Väkivaltaisia tekoja ei tarvitse hyväksyä, mutta niitä ja niiden tekijää täytyy yrittää ymmärtää. Se on auttamisen kannalta välttämätöntä, psykologi sanoo.
Kukaan ei lyö ensimmäisillä treffeillä.
Syykin on selvä. Jos lyö, ei toisia treffejä tule.
Lukuisat suomalaiset parisuhteet ovat kuitenkin väkivaltaisia ja uhrien läheisten suosikkineuvo yksinkertainen: Jätä se.
Näin sanoo lähisuhdeväkivaltaa tutkinut, sekä sen uhrien että tekijöiden kanssa työskennellyt Oulun yliopiston psykologian yliopistonlehtori Heli Siltala.
Väkivaltaisen kumppanin jättäminen on vaikeaa. Uhri kokee usein tavalla tai toisella ansaitsevansa väkivallan.
– Väkivallan merkittävä seuraus on sen vaikutus uhrin omanarvontuntoon ja itsekäsitykseen, Siltala kertoo puhelimitse MTV Uutisille.
"Katso, mitä sinä sait minut tekemään" on viesti, jonka lukuisat uhrit ovat muodossa tai toisessa kuulleet.
Väkivallasta tulee valheellisesti uhrin vika.
Ja kun valhetta riittävästi toistetaan, uhri uskoo sen. Se ei ole tyhmyyttä, vaan inhimillinen taipumus, Siltala sanoo.
Jos apua haetaan, on väkivalta usein jatkunut jo vuosia.
Uhrin huono omatunto voi kasvaa myös, kun hän lopulta puhuu ja läheinen neuvoo jättämään puolison.
– Tulee häpeä, ettei ole aikaisemmin lähtenyt tai puhunut. Kaikki nämä asiat saavat uhrin pysymään suhteessa, Siltala sanoo.
Suhteessa pysyminen ei Siltalan mukaan juuri koskaan ole ratkaisu, jollei asialle muuten esimerkiksi ammattiavun kanssa tehdä jotain.
– Väkivalta usein raaistuu ajan myötä. Tekijä huomaa, että jos toinen osapuoli ei lähde, hän pystyy käyttämään yhä raaempaa väkivaltaa.
Heli Siltala on kuunnellut sekä parisuhdeväkivallan uhreja että tekijöitä: "Tekijöille voi olla hirveän vaikea ymmärtää, ettei kyse ole vain siitä yksittäisestä lyönnistä".
Tekijän ja uhrin kokemukset eroavat
Useampi on lyönyt kumppaniaan kuin tuntematonta.
Heli Siltala on kuunnellut sekä parisuhdeväkivallan uhrien että tekijöiden puhuvan tekemästään ja kokemastaan.
Uhrien ja tekijöiden tarinoissa on yksi olennainen ero.
Uhrit kokevat "väkivallan ilmapiirin" olevan jatkuvasti läsnä.
Fyysinen väkivalta on leimahtaessaan vain yhdenlainen odotettavissa ollut räjähdys, joka väkivaltaisesti ja väliaikaisesti laukaisee tilanteen.
Tekijät puhuvat yksittäisistä teoista. Toisin kuin uhrit, he eivät yleensä tunnista väkivaltaista ilmapiiriä.
Jos tekijää uskoo, on väkivalta "todella harvinaista tai yksittäistä". Riitojakaan ei ole ollut pitkään aikaan. Nyt vain kävi näin.
– Minulla pimeni, minulla napsahti ja sitten minä tein niin, Siltala kuvailee tyypillistä väkivallan tekijän kuvausta tapahtuneesta.
"Pimeneminen" on suomalaisissa parisuhteissa yleistä. Naisista noin kolmannes ja miehistä vajaa viidennes on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai sillä uhkailua, kertoo Tilastokeskus.
Henkisen väkivallan osalta luvut ovat selvästi suurempia. Fyysinen ja henkinen väkivalta eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.
