Kuusta näkyy meille Maahan aina vain toinen puoli. Kiertolaisemme toinen puoli ei näy Maasta katsoen koskaan.
Vasta vuonna 1959 päästiin avaruusluotaimella ensimmäistä kertaa näkemään, miltä Kuun toinen puolisko näyttää.
Tämä Kuun "pimeä puoli" näyttää hyvin erilaiselta, kuin meille tutuksi tullut osa. Maahan näkyvää puoliskoa värittävät tummemmat alueet, jotka ovat muinaisten laavavirtausten jäänteitä.
Luna 3 -avaruusluotain kuvasi Kuun pimeän puolen vuonna 1959.
Törmäyskraatterien täplittämällä pimeällä puolella ei puolestaan näy tummempia alueita. Tutkijoita on pohdituttanut se, mistä tämä ero Kuun eri puoliskojen välillä johtuu.
Yhdysvaltalainen Brownin Yliopisto kertoo tutkijoiden keksineen uuden selityksen Kuun kaksikasvoisuuteen. Tutkijoiden mukaan tapaukseen liittyy muinainen valtava törmäys lähelle Kuun etelänapaa.
Tutkijoiden mukaan muinainen törmäys on synnyttänyt valtavan lämpöaallon, joka levisi Kuun sisäosissa. Lämpöaallon mukana Kuun näkyvälle osalle kulkeutui kuumuutta tuottavia aineksia, jotka johtivat vulkaanisten tasankoalueiden muodostumiseen.
Tutkijat laativat tietokonesimulaatioita siitä, kuinka suuren kappaleen törmäys vaikuttaa Kuun sisuksiin. Uusi mallinnus osoitti, että lämpöaalto esti materiaalien jakautumisen tasaisesti Kuun kummallekin puolelle ja tämän takia Kuulla on kahdet kasvot.
0:33
Nasan mukaan Kuu kutistuu ja väreilee (14.5.2019)