Suomi on harvoja Euroopan maita, joissa ei ole lakisääteistä minimipalkkaa, sanoo Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson nettikolumnissaan.
Vähimmäispalkat määräytyvät Suomessa työehtosopimusten kautta, paitsi niiden työntekijöiden osalta, joiden alalla ei ole työehtosopimusta.
Vuonna 2014 työehtosopimusten piiriin kuului 89,3 prosenttia palkansaajista. Muille noin 250 000 työntekijälle ainoastaan laki takaa vähimmäistyöehdot. Suomessa laki määrää, että palkan on oltava ”tavanomainen ja kohtuullinen”. Mikä euromääräinen palkka nähdään kohtuullisena, se päätetään riitatilanteessa viime kädessä tuomioistuimessa.
Suomessa on jo matalapalkkatyötä
Kymmenen vuotta sitten työskentelin itse kesätyöntekijänä teemapuistossa. Silloin alalla ei ollut vielä työehtosopimusta, ja kaikille työntekijöille maksettiin kuuden euron tuntipalkkaa. Asuin vielä kotona, muuten en olisi tullut toimeen.
Suomessa on viimeisten viikkojen aikana puhuttu matalapalkkatyöstä ja sen lisäämisestä. Keskustelussa tuntuu unohtuneen, että Suomessa on jo matalapalkkatyötä.
Kasvukeskuksissa yhä korkeammiksi kohonneet vuokrat, vastentahtoisen osa-aikatyön yleistyminen erityisesti kaupan alalla, sekä alhaisimpien taulukkopalkkojen matala taso ovat jo nyt johtaneet tilanteeseen, jossa moni palkansaaja ei enää tule palkallaan toimeen.
Palkkaerot ovat kasvaneet
Vaikka palkkaerot Suomessa ovat pysyneet suhteellisen pieninä verrattuna moniin muihin maihin, on olemassa merkkejä siitä, että palkkahajonta on kasvanut erityisesti alkupäässä.
Tilastokeskuksen palkkarakennetilaston mukaan pienipalkkaisimman kymmenyksen palkat olivat 62.6 prosenttia keskipalkasta vuonna 2014. Se on lähes kaksi prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2005. Suurin muutos on selvästi tapahtunut osa-aikatyössä.
Usein uutisoidaan myös siitä, kuinka entistä useampi työssäkäyvä pääkaupunkiseudulla joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Syynä on muun muassa vuokrien nousu, sekä nollatuntisopimusten ja osa-aikatyön yleistyminen.
Kahden työn tekijöitä yhä enemmän
Osa-aikatyön yleistyminen arvioidaan myös olevan yksi syy sille, että yhä useampi suomalainen tekee kahta työtä. Eurostatin mukaan vuonna 2005 kahta työtä tekeviä oli Suomessa noin 95 000, ja viime vuonna jo 150 000.
Kahden työn tekemisessä voi olla osalle kyse omasta valinnasta ja lisätienestien hankkimisesta sivutyön avulla. Kahden työn arki on kuitenkin erittäin raskasta heille, jotka joutuvat tuplatyöloukkuun riittävän toimeentulon hankkimiseksi.
Ylen äskettäin julkaisemat tarinat ihmisten kokemuksista kertovat uupumuksesta ja jatkuvasta kiireestä.
Sopimukset eivät takaa kohtuullista palkkaa
Vaikka oma työpaikka olisikin työehtosopimusjärjestelmän piirissä, ei kohtuullinen palkka ole itsestäänselvyys. Erityisesti palvelualoilla työehtosopimusten alhaisimmat palkat ovat hyvin matalat.
Vasemmistoliitto on tänään tehnyt ehdotuksen lakisääteisen minimipalkan käyttöönotosta Suomessa. Ehdottamamme, että minimitaso olisi kymmenen euroa tunnissa, tai noin 1700 euroa kuussa kun työskentelee kokoaikaisesti.
Vähimmäispalkan taso tarkistettaisiin joka vuosi valtioneuvoston asetuksella. Arviomme mukaan sitä pienemmällä palkalla työskentelee tällä hetkellä noin 40 000 palkansaajaa.
Miten palkka määräytyisi? Miksi juuri kymppi tunnissa? Vasemmistoliiton ehdottamassa mallissa vähimmäispalkka olisi 50 prosenttia bruttokeskipalkasta. Se vastaa myös Euroopan sosiaalisen peruskirjan määritelmää kelvollisesta vähimmäispalkasta. Peruskirja määrittelee kohtuullisen tason niin, että vähimmäispalkan on oltava 60 prosenttia nettokeskipalkasta.
Tarkoittaisiko lakisääteinen minimipalkka, että työehtosopimusten yleissitovuus olisi turha? Ei tarkoita. Laissa säädetty vähimmäispalkka muodostaisi ainoastaan palkkojen ”perälaudan”, eli vähimmäistason. Muuten palkat ja työehdot määräytyisivät jatkossakin työehtosopimusten kautta, kaikkien niiden työssäkäyvien osalta, jotka ovat työehtosopimusjärjestelmän piirissä.
Minimipalkka estäisi köyhyyttä
Lakisääteinen minimipalkka olisi tärkeä tapa puuttua työtä tekevien köyhyyteen, erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevien työntekijöiden hyväksikäyttöön ja tuloerojen kasvuun.
Tieto eriarvoisuuden kasvun haitallisuudesta kasvaa koko ajan. Tuloerot ovat uhka niin hyvinvoinnille kuin talouskasvulle.
Suomi ei poikkea kansainvälisestä trendistä: myös meillä kaikista suurituloisimmat ovat hyötyneet eniten viime vuosikymmenten taloudellisesta kasvusta. Nämä hyödyt eivät ole ”valuneet” alaspäin, kuten niin sanotun ”trickle down”-teorian kannattajat niin mieluusti haluavat väittää.
Jotta hyöty taloudellisesta kasvusta hyödyttäisi tasaisesti kaikkia, jotka osallistuvat kasvun ja hyvinvoinnin luomiseen, pitää tehdä tietoista politiikkaa tulonjaon oikeudenmukaistamiseksi. Palkoilla on tässä keskeinen rooli, ja lakisääteinen minimipalkka on tärkeä ensimmäinen askel.
Työ- ja oikeusministeri Jari Lindström sanoi aamulla Huomenta Suomessa, että hän kannattaa alipalkkajärjestelmää väylänä kouluttamattomille ja nuorille.
4:20
