Joka vuosi noin neljä tuhatta suomalaisnaista joutuu leikkaukseen lantionpohjan laskeuman takia. Vielä useampi pärjää laskeuman kanssa ilman hoitoa tai kevyin apuvälinein. Lääkäri kertoo, mistä laskeuman tunnistaa ja miten sitä hoidetaan.
Lantionpohjan laskeumasta puhutaan, kun naisen lantionpohjan tukikudokset pettävät. Käytännössä siis esimerkiksi kohtu laskeutuu ihan konkreettisesti alaspäin sieltä, missä sen pitäisi olla. Kohdun lisäksi myös emättimen etu- tai takaseinä tai emättimen huippu ja niiden mukana virtsarakko tai peräsuoli voivat laskeutua.
– Laskeuma voi tulla erikseen yhteen näistä paikoista tai olla ikään kuin niiden kaikkien yhdistelmä, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, lääketieteen tohtori Pia Heinonen Tyksin naistentautien poliklinikalta kertoo.
Kun esimerkiksi peräsuoli laskeutuu, se saattaa alkaa pömpöttää emättimen puolelle.
– Jos pullistuma on niin iso, että se tulee emättimestä ulos, sen voi itsekin nähdä.
Lue myös: Tunnistatko kuvasta klitoriksen tai emättimen? Naisen anatomia on hukassa naisilta itseltäänkin
Oireet vaihtelevat riippuen laskeuman tyypistä. Yleistä on paineen tai pullistuman tunne. Saattaa tuntua siltä, että jokin pullottaa ulos emättimestä ja häiritsee liikkumista.
Jotkut tuntevat pakottavaa tarvetta käydä usein pissalla, mutta rakko ei vessassa ravaamisesta huolimatta tunnu tyhjenevän. Peräsuolenkin tyhjenemisessä voi olla ongelmia. Toisinaan ilmenee myös yhdyntäkipuja tai alavatsa- tai ristiselkäsärkyä.
Varovaisen arvion mukaan noin 20 prosentille naisista tulee elämänsä aikana jonkinlainen oireeton laskeuma. Joissakin arvioissa puhutaan jopa 40 prosentista.
– Mutta vain pienellä osalla laskeuma on sen verran kookas, että se haittaa normaalia elämää, Heinonen huomauttaa.
Yleensä vaihdevuosien jälkeen
Useimmiten lantionpohjan laskeuma on ikääntyneiden naisten ongelma. Siihen vaikuttaa vanhemmiten tuleva estrogeenipuutos sekä kudosten joustavuuden heikkeneminen. Tavallisesti taustalla on myös alatiesynnytyksiä.
Muita riskitekijöitä ovat ylipaino ja pitkäaikainen lantionpohjan rasitus, kuten hyvin raskas fyysinen työ tai krooninen yskä. Myös krooninen ummetus ja naisen oma kudostyyppi voivat vaikuttaa.
Liikakilot lisäävät riskiä saada lantionpohjan laskeuma.
– Laskeumat ovat kuitenkin aina monitekijäisiä, eli yhdellä naisella on monia riskitekijöitä. Oireilu alkaa pääsääntöisesti vasta vaihdevuosien jälkeen, usein varsin myöhäiselläkin iällä.
Voisiko laskeuman syntymisen estää esimerkiksi lantionpohjajumpalla?
– Yleisesti ottaen lantionpohjajumppa on erittäin hyödyllistä. Sillä voidaan helpottaa laskeuman oireita, mutta ei se laskeumaa paranna. Ja vaikka kuinka kovin jumppaisi, niin yksittäisen ihmisen kohdalla kukaan ei voi sanoa, estääkö se laskeuman vai ei, Heinonen vastaa.
Hoitona renkaita ja kuutioita
Lääkäriin kannattaa lähteä, jos ei koe enää pärjäävänsä oireidensa kanssa.
– Laskeuma itsessään ei ole vaarallinen. Monilla naisilla on pieni laskeuma, joka ei haittaa normaalielämää. Silloin siitä ei tarvitse välittää eikä tehdä asialle mitään, Heinonen sanoo.
Lue myös: Piukka alapää näin vähällä vaivalla! Lantionpohjajumpalla saa hyvää seksiä ja paremman terveyden
Diagnoosin voi tehdä yhtä hyvin terveyskeskuksen yleislääkäri kuin gynekologikin. Tarjolla on muutama erilainen hoitovaihtoehto.
Kevyempänä keinona voidaan kokeilla esimerkiksi emättimeen laitettavaa silikonirengasta, joka painaa laskeuman takaisin ylös. Rengas vaihdetaan muutaman kerran vuodessa, ja sen hinta kuuluu poliklinikkakäyntiin.
