisesti.
Lapsensa menettäneille suuri ongelma on se, että kuolemasta käynnistyvä surun ja kaaoksen aika jättää lapsensa menettäneen vanhemman ilman tukea. Työterveyslääkäri voi määrätä sairauslomaa esimerkiksi akuutin stressihäiriön tai muun vastaavan syyn perusteella, mutta surulle aika on lyhyt.
Vilkka ja hänen edustamansa Käpy Lapsikuolemaperheet ry ehdottaakin, että Suomessa tulisi ottaa käyttöön Tanskan mallin mukainen suruvapaa, jolla vanhemmat saisivat joustavasti toipua traumaattisesta tapauksesta puolen vuoden ajan.
Vaikka lapsen kuolemasta olisi vuosia, kulkee tämä mukana vanhemman muistoissa.
Lue myös: Kun lapsi kuolee, lukee vanhemman sairauslomatodistuksessa usein masennus tai trauma – Käpy ry toivoo Suomeen ansiosidonnaista suruvapaata
Vilkan tytär olisi nyt 23-vuotias nuori nainen. Yhä Vilkka toivoo, että voisi puhua luontevasti lapsestaan. Nykyisin edesmenneen tyttären mainitsemisesta seuraa vain hiljaisuuden muuri.
Ihmisten suhtautuminen tekee omasta lapsesta puhumisen lähes mahdottomaksi. Tästä syystä kuolleiden lasten muistopäivää tarvitaan.
– Että vuodessa olisi edes yksi päivä, jolloin me lapsensa menettäneet voisimme puhua kuolleista lapsistamme ilman, että meidän tarvitsee pelätä, että se on liian rankkaa kuulijoille.
Tekla kuoli parantumattomaan aivorungon syöpään vuonna 2006.
8:26
Katso Vilkan haastattelu kokonaisuudessaan videolta. Videolla Vilkka kertoo, miten lapsensa menettänyt vanhempi tulisi kohdata ja millaista kohtelua hän ei tarvitse.
Lue myös: Viimeisellä viikolla sairaalassa Merja kysyi teini-ikäiseltä pojaltaan, tietääkö tämä kuolevansa: "Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä todemmaksi muuttuu se, että poikaa ei enää ole"
Miten lapselle tulisi puhua kuolemasta? Psykiatrin ja lapsensa menettäneiden neuvot – "Lapsi ei ymmärrä, jos kerrot, että ihminen nukkui pois"
Ulla joutui järjestämään hautajaiset kohdussa potkivalle lapselleen – "Tyttäremme kysyi, tuleeko pikkusisko takaisin, kun on parantunut taivaassa"
7:53
KATSO MYÖS: Piian, 42, esikoinen syntyi kuolleena normaalin raskauden jälkeen, kun sairaalan seuranta petti.