– Vaikka fyysistä väkivaltaa olisi suhteellisen harvoin, joutuu uhri olemaan koko ajan varuillaan ja tarkkailemaan, mikä on puolison mielen tilanne. Onko sellainen päivä tai viikko, että pitää olla kotona hissukseen, ettei ärsyttäisi, Siltala sanoo.
– Tekijöille voi olla hirveän vaikea ymmärtää, ettei kyse ole vain siitä yksittäisestä lyönnistä, vaan ilmapiiristä kotona, ja siitä, miten pitkäaikaisesti se voi vaikuttaa uhriin, hän jatkaa.
Henkisen väkivallan väheksyminen ei ole vain tekijöiden ongelma. Vielä 1990-luvun tutkimuksissakaan sitä ei juuri tunnistettu. Tuolloin lähinnä puhuttiin fyysisestä ja seksuaalisesta väkivallasta.
"Ei pienen porukan ongelma"
Tutkimus ei yllättänyt tutkijaa.
Marraskuussa uutisoitiin tutkimuksessa, jossa kerrottiin joka neljännen alle 35-vuotiaan miehen uskovan, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan esimerkiksi ulkonäöllään, pukeutumisellaan tai käytöksellään.
Eri tahot arvostelivat kolmen eri perusteen yhdistämistä yhteen kysymykseen. Ilta-Sanomien tuon jälkeen teettämä kysely osoitti, että kaksi prosenttia miehistä hyväksyy naisiin kohdistuvan fyysisen väkivallan pukeutumisen perusteella ja kolme prosenttia ulkonäön perusteella.
Miehistä 18 prosenttia hyväksyi naisiin kohdistuvan käytöksen perusteella. Heistä 93 prosenttia hyväksyi väkivallan vain itsepuolustukseksi.
Suurin osa lähisuhdeväkivallan uhreista on naisia ja tekijöistä miehiä.
Siltala on tyytyväinen, että kyselyt nostivat esille suomalaisten asenteet.
Parisuhdeväkivalta on tutkimustiedon mukaan mukaan paljolti piilosuhdeväkivaltaa. Siihen syyllistyviä uskotaan Suomessakin olevan vähintään kymmeniätuhansia, jollei satojatuhansia.
– Tämä ei ole mikään pienen marginaaliporukan ongelma. Tekojen edellytys on ajatukset, tunteet, asenteet ja sekä kulttuurin että perheen mallit, Siltala sanoo.
– Tutkimus toi hyvin esille, millainen asenneilmapiiri meillä Suomessa on.
"On ehkä vähän painettakin, että tietyissä tilanteissa pitää olla valmis käyttämään väkivaltaa", Heli Siltala sanoo.
Uhrien palveluiden tilasta kertoo omaa kieltään Suomen turvakotien tilanne.
Lähes kaikki turvakodit ovat joutuneet tänä vuonna ohjaamaan apua hakeneita henkilöitä toisiin turvakoteihin tilanpuutteen vuoksi, selvisi MTV Uutisten turvakodeille teettämässä kyselyssä, josta voi lukea lisää alla olevasta linkistä.
Lue lisää: Pitkiä etäisyyksiä ja täysiä tupia – tämä on Suomen turvakotien tilanne
Suomi on parisuhdeväkivallan suhteen osa "Pohjoismaista paradoksia", Siltala toteaa.
Jatkuvasti onnellisuus ja tasa-arvolistausten kärkipäissä keikkuvissa maissa on paljon parisuhdeväkivaltaa.
Siltala ei löydä tälle selvää selvitystä.
– Parisuhdeväkivaltaa voi oikeasti olla reilusti enemmän tai sitä esimerkiksi tutkitaan paremmin ja siitä puhutaan enemmän. Kyse on varmaan vähän molemmista.
Lue myös: Apua tarvinnut Mikko käännytettiin turvakodista Turussa – "Pelkäsin henkeni edestä"
Kuka lyö?
Jos parisuhdeväkivallan ratkaisuun olisi yksi keino, olisi se varmasti jo käytetty.
