8-vuotiaana murhatun Vilja Eerikan äiti yritti lukuisia kertoja puuttua tyttärensä tilanteeseen.
Äiti oli huolissaan siitä, miten tytärtä kohdeltiin tämän isän Touko Tarkin ja äitipuoli Sirpa Laamasen luona. Poliisin esitutkinnassa äiti kertoo, että hän oli yhteydessä lastensuojeluun ainakin 4-5 kertaa. Kaikista yhteydenotoista ei tehty lastensuojeluilmoitusta.
– Muistan myös jonkun puhelun yhteydessä todenneeni lastensuojelutyöntekijälle, että "täytyykö minun lapsen kuolla ennen kuin uskotte, että nainen on hullu". Muistan, että tuohon puheluun minulle vastattiin lähinnä niin, että "ei kai tyttö nyt kuolla voi".
Äidin mukaan puhelut yleensä päättyivät niin, ettei häntä uskottu asiassa, eikä otettu todesta. Hänen kertomansa mukaan viranomaiset lupasivat kirjata puhelun, mutta eivät kuitenkaan menneet katsomaan paikan päälle, onko tytöllä kaikki hyvin.
Hänelle ei myöskään kerrottu lainkaan, millaisiin toimenpiteisiin yhteydenottojen takia ryhdyttäisiin.
"Niskassa oli pelkkiä haituvia jäljellä"
Äiti kertoi poliisikuulustelussa havainneensa tyttäressään fyysisen pahoinpitelyn merkkejä. Esimerkiksi syyskuussa 2011 hän oli soittanut tyttärensä tapaamisen jälkeen lastensuojelun päivystykseen, koska tytön hiukset näyttivät ohentuneen.
– Kerroin, että Eerikalla oli aiemmin ollut paksu tukka ja nyt hänet nähdessäni totesin, että hänellä oli ohuet hiukset poninhännällä ja sitä nostaessani näin, että alta näkyi ihan pelkkiä haituvia eli Eerika oli lähes kalju takaraivolta. Ajattelin, itse tuolloin, että onko häntä roikotettu hiuksista, äiti kertoi kuulustelussa.
Äiti toivoi, että lastensuojelu voisi käydä tarkastamassa tilanteen isän luona. Sosiaaliviranomaisen tietojärjestelmään tekemän kirjauksen mukaan kotikäyntiä ei kuitenkaan voinut viikonloppuna tehdä, vaan selvittely jatkuisi seuraavalla viikolla.
– Huoleeni suhtauduttiin tässä tapauksessa "hälläväliä"-asenteella. Jos tuollaisen ilmoituksen perusteella ei tehdä mitään, niin se on minusta uskomatonta vähättelyä. Tiedän, että lastensuojelu vastaavissa tilanteissa tekee kotikäyntejä tarkastaakseen tilanteen, mutta minua ei vain uskottu.
Äiti ei ollut kuitenkaan ainoa, joka oli huolestunut kaljuista kohdista tytön päässä. Samana päivänä lastensuojeluun oli ollut yhteydessä myös Eerikan ja äidin tapaamispaikan työntekijä ja asiassa oli tehty lastensuojeluilmoitus.
Äiti ei kuitenkaan saanut lastensuojelusta mitään tietoa, mitä asialle tehtiin, sillä Eerikan huoltajuus oli kokonaan isällä.
"Miten Nadjan raskaus voi kestää vuosia?"
Äiti oli erityisen huolissaan siitä, että tytär joutui viettämään aikaa äitipuolensa kanssa, kun isä oli työmatkoilla muualla Suomessa. Äiti epäili äitipuolen mielenterveyttä, muun muassa siksi, että tämä esiintyi väärällä henkilöllisyydellä.
– Yritin kyllä tässä taikka muussa yhteydessä sanoa, että ottakaa nyt ihmeessä selvää kuka Nadja on. Kerroin, että ei voi olla mahdollista, että Nadjaa ei löydy mistään rekisteristä Suomessa, äiti kertoi kuulusteluissa.
Huolta aiheutti myös se, että äitipuoli kertoi kärsivänsä aivokasvaimesta, minkä takia hän käytti morfiinilääkitystä. Lisäksi hän kertoi odottavansa nelosia.
– Ihmettelin sosiaaliviranomaisille myös sitä, että miten on mahdollista, että Nadjan raskaus kestää vuosia. Kerroin, että kyllähän sen näkee kuka tahansa, ettei Nadja ole raskaana saati, että hän odottaisi nelosia. Tähän liittyen yritin kertoa, että miten tuollaisen ihmisen annetaan hoitaa lastani, joka siis esittää aivan hulluja juttuja.
Eerikan murhan jälkeen äiti soitti vielä sosiaalipäivystykseen ja kysyi itkuisena, miksei hänen tekemiinsä lastensuojeluilmoituksiin reagoitu.
– Olen yrittänyt parhaan kykyni mukaan kertoa havaitsemistani epäkohdista Eerikan elämässä sosiaaliviranomaisille. Se minua asiassa vain painaa, että miksi minua ei uskottu.