Leirintäalueella pitkän uran tehnyt Erkki paljastaa, mikä suomalaisessa lomanviettäjässä ihmetyttää: "Tapahtuu jatkuvasti"

Nykymaailman kiire näkyy myös leirintäalueilla. Camping-alueelle saatetaan ajaa tunteja, mutta seuraavana aamuna tie kutsuu jälleen.

Lapsuuden kesät leirintäalueilla tuntuivat venyvän ja vanuvan ikuista pituutta. Toisinaan oli jopa tylsää: edessä vain loputon kesä, Aku Ankat luettu, uimassakin on jo käyty, mitä sitä nyt tekisi?

Nykymaailmassa tylsiä hetkiä on harvassa. Useimmilla on kiire, joka ulottuu myös lomalle ja tien päälle.

– Maailma on hektinen ja ihmiset niin hätäisiä. Satsaamme esimerkiksi nettisivuihin, että siellä olisi mahdollisimman paljon informaatiota, mutta asiakas saattaa mennä sivulla juuri niin pitkälle, että tulee ensimmäinen sähköpostiosoite tai puhelinnumero. Sitten hän soittaa tai kysyy sähköpostitse "onko heinäkuussa mökkiä", Kokkola Campingin yrittäjyydestä juuri pois jäänyt Erkki Ahtiainen sanoo.

Soittamisessa sinällään ei ole vikaa, mutta "haluaisin mökin heinäkuulle" ei riitä.

– Alkaa keskustelu ees taas: mihin aikaan tulisitte, minkälaista mökkiä haluatte? Pitää listata kaikki mökkikategoriat ja mitä milloinkin on vapaana. Eihän se hiljaisena aikana haittaa, mutta jos kyselyä tulee heinäkuussa, olemme pieni paikka, työntekijöitä on vähän ja meillä on vain yksi varauskone. Siinä istuu ainoassa puhelimessa 20 minuuttia, vaikka vieressä on jono, Ahtiainen kuvaa.

Osa kesänviettäjistä soittaa tien päältä ja toteaa yksinkertaisesti "mikä tilanne teillä siellä on, olisimme tulossa".

– Siinä on vastattava, että niin, tuletkos kahville, mökkiin vai autolla? Oletetaan, että kun tänne soittaa, tiedämme heti, mitä on mielessä. Tätä tapahtuu jatkuvasti, Ahtiainen kuvaa.

Karrikoitu karavaanari saapuu illalla – ja katoaa aamukahdeksalta

Kun on ajettu mahdollisesti tunteja, monilla matkaajilla on saapuessaan kova kiire varaamaan omasta mielestään hyvää paikkaa.

– On vaikka vilaukselta nähnyt jonkun hyvän paikan tuolla ja pelkää, että joku vie sen. Jos on ensimmäisenä jonossa, kukaan ei kuitenkaan voi mennä ohi, koska kaikki tulevat respan kautta. Silti asiakkaan puoliso saattaa jo seistä siellä paikalla ja heiluttaa, että äkkiä tänne, Ahtiainen kuvailee.

– Mielenkiintoinen juttu on niin sanotusti karrikoidun keskiarvokaravaanarin toiminta: hän tulee 19–20 aikaan illalla, tsekkaa sisään ja hakee sitten puoli tuntia ja katselee hyvää paikkaa: rouva kävelee, isäntä ajaa vaunulla perässä, katsellaan, mikä olisi mukava paikka, mihin aurinko vaikkapa paistaa, Ahtiainen kuvailee.

Karrikoitu karavaanari testaa kaksi paikkaa, mutta jää vasta kolmanteen. Sitten isäntä ottaa vaunun irti autosta ja sähköt pannaan päälle.

– Emäntä panee kahvin tippumaan ja nostaa pienen pyöreän pöydän ulos, pitsiliinan siihen päälle ja kukkasen pöydälle tai pihalle roikkumaan. Kun kaikki on valmista, juodaan kahvit ja konjakit. Ja aamulla kahdeksalta he ovat jo häipyneet.

Moni vain yöpyy alueella: "Toivottavaa olisi, että näkisi muutakin"

Suomalainen viettää leirintäalueella Ahtiaisen mukaan keskimäärin 1,8 vuorokautta. Muilla kansalaisuuksilla ei tunnu olevat yhtä kiire.

– Jos tulee vaikkapa norjalainen, hän saattaa olla viikon tuossa, eikä välttämättä edes tee mitään ihmeellistä. Istuu vain ja jutustelee.

Leirintäalueyrittäjälle on sinänsä se ja sama, maksaako viiden vuorokauden oleskelun yksi vai viisi matkalaista. Pidempi oleskelu kuitenkin toisi Ahtiaisen mukaan lisämaustetta lomaan.

– Jos ajatellaan paikkakuntaa, totta kai mielellämme näkisimme asiakkaan käyttävän muitakin palveluita kuin yöpymisen meillä. Toivottavaa olisi, että näkisi muutakin. Jos tulee kahdeksalta illalla ja lähtee kahdeksalta aamulla, ei ehdi nähdä mitään muuta kuin meidän respan, vessan ja suihkun. Sitten jo tie kutsuu.

Katso myös: No nyt on näköä ja kokoa! Teppo vuokrasi kesälomareissulleen yli 11 metriä pitkän matkailuauton

Lue myös:

    Uusimmat