Toinen kevyempi vaihtoehto on silikonikuutio. Se soveltuu naisille, jotka tarvitsevat apua vain tietyissä tilanteissa.
– Jos laskeuma esimerkiksi haittaa vain urheillessa, nainen voi laittaa treenipäivänä silikonikuution emättimeen ja ottaa sen illalla pois. Koska kuutio poistetaan aina päivän lopuksi, se ei oikein sovellu pitkäaikaiseen käyttöön.
Renkaasta poiketen kuutio pitää ostaa itse. Sen hinta on noin 70 euroa, ja samaa kuutiota voi käyttää vuoden.
Laskeuma voidaan todeta gynekologin tai yleislääkärin vastaanotolla. Kuvituskuva.
Leikkaus poistaa oireet usein loppuelämäksi
Osa laskeumapotilaista pärjää hyvin pelkästään renkaiden ja kuutioiden kaltaisten apuvälineiden kanssa, mutta joka vuosi Suomessakin noin neljä tuhatta naista tarvitsee laskeuman oireita helpottaakseen kirurgin apua. Kaiken kaikkiaan noin 13 prosenttia suomalaisnaisista joutuu jossakin elämänsä vaiheessa laskeumaleikkaukseen.
– Leikkaukseen mennään vain, jos oireet ovat hankalat.
Suurin osa laskeumaleikkauksista tehdään emättimen kautta joko paikallis- tai spinaalipuudutuksessa.
– Jos esimerkiksi emättimen etu- tai takaseinämä pullottaa, sinne tehdään tukiompeleet ja ikään kuin kiristetään se ”pussi” pois, Heinonen kuvailee.
Joskus – esimerkiksi silloin, kun emättimen huippu on romahtanut kokonaan alas tai kohdulla ei ole enää ollenkaan tukea lantiossa – tukea tarvitaan ylemmäs. Silloin voidaan käyttää tukiompeleiden lisäksi polypropyleeniverkkoa.
Verkkoimplanttiin päätymistä edeltää yleensä laskeuman uusiutuminen aiemman leikkauksen jälkeen. Tällöin tilanne on niin hankala, ettei laskeumaa ole mitenkään mahdollista korjata omilla, huonoilla kudoksilla.
Helsingin Sanomat kirjoitti verkkoleikkausten riskeistä viime syksynä.
– Kaikkeen kirurgiaan liittyy riskejä, käytettiin verkkoa tai ei. Verkkoimplantin käyttöön liittyvät riskit eroavat osittain ilman implanttia tehdyistä leikkauksista, mutta verkkoleikkausten tulokset ovat kuitenkin todellisuudessa erittäin hyvät, Heinonen toteaa.
Lääkäri: Limakalvojen hoito tärkeää
LT Pia Heinonen suosittelee laskeumaleikkaukseen meneviä käyttämään etukäteen paikallisestrogeenia.
– Se vähentää muutenkin rakko-oireita ja on hyvin tärkeä osa limakalvojen hoitoa.
Verkkoleikkauksia on noin viidennes kaikista laskeumaleikkauksista.
– Yleisin komplikaatio, joka sekin on kohtalaisen harvinainen, on, että verkko ikään kuin syöpyy näkyviin emättimen seinämän läpi. Tähän vaikuttaa limakalvojen ikääntyminen ja oheneminen ajan myötä. Suurin osa näistäkin tapauksista on kuitenkin oireettomia. Nainen saattaa alkaa epäillä verkon esiin tuloa esimerkiksi siitä, että emättimestä tulee niukkaa, epämääräistä vuotoa.
Minkä tahansa laskeumaleikkauksen jälkihaittana voi esiintyä esimerkiksi ponnistusvirtsankarkailua.
– Saattaa tosin olla, että kyseinen vika on ollut jo ennestään olemassa mutta jäänyt piiloon: isossa laskeumassa virtsarakko roikkuu ”pussin” pohjalla eikä rakko kerta kaikkiaan pääse kunnolla tyhjenemään. Eli vika tulee esille vasta, kun anatomia korjataan leikkauksessa normaaliksi, Heinonen selittää.
Tarvittaessa virtsankarkailuvaiva voidaan myöhemmin korjata leikkauksella, mutta melko usein ongelma katoaa itsestään muutamassa kuukaudessa.
Heinonen kehuu laskeumaleikkausten tuloksia kaikkiaan hyviksi.
– Yksi kymmenestä joutuu uusintaleikkaukseen, ja niissä tapauksissa lienee osansa naisen omilla kudostekijöillä. Pääsääntöisesti potilaat ovat hyvin tyytyväisiä leikkauksiin. Ne parantavat elämänlaatua ja poistavat laskeuman oireet suurimmalta osalta loppuelämäksi, Heinonen sanoo.