Kyse on monimutkaisesta ongelmasta, jota Siltala lähtee avaamaan väkivallan tekijän mielenmaisen kautta.
Tiedossa on, että väkivalta periytyy. Jos on lapsena kohdannut väkivaltaa tai sitä on ollut vaikka omien vanhempien välillä, ovat näitä käytösmalleja todistaneet lapset aikuisina herkemmin joko väkivallan tekijöitä tai sen uhreja.
Suomessa ja isoa osaa muutakin maailmaa painaa toisen maailmansodan perintö.
– Traumatisoituneet miehet palasivat koteihinsa. Miten he käyttäytyivät isinä ja miehinä? Sieltä varmasti löytyy sukupolvien ketjuja tähän päivään asti, Siltala pohtii.
Poikien ja miesten aggressiivisuuteen myös suhtaudutaan positiivisemmin kuin naisten kohdalla.
– On ehkä vähän painettakin, että tietyissä tilanteissa pitää olla valmis käyttämään väkivaltaa, Siltala sanoo.
"Myös niin sanotuissa paremmissakin perheissä lyödään", Siltala kertoo. Väkivaltaa on kuitenkin enemmän köyhissä kuin rikkaissa kodeissa.
Väkivallasta voi tulla osa työkalupakkia vähintään ajatustasolla. Jos itse hyväksyy lyömisen tietyssä tilanteessa, on jo askeleen lähempänä sitä, että käyttää nyrkkiä toisessakin tapauksessa.
Tiedossa on, että vakivaltaa on enemmän köyhissä kuin rikkaissa kodeissa. Jos on muuta rikoshistoriaa tai päihdeongelmia, löytyy usein myös parisuhdeväkivaltaa.
– Huono-osaisuuden kokemukset kasaantuvat. Eletään vaarallisessa väkivallan ja päihteiden värittämässä ympäristössä.
Yleistää tai poissulkea ei näitä asioita ei voi.
– On heitä, jotka ovat väkivaltaisia vain oman kodin sisällä. Myös niin sanotuissa paremmissakin perheissä lyödään. Paljon on sellaisia tekijöitä, joilla ei ole mitään muuta rikoshistoriaa.
Lue myös: Tutkimus paljasti karun totuuden: Parisuhdetappojen uhrien aiemmin kokema väkivalta jää usein viranomaisilta piiloon
Auttajan on pakko ymmärtää tekijää
"Kyllähän se vaatii tietynlaista semmoista…"
Heli Siltala on pitkään keskustellut väkivaltaa tekevien ihmisten kanssa. Hän on työskennellyt myös vankilapsykologina.
Näitä töitä pitää tehdä sellaisten ihmisten, jotka niitä pystyvät tekemään, on Siltalan kollega sanonut. Ei tämä työ ole kaikille, Siltala lisää työkaverinsa kommenttiin.
– Täytyy pystyä katsomaan asioita asioina ja ihmisiä ihmisinä. Se vaatii vähän kahtia jakautumista siinä mielessä, Siltala jatkaa.
Siltala pyrkii aina ymmärtämään tekijää ja sitä, miksi hän on toiminut niin kuin on toiminut. Jos tähän ei pysty, ei työtä pysty Siltalan mukaan tekemään onnistuneesti.
Väkivallan tekijä selittää tapahtunutta usein aluksi ulkoisilla tekijöillä. Päihteitä on käytetty, töissä on ollut stressiä, puoliso on ollut vaikea.
"Sanon asiakkaalle suoraan, että tuomitsen tekosi ja ne ovat väärin. Toisten satuttaminen on väärin", Siltala sanoo.
Tekijän ajatuksissa lyönnillä ei ole ollut vaihtoehtoa.
– Väkivalta on usein jonkinlainen ratkaisukeino. Riitahan loppuu siihen, kun vetää toista turpaan, Siltala sanoo.
– On todella tärkeää huomata, että väkivallalla tekijä saa sillä jotakin hyötyä. Pitkässä juoksussa siitä ei toki välttämättä ole hyötyä kenellekään.
