Lastensuojelun ammattilaiset ihmeissään: Sosiaali- ja terveysministeri unohti täysin, mistä jälkihuollossa on todella kyse

– (Sosiaali- ja terveys)ministeri Kaisa Juuso (ps.) kommentoi, että kustannustehokkuuden nimissä olisi järkevää panostaa jälkihuollon sijaan varhaiseen tukeen. On ehdottomasti niin, että sosiaalihuollossa kannattaisi kautta linjan panostaa varhaiseen tukeen, jotta ihmisten ongelmat eivät pääsisi kärjistymään. En ole kuitenkaan kuullut, millä tavalla jälkihuollosta oletetusti säästyvät rahat siirrettäisiin varhaisiin palveluihin, kertoo Sonja Soini MTV Uutisille. 

Soini työskentelee johtavana sosiaalityöntekijänä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. Soini muistuttaa, että sosiaalihuollossa on aina puhuttu siitä, että varhaiseen tukeen kannattaisi panostaa, mutta jostain syystä se jää toteutumatta. 

– Vuoden 2015 sosiaalihuoltolain uudistuksella tavoiteltiin juuri tätä, kun luotiin perhesosiaalityö tukemaan perheitä ennen lastensuojelun asiakkuutta. Lain toimeenpano kunnissa ei kuitenkaan vastannut lain tavoitteita, vaan monessa kunnassa työntekijät siirrettiin lastensuojelusta perhesosiaalityöhön ennen kuin laki olisi ehtinyt vaikuttaa lastensuojelun asiakasmääriin. 

Alunperin ministeri kommentoi jälkihuoltoikärajan laskua, kun SOS-ohjelmassa vierailleen hyvinvointialueyhtiö Hyvilin asiantuntijan mukaan jälkihuoltoikärajan laskeminen ei ole järkevää. 

Lue lisää: Jälkihuoltoikäraja laskee – sosiaaliministeri perustelee muutosta yhdenvertaisuudella

Miten hallituksen haluamat säästöt syntyvät?

Soini penää ministeriltä tietoa siitä, millaisia lisäpanostuksia varhaiseen tukeen on suunnitteilla. Ja miten ne hallituksen haluamat säästöt oikein syntyvät? sosiaalityöntekijä kysyy.

– Ministeri argumentoi, että lastensuojelun jälkihuollon asiakkaat eivät jää ilman palvelua, vaan siirtyvät aikuisten sosiaalityöhön. Miten säästöt siis syntyvät? Samalla Juuso unohti, että itse asiassa jälkihuolto on sitä varhaista puuttumista.

Soini kertoo, että jälkihuolto ei ole vain aikuistumisen tukea, vaan myös vanhemmuuden tukea. 

– Tutkimusten mukaan jälkihuollon nuoret saavat lapsia muita saman ikäisiä aikaisemmin. Jälkihuolto pyrkii estämään ongelmien siirtymistä sukupolvelta seuraavalle.

"Yhdenvertaisuutta ei ole tarjota kaikille samaa, jos lähtökohdat eivät ole yhdenvertaiset"

Soini ei näe ministerin yhdenvertaisuusargumenttia fiksuna.

– Juuson mukaan ei ole perusteltua tukea lastensuojelun asiakkaita 25 ikävuoteen asti jälkihuollossa, vaan yhdenvertaisuuden nimissä heidän tulisi saada palvelua aikuissosiaalityöstä kuten muutkin nuoret. On totta, että aikuissosiaalityössä monella asiakkaalla on samanlaista tuen tarvetta kuin jälkihuollon asiakkailla. Se, että asiakas on ollut lastensuojelun sijoittamana lapsuutensa aikana, tuo nuoren tilanteeseen kuitenkin oman kierteensä. 

– On hyvin olennaista, että nuoren sosiaalityöntekijällä on ymmärrystä ja osaamista nimenomaan lastensuojelusta. Jälkihuollossa useimmilla asiakkailla on tarve käydä läpi omaa taustaansa ja muodostaa käsitystä omasta elämästään. Jälkihuollon työntekijät voivat olla tässä tukena nimenomaan lastensuojelun osaamisella.

Juuson lausuntoa on kommentoitu myös sosiaalisessa mediassa. Vantaa-Keravan jälkihuollon johtava sosiaalityöntekijä Hanna Ahlström kirjoittaa Twitterissä, että "Huostaan otettuina olleiden nuorten kuolleisuus on suurempi 25 ikävuoteen asti. Syrjäytymisriski on suuri. Ikärajan nostolla haluttiin vahvistaa näiden nuorten hyvinvointia. Aikuissosiaalityön perustehtävä on eri kuin jälkihuollon. Yhdenvertaisuutta ei ole tarjota kaikille samaa, jos lähtökohdat eivät ole yhdenvertaiset."

"Yhdenvertaisuus ei toteutu jälkihuoltonuorilta leikkaamalla. On pystyttävä parempaan." Näin Twitterissä kirjoittaa Posken sosiaalityöntekijä Sanna-Liisa Liikanen.

"Kun meillä on aikaa tehdä työtä pidempään, ei niin usean nuoren asiakkuutta ole enää tarpeen siirtää aikuissosiaalityöhön"

Soini huomauttaa, että sosiaalityö on suhdeperustaista työtä, jossa luottamus työntekijän ja asiakkaan välillä on hyvin tärkeää. 

– Kun palvelun rakenteeseen lisätään kohtia, joissa työntekijä vaihtuu ja luottamusta lähdetään rakentamaan uudestaan, se luo heikkoja kohtia palveluun. Pahimmillaan se vain pitkittää palvelun tarvetta. Asiakkuuden siirtäminen on aina riski sille, että nuori tipahtaa kokonaan palveluiden ulkopuolelle. Jälkihuollon – kuten sosiaalityön aina – tavoite on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Väitän, että kun meillä on aikaa tehdä työtä pidempään, ei niin usean nuoren asiakkuutta ole enää tarpeen siirtää aikuissosiaalityöhön.