Liskomies, diskomies vai Uuden Englannin nahkamies? Sitä en tiedä, mutta mennyt mies Manchester Unitedin manageri Louis van Gaal alkaa olla. Mennyt mies on historiaa, kuten J. Karjalainen laulaa.
Van Gaal on ollut Unitedin puikoissa nyt reilut puolitoista vuotta. Sinä aikana hän on ostellut pelaajia ison tukun. Ensimmäinen van Gaalin ostos oli Athleticista tullut keskikenttäpelaaja Ander Herrera, joka maksoi 37 miljoonaa euroa, Southamptonin Luke Shawsta pulitettiin 39,5 miljoonaa. Argentiinalaiskaksikko Marcos Rojo - Angel Di Maria söi kassasta 95 miljoonaa euroa. Daley Blind tuli sentään ”halvalla” 18,3 miljoonalla. Myydyistä pelaajista tuli kassaan kesän 2014 aikana 35 miljoonaa, joten United jäi pakkaselle vaatimattomat 155 miljoonaa euroa.
Surkeaa tulosta suurella rahalla
Tänä kesänä shoppailu jatkui. Memphis Depay 27,5 miljoonaa, Matteo Darmian 18 miljoonaa, Bastian Schweinsteiger 9 miljoonaa, Morgan Schneiderlin 35 miljoonaa ja kirsikkana kakkuun Anthony Martial 50 miljoonalla. Yhteensä 139,5 miljoonaa. Tappiolle jäätiin ”enää” 43,5 miljoonaa euroa. Van Gaal on siis polttanut pelaajahankintoihin puolentoista vuoden aikana lähes 200 miljoonaa euroa. Ja mikä on tulos?
Tulos on surkea. Totaalisesti lytätty David Moyes luotsasi ManU:a 2013-2014 yhteensä 50 ottelussa pistekeskiarvolla 1,68 / ottelu. Van Gaalin keskiarvo on nyt 69 ottelusta 1,82 pistettä.
”Eteenpäin on menty”
Van Gaal heitti tiistaina Mestarien liigasta putoamisen jälkeen suorastaan järisyttävän esimerkin siitä, mikä osoittaa joukkueen menneen eteenpäin.
- Menimme tänä vuonna Liigacupissa pidemmälle kuin vuosi sitten, hollantilaismanageri latasi medialle ilmekään värähtämättä.
Totta tosiaan. Vuosi sitten ManU putosi avauskierroksella Milton Keynes Donsille 0-4, nyt se sentään voitti Ipswichin avauskierroksella 3-0, mutta lähti lauluun toisella kierroksella hävittyään rangaistuspotkukilpailussa Middlesbroughille. Miksi minusta tuntuu, että ihan tällaista eteenpäin menemistä seuran johtokunta ja omistajat eivät ajatelleet palkatessaan van Gaalin Old Traffordille...
Heikkoja hankintoja
Mikä van Gaalin metodissa sitten mättää? Palloa hallitaan selkeästi ja liikutellaan näyttävästi mieheltä toiselle. Kahdessa viime ottelussa United on toki luonut hurjan määrän maalipaikkoja, mutta ennen sitä kului monta ottelua, joissa totaalisesta hallinnasta huolimatta tekopaikkoja ei juuri nähty. 13 viime peliin United on tehnyt 12 maalia eli 0,92 osumaa / peli. Sillä lukemalla jäädään liian usein tasapeliin, hävitäänkin.
Van Gaalilla on ollut aikaa ja rahaa hankkia haluamiaan pelaajia. Alkukaudesta pahasti loukkaantunut Luke Shaw on kuitenkin hänen aikakautensa hankinnoista ainoa, joka on ollut rahojen väärti. Lisäksi van Gaal ei ole millään saanut kasattua peruspermanenttia, joka jauhaisi voittoja ottelusta toiseen. Kuten sanoin, tekopaikkoja tulee, mutta maaleja ei. Onko se sitten managerin vai pelaajien vika? Pelaajien enemmän. Manageri ei voi paljon tehdä, jos viidestä metristä ei osuta tyhjään rysään. Silti voidaan osoittaa van Gaalia sormella: miksi hän ei ole hankkinut pelaajaa, joka osuu joka ikinen kerta siitä viidestä metristä tyhjiin? Valioliigaa on takana 15 kierrosta ja van Gaalin hyökkääjistä eniten maaleja on tehnyt Martial, kolme kappaletta. Maalipörssin kärjessä on keskikentän Juan Mata neljällä osumalla.
Vääriä valintoja ja tappion pelkoa
Mata järjesti eilen Wolfsburgia vastaan upeasti Unitedin ainoan osuman. Hän on ollut läpi kauden se pelaaja, joka pystyy murtaviin ratkaisusyöttöihin ja pelin aktiiviseen rakentamiseen. Kauden 23 ottelussa Mata on otettu silti vaihtoon 13 kertaa. Niin eilenkin, kun hänet vaihdettiin pois 69. minuutilla, tilalle tuli
nuori Nick Powell, joka ei ole pelannut tällä kaudella minuuttiakaan. Mikä mahtoi olla kantava ajatus vaihdon takana?
Kun Mata lähti penkille, United puski jääräpäisesti keskityksillä, kentälle ei jäänyt yhtäkään pelaajaa, joka olisi pystynyt rakentamaan peliä maata pitkin tai antamaan ratkaisusyöttöjä. Vaihto oli täydellinen virhearvio hetkellä, kun joukkueen oli pakko tehdä maali. Kun katsoo van Gaalin taktisia ratkaisuja tällä kaudella, niistä on puuttunut rohkeus. Hänelle tuntuu olevan tärkeämpää välttää tappio kuin voittaa. Jopa selkeästi heikompia joukkueita vastaan van Gaal on lähtenyt varmistelemaan otteluiden lopussa, vaikka peli olisi tasan. Hänen persuksiinsa on juurtunut pelko, eikä sellainen johda koskaan suuriin saavutuksiin.
Voittamisen himo kadonnut
Manchester Unitedin joukkueessa alkaa olla ahdistunut ilmapiiri, eikä Mestarien liigasta putoaminen helpota tilannetta. Van Gaal ei todellakaan ole mikään ruotsalaistyyppinen diskuteeraava valmentaja, joka pyrkii juttelemaan pelaajilleen ja avaamaan sitä kautta mahdollisia henkisiä solmuja. Sellaista miestä kaivattaisiin Old Traffordille nopeasti. Inhorealistinen arvioni on, että Louis van Gaalin aikakaudella Manchester United ei tule voittamaan yhtään mitään. Niin kauas häneltä on kadonnut voittamisen himo. Poissa on se kunnianhimoa pursuava, innovatiivinen ja raivokkaan intohimoisesti voittoja janoava valmentaja, mikä hän muinoin oli.
Lue Lex Hollon kaikki blogit täältä