Juho Mikkosen meno Lillehammerin maailmancupin sprintissä oli fantastista katsottavaa. Neljäs sija oli nuorelle miehelle upea saavutus.
On näiden nuorten suomalaismiesten railakkaan ennakkoluulotonta menoa vain hieno katsoa. Tuntuu siltä, että Iivo Niskasen esimerkin siivittämänä moni muukin kaveri on alkanut tosissaan uskoa, että kaikki on mahdollista.
Toki Mikkonen oli jo viime kaudella maailmancupissa parhaimmillaan välierissä, mutta nyt kaveri osoitti ottaneensa ison askeleen kohti maailman kärkeä. Ja on muistettava, että Mikkonen tappeli jopa voitosta aivan kilpailun loppumetreille. Se oli kylmäpäisen hieno suoritus. Mikkosen kohdalla silmiin pistää se, että vaikka herkkyyttä ja räjähtävyyttä löytyy, on kestävyys parantunut samaan aikaan selkeästi. Hän jaksaa painaa rajussa maitohappolastissa joka ikisen sprinttierän. Voi olla, että hieno ja rankka sprinttipäivä söi Mikkosen reserviä niin, että viikonlopun muut startit eivät enää menneet täysin putkeen. Joka tapauksessa läpimurto kansainväliseen eliittiin alkaa olla valmis. Vahingossa ei nimittäin maailmancupissa neljänneksi hiihdetä.
Lehtoselta nappihiihto
Lari Lehtosen onnistuminen ensimmäistä kertaa tällä kaudella oli ilahduttavaa. Hän nousi sunnuntain perinteisellä huimat 37 sijaa ja oli perinteisellä 15 kilometrillä koko porukan seitsemänneksi nopein. Matti Heikkinen teki tasaista laatutyötä molemmissa kilpailuissa ja hänen tilanteensa vaikuttaa harjoituskauden hankaluuksiin nähden erittäin hyvältä. Heikkinen oli lauantain vapaalla seitsemänneksi nopein ja sunnuntaina perinteisellä kahdeksas. Heikkinen on aloittanut kauden varmemmin kuin koskaan. Hän on ollut kaikissa kolmessa normaalimatkan MC-kilpailussa 10 parhaan joukossa. Kyykkyhiihtoja ei ole nähty.
Norjalaisten meno Lillehammerissa oli taas kerran jotakin ällistyttävää. Miehissä vitoisvoitto ja kuudeskin mies oli yhdeksäs, naisten puolella neloisvoitto ja kuusi urheilijaa seitsemän joukossa. Lisäksi Marit Björgenin, Therese Johaugin ja Heidi Wengin vauhti oli täysin omaa luokkaansa. Suurin yllättäjä oli kansallisen ryhmän Ranghild Haga, joka oli lauantain vapaalla peräti neljäs ja minitourillakin komeasti kuudes. 23-vuotias Haga oli jo perjantain sprintissä yhdeksäs. Ennen tätä kautta paras henkilökohtainen MC-sijoitus oli 21:s Davosin vapaalla kympillä vuosi sitten. Huikeaa nousua kohti maailman terävintä kärkeä.
Naisissa huolenaiheita
Suomalaisnaiset eivät olleet ihan parhaimmillaan tänä viikonloppuna, vaikka Krista Pärmäkoski ja Kerttu Niskanen minitourilla kymmenen joukkoon nousivatkin. Niskanen epäonnistui vapaalla (16.), mutta oli perinteisellä kuudenneksi nopein. Pärmäkoski oli vapaalla 12:s ja perinteisellä yhdeksäs. Laura Mononen osoitti jälleen ottaneensa yhden kehitysharpan, hän hiihti kaksi oikein tasapainoista kilpailua. Sen sijaan Anne Kyllösen, Riitta-Liisa Roposen ja Riikka Sarasoja-Liljan meno on huolestuttavan takkuista. Kyllönen oli minitourilla 31:s, Roponen 39:s ja Sarasoja-Lilja 42:s. He kaikki jäivät sunnuntain nopeinta vauhtia pitäneestä Johaugista reilusti yli kaksi minuuttia, mikä on 10 kilometrillä todella paljon. Niskaseen ja Pärmäkoskeen eroa tuli minuutin verran.
On aika sensaatiomaista, että Suomen miehet ovat ajamassa odotusarvoissa naisten edelle. Iivo Niskanen, Sami Jauhojärvi, Mikkonen, Heikkinen ja Ville Nousiainen ovat aloittaneet kaikki kautensa vahvasti. Jopa odotuksia paremmin. Naisten puolelta löytyy kyllä tasaisuutta, mutta ero kärkeen on tällä hetkellä ajallisesti turkasen suuri, irtiottokykyä ei tahdo vielä löytyä. Miesten puolella matka maailman kärkeen on lyhyempi ja kilpailu kärjessä tasaisempaa.
Vielä ei tietenkään pidä vetää liian isoja johtopäätöksiä sen suhteen, mitä kevään MM-kilpailuissa tai edes vuodenvaihteen Tour de Skillä tapahtuu. Mutta väkisin tulee mieleen, että olisivatko muutamat suomalaiset junnanneet itsensä hitusen liian jumiin. Toivottavasti olen väärässä.