Lea Viik kantoi ystäviensä vauvan kohdussaan. Synnytyksessä hän ei lasta halunnut nähdä, mutta myöhemmin yhteyttä on pidetty. Lea toivoo, että sijaissynnytykset sallittaisiin niitä lääketieteellisistä syistä tarvitseville.
Lea Viik söi parikymmentä vuotta sitten illallista kotonaan ystäväpariskunnan kanssa. Jossain vaiheessa iltaa naiset siirtyivät keittiöön, jossa tuttava paljasti aran asian.
– He halusivat lapsia, mutta eivät voineet saada niitä perinteisellä tavalla. Nainen ei pystynyt kantamaan lasta sisällään. Hän kysyi, voisinko minä synnyttää heidän lapsensa hänen puolestaan, Lea kertoo.
Tähän mennessä Lea oli ollut parin kanssa vain hyvänpäiväntuttuja. Silti hän vastasi hetkeäkään epäröimättä: kyllä.
– Se oli minulle itsestään selvä asia. Mikä voisi olla sen parempi tapa auttaa toisia ihmisiä? Itselläni oli jo neljä lasta, enkä halunnut niitä lisää. Nopea suostumiseni taisi tulla yllätyksenä.
Lea Viik.
Miesystävä suhtautui tyynesti
Lean piti käydä psykologilla, joka arvioi hänen soveltuvuuttaan sijaissynnyttäjäksi.
– Jotkuthan haluavat lopulta pitää lapsen, koska ovat sen kantaneet ja synnyttäneet. Minulle psykologi sanoi heti tapaamisen jälkeen, että hän ei voisi kuvitellakaan tehtävään parempaa ihmistä, Lea kertoo.
Lean silloinen miesystävä suhtautui uutiseen rauhallisesti.
– Hänen reaktionsa oli lähinnä: aha, selvä. Kai hän oli jo oppinut, että minun kanssani saattaa tapahtua melkein mitä vain.
Epäonnistui monta kertaa
Lapsi, jota lähdettiin yrittämään, oli biologisesti täysin ystäväpariskunnan oma. Hedelmöitykseen käytettiin heidän munasolujaan ja siittiöitään, ja alkio siirrettiin sijaissynnyttäjän kohtuun.
Raskaus epäonnistui monia kertoja.
– Ne olivat taatusti pariskunnalle suuria pettymyksiä. Mutta alkioiden pitää olla vahvoja, jotta ne oikeasti lähtevät liikkumaan ja pärjäävät tässä elämässä, Lea sanoo.
Raskautta yritettiin monta kertaa. Vain vahvat alkiot selviytyvät.
Yritys jatkui kaikkiaan kolme vuotta. Niistä viimeisenä Lea söi lääkitystä raskauden todennäköisyyden nostamiseksi.
Vaisto paljasti
Sitten tärppäsi.
– Noin viikko erään alkionsiirron jälkeen minä vain tiesin, että olen raskaana, Lea kertoo.
Hän meni Väestöliittoon, jossa siirto oli tehty. Siellä innostumista toppuuteltiin.
– He sanoivat, että ei sitä nyt vielä voi tietää. Minä vastasin, että onhan minulla jo niin monta lasta, että tiedän, miltä raskaus tuntuu – odottakaa vaan!
Lea oli saman tien yhteydessä myös tuleviin vanhempiin.
– He eivät olleet uskoa asiaa todeksi. Viikon päästä se kuitenkin varmistettiin testeillä.
Käveli synnytyslaitokselle
Raskausaika ei herättänyt Leassa äidillisiä tunteita.
– En missään vaiheessa tuntenut lasta omakseni. Minä vain kannoin sitä toisten puolesta, Lea selittää.
Ennen synnytystä hän jäi sairauslomalle. Eräänä perjantaiaamuna hän huomasi vessassa lapsiveden valuvan.
– Herätin poikani ja vein hänet naapuriin hoitoon. Sitten kävelin Naistenklinikalle, joka oli aivan kotimme lähellä. Laskettu aika oli jo mennyt.
Lea olisi ollut valmis synnyttämään perinteisellä tavalla, mutta lääketieteellisistä syistä se osoittautui mahdottomaksi.
