Virolahtelaisen Seija Uutelan perheen kautta on kulkenut maailmalle tavalla tai toisella noin 15 lasta. Uutela on yksi niistä 33 äidistä, joille Tasavallan presidentti myöntää tulevana äitienpäivänä Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitalin kultaristein Helsingin Säätytalolla.
Kunniamerkki annetaan tunnustuksena merkittävästä työstä kasvattajana.
Kun Uutela sai kuulla lapsiltaan mitalista, hän hämmentyi. Nainen oli ajatellut, että Suomesta löytyisi paljon enemmänkin kokeneita äitejä.
Niin naisen biologiset lapset kuin sijoituslapset olivat juonessa mukana hakiessaan äidilleen kunniamitalia.
– He ovat varmaan sivusta seuranneina ajatelleet, että kaikki päivät eivät ole helppoja minulle, kun teen vielä kodin ulkopuolellakin perhetyötä jonkin verran. Lisäksi meillä on kolme tukilasta ja toimimme kriisiperheenä. Meidän nuoret voivat välillä olla huolissaan siitä, miten jaksan, perhehoitajana työskentelevä Uutela pohtii.
Uutelalle perhetyö on kuitenkin elämäntapa. Suuressa perheessä kasvaneen naisen äiti työskenteli lastenkodissa, minkä vuoksi erilaisten kohtaloiden lapset tulivat naiselle tutuksi jo lapsena. Lisäksi Uutelan lapsuuden perhe tarjosi sijaiskodin erityislapselle, josta muodostui Seijalle sijaissisarus.
Myös Uutelan neljä biologista lasta ovat saaneet lukuisia sijaissisaruksia. Ensimmäinen sijoituslapsi toivotettiin tervetulleeksi perheeseen 90-luvulla. Lapsi asui heillä muutaman vuoden.
Sen jälkeen perhe on toiminut niin tuki- kuin kriisiperheenäkin useille lapsille.
Sijoitusveljekset ovat kuin omia poikia
Pitkäaikaiset sijoitusveljekset muuttivat Uutelan perheeseen kymmenen vuotta sitten. Perheen lapset ottivat veljekset heti lämpimin mielin vastaan ja heistä tuli osa perhettä.
– Meillä sijoituslapset ovat tasavertaisessa asemassa. Jos perheemme matkustaa, lähdemme kaikki mukaan. Uskoisin, että pojatkin kokevat olevansa tasavertaisessa asemassa meidän perheessämme.
Perheessä pidetään tärkeänä sitä, että sijoituslapsien ottamisesta keskustellaan avoimesti. Seija ja hänen miehensä Matti kysyvät kotona asuvilta lapsiltaan aina mielipidettä siitä, voidaanko perheeseen ottaa lyhytaikaisia sijoituslapsia.
– Lapsilta olen aina saanut kannustusta sijoituslapsien ottamiseen.
– Jossain vaiheessa ajattelin, että horjuvatko pitkäaikaisten sijoituslastemme perustukset, kun meille tulee kriisisijoituslapsia, mutta he ovat olleet meillä niin pitkään, että ovat ihan omia poikia, Uutela vakuuttaa.
Vauvoista luopuminen vaikeaa
Kasvattajana Uutela kertoo olevansa vaativa, vaikkakin vuosien kuluessa hän myöntää rentoutuneensa. Tällä hetkellä kotona asuu kaksi 16-vuotiasta ja yksi 11-vuotias lapsi. Lisäksi kaksi kertaa kuukaudessa perheessä viettää viikonloppuja kolme tukilasta.
Tuki- ja kriisiperheenä Uutelat ovat varautuneet tarjoamaan kodin nopeallakin aikataululla. Mikäli perhe hyväksyy sijoituksen tarpeessa olevan lapsen, lapsi muuttaa heille noin 2-3 kuukauden ajaksi. Tuona aikana Uuteloiden tehtävänä on tarjota lapselle turvallinen koti.
Lyhytaikaisten sijoituslasten vanhempana Uutela on tottunut luopumaan. Varsinkin sijoitusvauvojen kohdalla luopuminen saattaa toisinaa olla vaikeaa.
– Varsinkin vauva menee ihon alle. Kun on hoitanut vauvaa yötä päivää ja hän lähtee, se on vähän toisenlainen tilanne, kun jos on ollut pelkkä ”hoitotäti”. Pienen lapsen kanssa joutuu aina tekemään niin paljon korvaavaa ja korjaavaa työtä, minkä vuoksi se lähteminen on vähän vaikeampaa, Uutela selvittää.
Aikaa lapsille
Useiden lasten äiti, Uutela, on kuitenkin kymmenen vuotisen perhehoitajan uransa aikana ehtinyt tottua muuttuviin tilanteisiin. Kymenlaakson Perhehoitajien hallituksessa toimiva, vertaisryhmää vetävä ja sijaisperheiden mentorina oleva Uutela on kohdattu kaikenlaisia perheitä.
Uutela on iloinen siitä, että on saanut kasvatettua maailmalle hyvien koulutettuja lapsia. Nainen toivoo voivansa jatkossakin antaa aikaa lapsilleen.
– Harrastukseni taitaa olla koti ja lapset. Ajan antamista lapsille toivoisi enemmän muiltakin äideiltä. Tämän päivän äideillä vaan on niin kiire nykyään, hän pahoittelee.