Väkivallan tekijän selitysten tai tekojen ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi hyvin eri asiaa, Siltala muistuttaa.
– Tekoa ei tarvitse hyväksyä. Sanon asiakkaalle suoraan, että tuomitsen tekosi ja ne ovat väärin. Toisten satuttaminen on väärin.
Tämän tietävät myös liki kaikki asiakkaat. Jos he eivät sitä tiedä, eivät he päädy myöskään Siltalan asiakkaiksi eli hae apua.
Ihmisen, väkivaltaisenkin, täytyy kokea tulevansa ymmärretyksi ja hyväksytyksi ihmisenä.
– Ei tekojensa osalta, mutta niin, että hänelle tulee olo, että tuo tyyppi voi auttaa minua. Minulla taas täytyy olla vilpitön pyrkimys auttaa tekijää ja sitä kautta myös hänen läheisiään, etteivät muut ihmiset joutuisi kärsimään asiakkaan tekemisistä.
Lue myös: "Kukaan ei sitä ansaitse" – näin lähisuhdeväkivallan uhri Mia pääsi tilanteesta
"Jeesusteltu ja kauhisteltu"
Pääministeri Petteri Orpo (kok.) kehottaa miehiä puhumaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
– Puhukaa toisillenne ja etsikää apua, jos ongelmia on. Apua on tarjolla, eikä tällainen käyttäytyminen ole hyväksyttävää, Orpo sanoi MTV Uutisten erikoishaastattelussa.
Heli Siltalan mukaan väkivallan tekijöille on "vielä vähemmän tarjolla mitään" kuin uhreille, joiden palveluissa on niissäkin puutteita ja ongelmia.
– Ei ole juuri mitään valtion tai hyvinvointialueiden järjestämiä palveluita. Ne ovat lähes täysin kolmannen sektorin varassa, Siltala toteaa.
Väkivalta ei lopu pelkästään uhreja auttamalla, Siltala sanoo. Jos yksi ihminen eroaa väkivaltaisesta puolisosta, löytää väkivallan tekijä toisen. Jos toimintamallit eivät muutu, on uusi puoliso yksi uusi uhri.
– Poliitikot puhuvat usein kauniisti siitä, että tämä on vakava asia. Nytkin hallitus kuitenkin tekee leikkauksia, jotka näkyvät väkivaltatyössä, Siltala sanoo.
Tuskin löytyy ministeriä, joka ei olisi perustellut nykyhallituksen toteuttamia leikkauksia pakolla. Suomen talous on kuralla ja se on pakko panna kuntoon, tavataan sanoa.
Leikkauksia tai ei, on rahankäyttö Siltalan mukaan arvovalinta ja ne valinnat kertovat yhteiskunnan arvoista.
– Väkivaltaa on jeesusteltu ja kauhisteltu monta vuosikymmentä, eikä mikään ole muuttunut. Alettaisiinko ehkä oikeasti tekemään jotain.
Näin hallitus sanoo puuttuvansa väkivaltaan
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) "vahva ja välittävä Suomi" -hallitusohjelma kertoo torjuvansa väkivallan eri muotoja.
Väkivallan eri muotoja torjutaan määrätietoisesti ja monin keinoin.
Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa torjutaan vahvistamalla ennaltaehkäisyä ja tunnistamista erityisesti viranomaisissa, kunnissa ja hyvinvointialueilla.
Lisätään edellytyksiä tunnistaa ja puuttua poikiin ja miehiin kohdistuvaan väkivaltaan.
Perhe- ja lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyä ja tunnistamista vahvistetaan erityisesti viranomaisissa, kunnissa ja hyvinvointialueilla. Lisätään uhrien tietoisuutta mahdollisuuksista saada suojelua ja turvaa.
Turvakotien ja raiskauskriisikeskusten palveluiden saavutettavuutta pyritään vahvistamaan. Tunnistetaan ja torjutaan kunniaan liittyvää väkivaltaa.
Perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelusta pääsääntöisesti luovutaan.