1990-luvulla minulla oli puhevika. Niin on monella muullakin: viidesosa 5-6 -vuotiaista ei osaa sanoa jotakin äännettä. Mutta miksei puheentuoton häiriö iske kaikkiin?
Antaisitko sinä lapsellesi nimeksi Roope? Siiri? Raija?
Maria?
Suomessa syntyy vuosittain noin 60 000 lasta. Viidesosa heistä ei vielä viisivuotiaana osaa sanoa R-kirjainta tai jotakin muuta äännettä. Ääntämysongelmien todellinen määrä vaihtelee tutkimuksittain: esimerkiksi vuoden 1982 tutkimuksen mukaan 25 prosenttia 7-8 -vuotiaista kärsii jostakin äännevirheestä.
Ääntämysongelmaa ei tarvitse hävetä: legendan mukaan myös Aurinkokuningas Ludvig XIV:lla oli "ärrävika".
– R-äänne se on vaikein tuottaa. Kuriositeettina voin kertoa, että ranskalainen kurkku-R on syntynyt vasta Aurinkokuninkaan aikana, koska kuningas ei osannut sanoa R-kirjainta. Siitä tuli muoti-ilmiö, jonka kautta päästiin hankalasta R-äänteestä eroon, kertoo Äännekoulun puheterapeutti Katja Koski.
R-äänteen hankaluuksien lisäksi yleistä on myös vaikeus ääntää L-äänne. Myös S voi olla kadoksissa, tai shuhahtaa ilmoille väärin.
– Väärä S-äänne tuotetaan puheterapeuttien sanoin interdentaalisesti eli niin, että lapsi laittaa kielen hampaiden väliin, Koski kuvaa.
Jos yksittäinen äänne, kuten R puuttuu, puhutaan artikulaatiohäiriöstä.
Miksei kaikille tule puhevikaa?
1990-luvulla minulla oli puhevika. R ei tullut, ei sitten millään.
Tulematta jätti myös ajatus siitä, että "puhevikaiseksi" kutsuminen ei olekaan ok.
– En koskaan käyttäisi sanaa puhevika, se on vähän leimaava. Puheterapeutit puhuvat puheen ja kielen kehityksen häiriöistä. Niissä on monenlaisia asteita, Koski sanoo.
Jos yksittäinen äänne, kuten R puuttuu, puhutaan artikulaatiohäiriöstä. Esimerkiksi änkytys puolestaan on neurologinen, siis aivoperäinen, häiriö.
– Aivojen puhekeskuksessa tapahtuu jotakin, mitä tavanomaisesti ei tapahdu. Siksi puheen sujuvuus häiriintyy. Jos ihmisellä on yksittäinen artikulaatiohäiriö, ei ajatella, että taustalla olisi suurempaa neurologista ongelmaa, Koski sanoo.
Entäs se klassisin kysymys: miksi aina minä? Miksei muilla luokkakavereilla ollut puheen häiriöitä?
– Tämä on mielenkiintoinen kysymys, johon ei ole yksiselitteistä vastausta. Jos ei ole rakenteellista vikaa, kyseessä voi yksinkertaisesti olla huono tapa, ja siihen voi spekuloida syitä. Johtuuko se siitä, että on syönyt pitkään tuttia, juonut pitkään tuttipullosta tai käyttänyt nokkamukia? Nokkamukin käyttö voi aiheuttaa sen, että lapsen kieli on edempänä kuin lapsella, joka on juonut vaikkapa vain lasista rinnan jälkeen, Koski miettii.
Nokkamukia tai tuttia ei kuitenkaan voi yksinään syyttää häiriöistä puheessa, sillä ne eivät aiheuta ongelmia kaikille.
– Jos pienenä ei ala syödä kiinteää, pureskeltavaa ruokaa, vaan syö sileitä soseita, purenta ei lähde kehittymään. Puhuminen ja syöminen ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa, ja voi olla, että kielen sivut eivät lähde kehittymään. Tai on perinnöllisesti heikko leuka. Kun puhuu, leuka liikkuu sivuttain. Jos leuka heiluu sivuttain puhuessa, r-äänteen tuottaminen on vaikeaa.
