Montrealin GP -näyttämö tulee aina olemaan Lewis Hamiltonille merkittävä paikka. Kolminkertainen maailmanmestari saavutti yhden jokaisen kilpakuljettajan tärkeimmistä virstanpylväistä Kanadassa kymmenen vuotta sitten.
Debyyttikauttaan McLarenilla ajanut Hamilton oli aloittanut kauden sensaatiomaisesti. Uran viisi ensimmäistä kilpailua olivat tuottaneet viisi palkintopallisijoitusta, ja yhtäkkiä hallitsevan maailmanmestarin Fernando Alonson kokemattomasta tallikaverista ja tulokaskuskista oltiin leipomassa kauden suurinta mestarisuosikkia.
Montrealin kisaviikonloppu sementoi Hamiltonin aseman tittelitaistossa. Lauantaina hän ajoi uransa ensimmäisen paalupaikan, ja riemu repesi ylimmilleen hänen ylittäessä seuraavana päivänä, 10. kesäkuuta, ruutulipun ykkösenä kilpailun päätteeksi.
Hamilton ajoi kärjessä tyylipuhtaan ja ansaitun voiton, eikä hän menettänyt johtoasemaansa kuin lyhyeksi hetkeksi varikkostoppien yhteydessä.
Hamiltonin tyylipuhtaan ajosuorituksen takana kilpailusta muodostui kuitenkin yksi lähihistorian mieleenpainuvimmista.
BMW Sauberin Robert Kubica säikäytti formuloita seuraavan maailman hurjalla ulosajollaan. Puolalainen osui kovassa vauhdissa Toyotan Jarno Trullin auton perään kimmoten betoniseen kaiteeseen.
Auto tuhoutui täysin kimmoten vielä irvokkaasti TV-kuvissa radan toiselle puolelle. Hetken aikaa tilanne näytti todella pahalta, mutta kaikkien hämmästykseksi Kubica selvisi tilanteesta vain revähtäneellä nilkalla ja lievällä aivotärähdyksellä.
Varikolla oli tuona päivänä aihetta riemuun. Hamiltonin ensivoiton lisäksi väki pystyi iloitsemaan siitä, ettei viikatemies ollut saanut mahdollisuutta vierailla GP-radoilla tuona kesäisenä sunnuntaina.