Lea ei halunnut nähdä lasta sairaalassa. Kuvituskuva. Kuvan vauva ei liity juttuun.
– Lauantaina minulle tehtiin keisarinleikkaus.
Ei halunnut nähdä lasta
Lapsen biologiset vanhemmat olivat luonnollisesti mukana syntymän hetkellä.
– Heidänhän se lapsi oli. Minulla ei ollut siihen osaa eikä arpaa. Leikkauksen ajan olin itse täysin nukutettu. Tahdoin sen menevän niin, en halunnut nähdä lasta siinä vaiheessa – siinähän olisi voinut nousta pintaan jonkun sortin tunteita, Lea selittää.
Kun Lea heräsi, hän kysyi heti hoitajalta, oliko lapsi poika.
– Ja olihan se. Olin vaistonnut sen alusta alkaen. Vanhempien suunnitelmia kuunnellessa olisi usein tehnyt mieli sanoa tulevalle isälle, että kyllä sinä vielä pääset sinne kalaan sen pojan kanssa, Lea nauraa.
Äitiyslomalla
Lea meni katsomaan vauvaa vasta sairaalasta päästyään. Se, että maha katosi eikä tilalle tullut omaa vauvaa, ei tuntunut hänestä oudolta.
– Olin työstänyt asiaa alusta asti. Lapsi ei ollut minun vaan lainassa. Ja olihan minulla oma 4-vuotias poika hoivaviettiä tyydyttämässä.
Lea oli oikeutettu kolmen kuukauden äitiyslomaan. Kun se loppui, hän palasi töihin.
Lea on onnellinen, että hän pystyi auttamaan ystäviään niin tärkeällä tavalla. Kuvituskuva.
– Työpaikallani viisi ihmistä tiesi sijaissynnyttäjänä toimimisestani. Kun asia myöhemmin tuli julkisuuteen, jotkut ihmettelivät, mitä olin tehnyt ja miksen ollut puhunut mitään. Miksi siitä olisi pitänyt puhua?
– Toisaalta jotkut myös ihastelivat tekoani, Lea sanoo.
Sijaissynnytykset sallittava
Lea ei osallistunut lapsen ristiäisiin.
– Ei se asia kuulunut minulle. Mutta olemme kyllä pyrkineet näkemään kerran vuodessa. Aika ajoin soittelemme ja kyselemme, miten lasten kouluissa menee. Mitään jännitteitä tavatessamme ei ole. Elämme kaikki ihan normaalia perhe-elämää, Lea kertoo.
Lea lähtisi sijaissynnyttäjäksi myös uudelleen, jos se iän puolesta olisi mahdollista.
– Sijaissynnytykset pitäisi ehdottomasti jälleen sallia laissa niille, joille raskautuminen ei lääketieteellisistä syistä ole mahdollista. Sellaiset, jotka vain vaikkapa vartalon pilaantumisen pelosta eivät halua olla raskaana, pitää heti sulkea ulos.
– Minusta sijaissynnytys tuntui kokonaisuudessaan aivan mainiolta, positiiviselta asialta, Lea sanoo.
Studio55.fi/Piia Simola
Narsistinen äitipuoli terrosoi koko perhettä
Äidin järkytys: Lapseni parantumatonta sairautta ei pystytä hoitamaan
Lapsensa onnettomuudessa menettänyt Orvokki sai neloset
Nämä ongelmat ajavat suomalaislapsia kotoa sijaisperheisiin
Viimeinen outo viesti – Sanna katosi jäljettömiin 11 vuotta sitten
Näin elämä sujuu lestadiolaisperheessä: Sari on kahdeksan lapsen äiti
Lauri joutui sijaisperheessä lapsityövoimaksi
Uusperheen mummo tunnustaa: En rakasta lapsenlapsiani tasapuolisesti
Isoäiti epäili lastenlapsiaan pahoinpideltävän – mummolle hankittiin lähestymiskielto
"Annoin lapseni lastenkotiin ja liftasin ympäri Suomea"
Kuvat: Colourbox.com ja Heikki Järvinen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.