Kaikkien motoriikka ja lihasjänteyskin ovat erilaisia. Toiset ovat rennompia kuin toiset; kielikin voi olla rennompi kuin muilla.
– Jos on kovin rento kieli, r-äänteen tuottaminen on vaikeaa, Koski paljastaa.
Yhden harjoituskerran aikana pitäisi saada 80 toistoa, jotka menevät oikein.
Puheessa ei tunneta oikoreittejä
Jos omasta puheesta puuttuu R tai S, kovalla treenaamisella kiitos voi seistä jo muutaman kuukauden päässä.
– Tutkimusten mukaan pitäisi harjoitella 20 kertaa. Yleensä 20 kerrassa oppii uuden äänteen, mutta pitää harjoitella kolme kertaa viikossa. Eli jos kerran viikossa harjoittelee 20 kertaa, se ei riitä. Siitä ei tule niin hyvä tulos kuin 20 harjoituksesta kolmesti viikossa.
Kuten kuntosalilla, puheessakaan ei tunneta oikoreittejä. Harjoittelun pitää olla tiheää.
– Yhden harjoituskerran aikana pitäisi saada 80 toistoa, jotka menevät oikein. Tämä liittyy motoriseen oppimiseen: kun saat 80 kertaa oikein, muistijälki äänteen tuottamisesta menee aivoihin asti, Koski kuvaa.
80 kertaa! Kuulostaa paljolta.
– Tässä tullaan motivaation äärelle. Olen toiminut puheterapeuttina viimeiset kymmenen vuotta ja katsellut sitä, millaista materiaalia tarjotaan lapsille R-äänteen opetteluun. Tarjolla on mustavalkoisia monisteita. Kuka motivoituu niistä?
Koski on luonut monisteiden vaihtoehdoksi. Äännekoulu-nettisivun, jossa vanhemmat voivat yhdessä lapsen kanssa harjoitella uutta äännettä. Harjoittelusta lasta voi palkita vaikkapa tarralla.
R
R-äänteen hienompi nimi on alveolaarinen tremulantti.
Niin sanotulla R-viallakin on hienompi nimi, rotasismi.
R-kirjain on kehittynyt reš-nimisestä kirjaimesta, joka merkitään ר.
Morseaakkosissa R merkitään .-.
Radioaakkosissa R on Suomessa Risto, NATO-standardin mukaan Romeo.
Myös vanhempi voi palkita itse itseään siitä, että on jaksanut opettaa lasta; samalla tavalla vasta aikuisena äänteitä opetteleva voi hankkia itselleen harjoituksen päätteeksi jotakin kivaa.
– Palkkiosysteemi kannattaa keksiä. Jos on jaksanut harjoitella ja viisi minuuttia keskittyä, pitää välittömästi lähteä ostamaan lahjaa, Koski naurahtaa.
Mikäli oma tai lapsen R jää matkalle, ei kannata hätääntyä tai hermostua. Puhemotoriikka on hyvin monimutkainen asia.
– Puhemotoriikka on äärimmäisen jännittävä aihe, varsinkin, kun se liittyy oleellisesti syömiseen. Puheterapeutitkin ovat vasta viime vuosina alkaneet ymmärtää, miten monimutkaisista prosesseista on kyse, ja mitä kaikkia kuntoutusmuotoja ja -menetelmiä voidaan käyttää.
Ja kyllä, kyllä: aivan varmasti se R sieltä lopulta tulee. Uskokaa vaikka allekirjoittanutta, joka osaa nykyisin lausua sekä etu- että sukunimensä.
Osittaiset lähteet: Wikipedia, Terveyskirjasto.fi, Väestöliitto,
Jokela, Mia. Artikulaation johdonmukaisuus 6-8-vuotiailla lapsilla. Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto, 2000