Lapsiperheköyhyyteen liittyviä ilmiöitä hoidetaan yhä useammin sijoittamalla lapsia kodin ulkopuolelle – "Ongelmat ulkoistettu erityistason palveluille"

Kehitys näkyy Itlan eli Itsenäisen juhlavuoden lastensäätiön vielä julkaisemattomasta tutkimuksesta.

Tutkimus osoittaa, että kunnissa, joissa lapsiperheköyhyys kasvaa, kasvavat yhtä lailla lasten kodin ulkopuoliset sijoitukset. Yhteys lapsiperheköyhyyden ja lastensuojelun välillä on kasvanut merkittävästi. 


"Kodin ulkopuolelle sijoitettujen osuuden valtava kasvu on pääasiassa kohdistunut kuntiin, joissa enemmän köyhyyttä"

Ote tutkimuksesta: In 1990, there were 6 137 (one in 200) children placed in out-of-home care. In 2020, this figure was 17 727 (one in 62, children), an increase of 188 %.

Sijoitusten kasvu näkyy erityisesti teini-ikäisten kohdalla.

Nyt uusi tutkimus osoittaa, että lapsiperheköyhyyden kasvaessa kasvavat myös lasten sijoitukset.

– Yhteys lapsiperheköyhyyden ja lastensuojelun välillä on kasvanut merkittävästi viimeisinä vuosikymmeninä. Toisin sanoen kodin ulkopuolelle sijoitettujen osuuden valtava kasvu on pääasiassa kohdistunut kuntiin, joissa enemmän köyhyyttä.

– Jollakin tavalla me olemme onnistuneet ulkoistamaan tällaiset yhteisölliset, alueelliset, paikalliset ongelmat erityistason palveluiden hoidettavaksi, jatkaa Itlan tutkimusprofessori Tiina Ristikari.

Lapsiperheiden köyhyys kasvussa

Itla-säätiö povaa merkittävää köyhyyden kasvua lapsiperheissä nykyisen inflaatiokehityksen jatkuessa. Seuraukset voivat olla traumaattiset.

– Kun perheet ovat pitkään tällaisessa tilanteessa, eivät saa apua ja elämä on stressaantunutta, on hyvin vaikea pystyä toimimaan vanhempana juuri sillä tavoin kuin halutaan. Jostain sitä apua on haettava ja tällä hetkellä se apu meillä tulee pitkälti sijaishuollosta.

Alla olevassa kuvassa on esimerkkejä eri kunnista vuonna 2020. Närpiössä, Liedossa ja Sipoossa ei juurikaan toimeentulotukiperheitä eikä sijoituksia. Vastaavasti Kemissä tukea saavia perheitä moninkertainen määrä, samoin sijoituksia. Kuvaa halkaiseva regressioviiva osoittaa toimeentulotuen ja sijoitusten välisen yhteyden.

Mutta onko lastensuojelu ja sijaishuolto oikea paikka hoitaa köyhyysriskin tuomia ongelmia?

– Kyllä avun pitäisi tulla paljon lähempää, paljon varhaisemmin arjen ympyröistä, sieltä mistä lapset arkeaan elävät.

Onko tämä tutkimustulos jälleen osoitus siitä, että peruspalvelut ovat epäonnistuneet?

– Ainakaan meillä ei ole riittävästi konsteja ehkäistä sitä, että perheet ajautuvat köyhyyteen. Meillä ei ole riittävästi ratkaisuja siihen, että tällaiseen tilanteeseen joutuvien perheiden voimavarat olisivat jollain tavalla riittävät. Että lasten arki sujuisi, että pidettäisiin huolta siitä, että lapsilla on kohtuullisen hyvin, että he voivat osallistua yhteiskuntaan ja elämään samalla tavalla kuin muut.

Sijoitus itsessään ei tarkoita välttämättä sitä, että lapsen hyvinvointi paranisi, sillä lastensuojelun laatuun liittyy merkittäviä huolia.

Esimerkiksi Helsingin yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että sijaishuolto onnistuu turvaamaan heikosti lasten hyvinvoinnin verrattuna esimerkiksi niihin sisaruksiin, joita ei olla sijoitettu. 

Ja loppuun vielä kustannuksista. Vuonna 2020 sijaishuollon käyttökustannukset olivat 0,9 miljardia.  

– Jos lapsilisiin menee noin reilu miljardi, todennäköisesti kohdentamalla taloudellista tukea pienituloisiin perheisiin voisimme säästää sijaishuollosta merkittäviä summia ja samalla valtavan määrän inhimillistä hintaa perheiltä, jotka saisivat arjen rullaamaan ja lapsille osallisuuden kokemuksia yhteiskuntaan, Ristikari summaa. 

Lue myös:

    Uusimmat